Teräskukat (Steel Magnolias) on Herbert Rossin ohjaama draamaelokuva vuodelta 1989. Elokuvan pääosia esittävät Sally Field, Shirley MacLaine, Olympia Dukakis, Dolly Parton, Daryl Hannah ja Julia Roberts.

Teräskukat
Steel Magnolias
Ohjaaja Herbert Ross
Käsikirjoittaja Robert Harling
Tuottaja Ray Stark
Andrew Stone
Victoria White
Säveltäjä Georges Delerue
Kuvaaja John A. Alonzo
Leikkaaja Paul Hirsch
Tuotantosuunnittelija Gene Callahan
Pääosat Sally Field
Dolly Parton
Shirley MacLaine
Daryl Hannah
Olympia Dukakis
Julia Roberts
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Rastar
Levittäjä TriStar Pictures
Netflix
Ensi-ilta Yhdysvallat 15. marraskuuta 1989
Kesto 118 min
Alkuperäiskieli englanti
Tuotto 95 904 091 $
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Elokuva kertoo Natchitochesissa, Louisianan alueella asuvista naisista ja heidän välisistään suhteista. Se perustuu Robert Harlingin samannimiseen näytelmään vuodelta 1987, jossa hän käsittelee osaltaan sisarensa kuolemaa.

Elokuvan alkuperäisnimi kuvaa, että pääroolien naiset voivat olla herkkiä kuin magnolia, mutta samalla lujia kuin teräs. Magnolia viittaa erityisesti magnoliapuuhun, josta naiset keskustelevat elokuvan alussa.

Juoni muokkaa

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Truvy Jones (Dolly Parton) palkkaa Annelle Dupuyn (Daryl Hannah), joka on hiljattain valmistunut kosmetologiksi, apulaiseksi omaan kauneussalonkiinsa. Truvyn hyvä ystävä M'Lynn Eatenton (Sally Field) ja hänen tyttärensä Shelby (Julia Roberts) saapuvat salonkiin valmistautumaan Shelbyn myöhemmin päivällä oleviin häihin. Salonkiin saapuvat myös ärtyisä, kaksi kertaa leskeytynyt Ouiser Boudreaux (Shirley MacLaine) ja leski Clairee Belcher (Olympia Dukakis), joka on kuitenkin elämäniloinen. Shelby on diabeetikko, ja hänen väitellessä äitinsä kanssa siitä, pitäisikö hänen hankkia lapsi vai ei, Sheblyn tila huononee, mutta toipuu nopeasti juotuaan appelsiinimehua.

Muutamien kuukausien päästä Shelby ilmoittaa perheelleen odottavansa miehensä Jacksonin (Dylan McDermott) kanssa lasta. Vaikka kaikki ovat onnellisia heidän puolestaan, M'Lynn on huolissaan siitä, kestääkö Shelbyn ruumis raskauden. Shelby synnyttää pojan, joka nimetään Jackson Junioriksi. Kuitenkin Jackson Jr.:in ensimmäisenä syntymäpäivänä Shelbyssä alkavat näkyä merkit siitä, että munuaiset pettäisivät. M'Lynn tarjoutuu luovuttamaan oman munuaisensa tyttärelleen.

Leikkauksia seuraavina kuukausina Shelbyn ruumis kuitenkin hylkii munuaista ja hän vajoaa lopulta koomaan. Lääkärit kertovat perheelle, että Shelby ei luultavasti tule heräämään koomasta. Shelbyn perhe ja aviomies päättävät yhdessä, että hänet irrotetaan elämää ylläpitävistä laitteista. Hautajaisissa, muiden surijoiden jo lähdettyä, M'Lynn murtuu Claireen, Truvyn, Annelleen ja Ouiserin edessä. Toiset antavat tukensa M'Lynnille huumorin ja rakkauden kautta.

Myöhemmin M'Lynn alkaa hyväksyä tyttärensä kuoleman ja keskittää energiansa auttaakseen Jacksonia kasvattamaan tyttärenpoikaansa. Nyt naimisissa ja raskaana oleva Annelle kysyy M'Lynnilta, jos hän voisi nimetä lapsensa Shelbyn mukaan. Kuukausia myöhemmin pääsiäisaamuna, Annellen synnytys alkaa pääsiäismunajahdin aikana ja hän kiiruhtaa sairaalaan ja uusi elämä alkaa.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Rooleissa muokkaa

 Sally Field  M'Lynn Eatenton  
 Dolly Parton  Truvy Jones  
 Shirley MacLaine  Louisa "Ouiser" Boudreaux  
 Daryl Hannah  Annelle Dupuy Desoto  
 Olympia Dukakis  Clairee Belcher  
 Julia Roberts  Shelby Eatenton Latcherie  
 Tom Skerritt  Drum Eatenton  
 Sam Shepard  Spud Jones  
 Dylan McDermott  Jackson Latcherie  
 Kevin J. O'Connor  Sammy Desoto  
 Bill McCutcheon  Owen Jenkins  
 Ann Wedgeworth  Täti Fern  
 Knowl Johnson  Tommy Eatenton  
 Jonathan Ward  Jonathan Eatenton  
 Bibi Besch  Belle Marmillion  
 Janine Turner  Nancy-Beth Marmillion  

Vastaanotto muokkaa

Tri-Star Pictures julkaisi elokuvan Yhdysvalloissa 15. marraskuuta 1989 ja se tuotti yli 83,7 miljoonaa dollaria lipunmyynnissä Yhdysvalloissa.

Julia Roderts sai roolistaan Shelbynä ensimmäisen Oscar-ehdokkuutensa parhaasta naissivuosasta ja Golden Globe -palkinnon parhaasta naissivuosasta.

Video-oppaassa vuodelta 1994 Kati Sinisalo kutsuu elokuvaa sentimentaaliseksi pikkukaupunkikomediaksi ja antaa sille kolme tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”hyvä”.[1]

Lähteet muokkaa

  1. Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.

Aiheesta muualla muokkaa