Teofilo Folengo
Teofilo Folengo (alkuaan Girolamo Folengo, 8. marraskuuta 1491 Mantova, Italia – 9. joulukuuta 1544 lähellä Bassano Campesea Venetsian tasavallassa)[1] oli italialainen runoilija, joka kirjoitti salanimellä Merlinus Cocajus eli Merlino Coccaio. Hänen tärkein teoksensa on runosatiiri Baldus, jonka hän kirjoitti benediktiinimunkkina ollessaan. Teos on eepossarja, joka 1517 julkaistiin 17-osaisena ja 1521 25-osaisena.[2] Sarja kertoo talonpoikaisen sankarin , Balduksen, seikkailuista. Baldus on keskiaikaisen sankarin Rolandin Rinaldo-serkun jälkeläinen.[1] Teoksessaan hän ivasi Kaarle Suurta, astrologiaa, magiaa ja ritarirunoutta käyttäen heksametreissaan latinan ja italian sekoitusta, jota kutsutaan makaronilatinaksi. Folengon makaronilyriikka sai joukon jäljittelijöitä, mutta he eivät yltäneet kuuluisuuteen esikuvansa lailla.[2]
Folengon muutkin teokset edustavat makaronilyriikkaa. Moschea ivasi romanttisia runoja, Zanitonella (1521) paimenrunoutta ja Orlandino (1526) munkkeja, pappeja ja talonpoikia. Chaos del Triperuno (1526) kertoo runoilijasta itsestään ja hänen uskonnollisesta kääntymyksestään.[3]
Folengo ryhtyi melko nuorena miehenä munkiksi ja otti samalla käyttöönsä nimen Teofilo Folengo, jolla hänet parhaiten tunnetaan. Noin vuonna 1525 hän erosi munkkikunnasta ja jätti luostarielämän. Vuoden 1530 jälkeen hän eli erakkona lähellä Sorrentoa, mutta liittyi 1534 benediktiiniveljeskuntaan, jossa pysyi kuolemaansa asti.[1]