Temppelivuori

kukkula ja pyhä paikka Jerusalemissa
Tämä artikkeli kertoo vuoresta Jerusalemissa Israelissa. Temppelivuori on myös Raisiossa Suomessa.

Temppelivuori (hepr. ‏הַר הַבַּיִת‎, Har haBáyit, arab. الحرم القدسي الشريف‎, al-haram al-qudsī ash-sharīf) on juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin pyhä paikka Jerusalemin vanhan kaupungin itälaidalla. Vanhassa testamentissa mainittu Moorian vuori tarkoittaa perimätiedon mukaan juuri sitä.

Temppelivuori
הַר הַבַּיִת, المسجد الأقصىView and modify data on Wikidata

Ilmakuva temppelivuoresta. Länsimuuri on kuvassa vasemmalla.

Sijainti
Vuoristo
Korkeus merenpinnasta
743 m
Kartta
Koordinaatit
Temppelivuoren etelämuuri.
Temppelivuoren ja toisen temppelin malli.

Temppelivuorella väitetään olleen kuningas Salomon rakentama juutalaisten ensimmäinen temppeli, joka olisi korvannut Mooseksen ilmestysmajan. Niin sanottu toinen temppeli rakennettiin luultavasti 400-luvulla eaa, ja sen tuhosivat vuonna 70 roomalaiset. Juutalaiset uskovat, että paikalle rakennetaan kolmas temppeli, kun Messias saapuu.[1] Talmudin mukaan Jahve keräsi Temppelivuorelta sen tomun, josta Aadam tehtiin. Temppelivuorella Kalliomoskeijan sisällä sijaitsee maailman peruskivi (Šakhrah).

Kukkulalla olevalla tasanteella ovat jo yli tuhat vuotta sijainneet Kalliomoskeija ja al-Aqsan moskeija. Temppelivuori on juutalaisuuden pyhintä aluetta. Myös kristinuskossa sillä on huomattava sakraalinen merkitys. Islamin historiassa sen merkitys on vaihdellut, mutta Israelin syntyprosessin myötä Jerusalem ja Temppelivuori ovat saaneet muslimien keskuudessa lisää arvoa myös islamin pyhinä paikkoina.[2] Temppelivuori on tyypillisesti ollut Jerusalemin uskonnollisten kiistojen kuumin piste.[3]

Nykyiset rakennelmat muokkaa

Temppelivuorella on kaksi moskeijaa, jotka molemmat ovat peräisin Lähi-idän arabivaltion ensimmäiseltä vuosisadalta yli tuhannen vuoden takaa.

Kalliomoskeija muokkaa

Pääartikkeli: Kalliomoskeija

Temppelivuoren keskellä sijaitsevan Kalliomoskeijan rakennutti kalifi Abd al-Malik ibn Marwan vuonna 691 kalifaattinsa pääpyhäköksi. Teko osoitti Volker Poppin mukaan, että arabiuskonnon keskus oli vielä tuolloin Jerusalem eikä Mekka.[4] Kalifi kunnosti myös pyhiinvaellusreitin, joka johti Damaskoksesta Jerusalemiin, mistä todistaa vuonna 73 "arabien aikaa" pystytetty kilometripylväs.[4]

Rakennus ei ollut muodoltaan moskeija, vaan muistutti kristillistä kirkkoa sekä persialaista tulitemppeliä. Friisiteksti kertoo al-Malikin tiukan monoteistisesta uskonnosta, jossa arvostelun kohteeksi joutuu bysanttilainen väite, että Jeesus olisi Jumalan poika. Kalliomoskeijan keskellä on paljas kallio, peruskivi (Šakhrah) kohdassa, jossa aikoinaan oli levännyt Salomonin temppelin liiton arkki. Peruskivi oli maailman keskus, taivaan ja maan yhtymäkohta ja paikka, jossa maailma luotiin. On myös esitetty että sen päällä Aadam antoi eläimille nimet, Abraham aikoi uhrata poikansa Iisakin, Melkisedek suoritti ylimmäisen papin toimituksia ja Jeesus ristiinnaulittiin.[5] Paikkaa on väitetty myös Adamin haudaksi.[6] Jeesus nousi taivaaseen Öljymäeltä,[7] missä kristillisen legendan mukaan ovat hänen jalanjälkensä kivessä.

Paikan pyhyys siirtyi myös islamiin. Ibn Hishamin kertoo 800-luvun alussa persialaisvaikutteisen tarinan Muhammedin yömatkasta ihmiskasvoisen hevosen, Buraqin, selässä "pyhään temppeliin" Jerusalemissa. Täällä Muhammed nousi Jaakobin tavoin tikkaita pitkin taivaaseen.[8]

Peruskiven alla on luola, Sielujen kaivo, joka symbolisoi Jeesuksen hautaa. Evankeliumit kertovat, että se tehtiin kallioon.[9]

Al-Aqsa muokkaa

Pääartikkeli: Al-Aqsa

Temppelivuoren toinen pyhäkkö on al-Aqsa. Arkeologiset tutkimukset ovat löytäneet siitä useita ajallisia kerrostumia. Varhaisin temppeli, Aqsa I, on joko kalifi Abd al-Malikin (685–705) tai hänen poikansa al-Walidin (705–714) hallitsijakaudelta.[10] Siitä ei ole jäljellä juuri mitään, sillä temppeli sortui vuoden 747 maanjäristyksessä. Uusi vuonna 780 rakennettu rakennus tuhoutui jälleen maanjäristyksessä vuonna 1033, minkä jälkeen fatimidikalifi Ali az-Zahir rakennutti nykyisen moskeijan. Vuosina 1927 ja 1936 maanjäristykset vaurioittivat moskeijaa niin paljon, että se jouduttiin rakentamaan käytännöllisesti katsoen kokonaan uudestaan.

Kukkulalla on neljä minareettia, kolme länsireunalla ja yksi pohjoisreunalla. Niistä ensimmäinen rakennettiin 1278, toinen 1297 mamelukkikuninkaan käskystä, kolmas 1329 Jerusalemin kuvernöörin käskystä ja viimeinen 1367. Temppelialue on joka puolelta muurin ympäröimä.

Itkumuuri muokkaa

Pääartikkeli: Länsimuuri

Temppelivuoren länsipuolen eteläosassa on puoliksi maasta esillä oleva länsimuuri (hepr. ‏הכותל המערבי‎, HaKotel HaMa'aravi) eli itkumuuri, joka on peräisin toisen temppelin ajalta. Kun arabit varhaiskeskiajalla valloittivat Jerusalemin, juutalaiset saivat käydä Temppelivuorella vain temppelin hävityksen vuosipäivänä (Tiša be'av). Myöhemmin heidän sallittiin käydä vain Länsimuurilla.[1] Vuosina 1949–1967, kun Jerusalemin vanha kaupunki oli Jordanian hallinnassa, israelilaisia ei päästetty sinne.

Alueen nykyisiä vaiheita muokkaa

Kuuden päivän sodassa kesäkuussa 1967 Israel valloitti Jerusalemin vanhankaupungin. Temppelivuoren hallinta annettiin islamilaiselle Waqf-säätiölle.[11] Vuoren juurella sijaitseva Länsimuuri sai nyt entistä suuremman uskonnollisen ja valtiollisen merkityksen juutalaisille.[12] Israel purki muurin edustalla olleen keskiaikaisen marokkolais­kaupungin­osan. Sen paikalle tehtiin tori, jossa vietetään juutalaisia juhla­päiviä.

Vaatimukset uudesta temppelistä muokkaa

 
Kaksikielinen (heprea ja englanti) kieltotaulu Temppelivuorta ympäröivän muurin portilla. Johtavien rabbien mukaan paikka on niin pyhä, ettei kukaan saa sinne mennä.

Israelissa on vaadittu, että Temppelivuorelle olisi rakennettava synagoga tai jopa kolmas temppeli. Muslimit ovat tätä vastaan. Myös joidenkin juutalaisten mielestä ajatus on mahdoton, sillä esteenä on Temppelivuoren poikkeuksellinen pyhyys.

Juutalaisen lain mukaan temppelin kaikkeinpyhimpään ei saanut mennä kukaan muu kuin ylimmäinen pappi ja hänkin vain suurena sovituspäivänä.[13] Ei kuitenkaan tiedetä, missä kohtaa Temppelivuorta kaikkein pyhin aikoinaan oli, joten kävijä voisi joutua sinne vahingossa.[13] Vaadittuja puhdistusmenoja[14] ei toisaalta voi suorittaa ilman virheettömän ja täysin punaruskean hiehon tuhkaa.[15] Moses Maimonideen mukaan puhdistusmenoja ei ole temppelin tuhon jälkeen mahdollista suorittaa ennen Messiaan uutta ilmestymistä. Tämän takia kenenkään ei pidä mennä alueelle.[16]

Elokuussa 1967 kuuden päivän sodan jälkeen Israelin puolustusvoimien päärabbi Shlomo Goren ryhtyi järjestämään juutalaisten rukoushetkiä Temppeli­vuorella. Goren vei 15. elokuuta 1967 paikalle 50 juutalaisen ryhmän, karkotti aseellisesti muslimi­vartijat ja israelilaiset poliisit ja ryhtyi rukoilemaan.[17] Myöhemmin Goren jatkoi rukouksiaan useita vuosia Makhkame-rakennuksessa vastapäätä Temppeli­vuorta, jossa hän johti suurten juhla­päivien jumalan­palveluksia. Hän olisi myös halunnut räjäyttää kalliomoskeijan.[11] Yritystä saada Temppeli­vuorelle synagoga on myöhemmin jatkanut Gorenin lanko, Haifan päärabbi She'ar Yashuv Cohen. Israelin puolustusministeriö asettui hanketta vastaan. Eräät johtavat rabbit yhtyivät näkemykseen ja muistuttivat, ettei kukaan juutalainen rituaalisesti epäpuhtaana saanut astua Temppeli­vuorelle.[18] Viranomaiset pitivät tätä tulkintaa tervetulleena, koska se auttoi säilyttämään rauhaa muslimien kanssa.

Temppeli­vuoren alla on tehty kaivauksia, joissa Goren väitti Liiton­arkin löytyneen. Kun kaivauksissa löydettiin maan­alainen käytävä, alueella puhkesi tappelu nuorten juutalaisten ja arabien välillä. Israelin poliisi muurasi käytävän umpeen.[19]

Kakh-puoluetta johtaneen Meir Kahanen mielestä Israelista pitäisi tehdä uskonnolliseen lakiin pohjautuva valtio, karkottaa arabit ja puhdistaa Temppelivuori "iljetyksistä" eli hävittää moskeijat. Hänen mukaansa Messias olisi jo tullut, jos näin olisi tehty.[20]

Lehtimajajuhlan (Sukkot) aikana vuonna 2006 Uri Ariel kävi Temppeli­vuorella ja ilmoitti laativansa suunnitelmia synagogan rakentamiseksi.[21] Hänen mukaansa sitä ei rakennettaisi moskeijoiden tilalle vaan eri kohtaan ottaen huomioon, mitä johtavat rabbit asiasta sanovat. Tämä korjaisi historiallisen vääryyden ja tarjoisi muslimi­maailmalle tilaisuuden todistaa suvaitsevuutensa.[22] Tässä vaiheessa Israelin johtavat rabbit kuten Isser Jehuda Unterman ja Jitzhak Nissim muistuttivat jälleen siitä, että juutalaiset olivat useiden sukupolvien ajan varoneet astumasta mihinkään kohtaan Temppeli­vuorella.[23]

Useimmat muslimit pitävät hankkeita synagogan tai juutalaisen temppelin rakentamiseksi alueelle loukkauksena islamia vastaan, koska alue on islamin kolmanneksi pyhin paikka. Muslimit väittävät, että Kallio­moskeija on ollut paikalla kauemmin kuin molemmat juutalaistemppelit yhteensä. Niinpä he vaativat tunnustamaan, että alue kuuluu yksin heille.[22][24] Jotkut muslimit, kuten Jasser Arafat, ovat kiistäneet, että juutalaiset temppelit olisivat koskaan sijainneetkaan Temppeli­vuorella. Neuvottelussa Ranskan presidentti Jacques Chiracin kanssa vuonna 2000 hän väitti, että siellä olisi ennen Kalliomoskeijaa ollut vain kreikkalaisia ja roomalaisia raunioita.[25]

Nykytilanne muokkaa

Israel rajoittaa juutalaisten pääsyä Temppeli­vuorelle sekä uskonnollisista että poliittista syistä. Maan johdolle aiheuttaa jatkuvaa huolta se, miten muslimit voisivat reagoida mahdollisiin provokaatioihin. Vuoden 2000 toisen intifadan on osittain katsottu saaneen alkunsa Ariel Sharonin vierailusta Al-Aqsan moskeijassa. Kun ryhmät, jotka tunnetaan nimellä Temple Faithful, toisinaan kokoontuvat sinne rukoilemaan, ne herättävät aina suuttumusta sekä arabien että juutalaisten keskuudessa.[13]

Kesällä 2017 uutisoitiin Israelin alkavan poistaa alueen metallinpaljastimia, koska ne herättivät vastustusta palestiinalaisissa. Israelin mukaan ne korvataan kehittyneen teknologian turvalaitteilla. Paikallinen media arveli, että kyse voi olla kameroista.[26]

Alueen uskonnollisen merkityksen vuoksi sitä ei ole tutkittu juurikaan arkeologisesti. Brittiläiset pioneerit Charles Wilson ja Charles Warren tekivät 1800-luvulla kaivauksia, joissa löydettiin tunnelit Temppelivuoren alla. Israelin uskonnollisten asioiden ministeriö aloitti kuuden päivän sodan (1967) jälkeen kaivaukset, joissa itkumuuri paljastettiin koko pituudeltaan.

Jordania on suunnitellut uuden minareetin rakentamista Temppelivuoren itäosaan. [27]

Lähteet muokkaa

  • Ohlig, Karl-Heinz & Puin, Gerd-R. (toim.): The Hidden Origins of Islam. Amherst, New York: Prometheus Books, 2010. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Luxenberg, Christoph: A new interpretation of the arabic inscription in Jerusalems’s Dome of the Rock.Teoksessa: K-H. Ohlig & G. Puin (toim.) The hidden origins of Islam. New research into its early history, s. 125–151. Prometheus Books., 2010. ISBN 978-1-59102-634-1. Teoksen verkkoversio.
  • Popp, Volker: The early history of islam, following inscriptional and numismatic testimony. Teoksessa: Karl-Heinz. Ohlig & Gerd-R. Puin (toim.) The Hidden Origin of Islam. New Research into its Early History, s. 17–124. Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

Viitteet muokkaa

  1. a b Andrew Sanger: Israel, The AA Explorer Guide, s. 71. AA Publishing, 2006. ISBN 0-7495-4977-7.
  2. Elad, Amikan: Medieval Jerusalem and Islamic Worship, s. 1–2. Leiden: Brill, 1999. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  3. Bastubacka, Johan: Pyhän kaupungin monikerroksinen topografia Teologia.fi. 5.4.2016. Viitattu 6.1.2022.
  4. a b Popp, V: The early history of islam. Following inscriptional and numismatic testimony. Teoksessa: K-H. Ohlig & G-R-Puin (toim.) The hidden origin of Is-lam. (s. 17–124), s. 69. Prometheus Books, 2010.
  5. Heinrich Speyer: Die Biblischen Erzählungen im Qoran. s. 63-64 1931/1961. Olms.
  6. The Book of the Cave of Treasures. Translated from the Syriac by E. A. Wallis Budge 1927. The Religious Tract Society.
  7. Ap. t. 1:9–12
  8. Ibn Hisham: Profeetta Muhammedin elämäkerta, Lyhennetty käännös: Jaakko Hämeen-Anttila, s. 129–136. Basam Books, 1999.
  9. Luxenberg, Christoph: A new interpretation of the arabic inscription in Jerusalems’s Dome of the Rock, Teoksessa: K-H. Ohlig & G. Puin (toim.) The hidden origins of Islam. New research into its early history (s. 125–151)., s. 143. Prometheus Books, 2010.
  10. Rafi Grafman & Myriam Rosen-Ayalon: The Two Great Syrian Umayyad Mosques: Jerusalem and Damascus Muqarnas Vol. 16, 1–15. 1999.
  11. a b Hannu Juusela: Israelin historia, s. 135. Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-920-2.
  12. Juusela, s. 141
  13. a b c Pam Barrett: Israel, Insight Guide, s. 148. Singapore: Apa Publications, 1999. ISBN 981-234-132-3.
  14. 4. Moos. 19:1–10
  15. [1]
  16. Vanessa Bets, Dave Winter: Israel Handbook, s. 79. Bath: Footprint, 2010. ISBN 978-1-907263-07-1.
  17. Forcing the End. (Evangelicals and rabbis' look at the Six day War and views about End Times) pbs.org.
  18. Juusela, s. 148
  19. Preparations for a Third Jewish Temple. (Goren about Temple Mount) templemount.org. Viitattu 20.8.2013.
  20. Juusela, s. 214
  21. Rightist MK Ariel visits Temple Mount as thousands throng Wall. Haaretz, 9.10.2006. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  22. a b Israeli Sheikh: Temple Mount is Entirely Islamic 6.11.2006. Arutz Sheva. Viitattu 20.8.2013.
  23. Ruth Lapidoth, Moshe Hirsch: The Jerusalem Question and Its Resolution: Selected Documents. Jerusalem: Martinus Nijhoff, 1994. ISBN 0-7923-2893-0.
  24. Sheikh Salah: Western Wall belongs to Muslims, 18.2.2007
  25. Juusela, s. 249.
  26. Israel taipui poistamaan metallinpaljastimet Jerusalemin Temppelivuorelta – tilalle muita turvalaitteita Yle Uutiset. Viitattu 25.7.2017.
  27. Etgar Lefkovits: Jordan plans new temple mt. minaret The Jerusalem Post. 11.10.2006.

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Temppelivuori.