Tekstiilit (elokuva)
Tekstiilit (Les Textiles) on vuonna 2004 ensi-iltansa saanut Franck Landronin ohjaama nudismiaiheinen komediaelokuva.[1]
| Tekstiilit | |
|---|---|
| Les Textiles | |
 |
|
| Ohjaaja | Franck Landron |
| Käsikirjoittaja | |
| Tuottaja | |
| Säveltäjä | |
| Kuvaaja | Franck Landron |
| Leikkaaja | Louise de Champfleury |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Ranska |
| Tuotantoyhtiö |
|
| Ensi-ilta | 2004 |
| Kesto | 98 min |
| Alkuperäiskieli | ranska |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Juoni muokkaa
Sophie ja Olivier raatavat pikku leipomossaan, ja Sophiesta alkaa tuntua ettei mies jaksa vapaa-aikanaan kuin nukkua. Olivier näkee pikkuilmoituksen tosi halvasta lomaosakkeesta Välimeren saaressa. Varaus tehdään, ja Sophie matkustaa lomalle ensin kahden lapsensa kanssa, mutta he huomaavatkin joutuneensa nudistileirille.
Näyttelijät muokkaa
| Barbara Schulz | … | Sophie |
| Alexandre Brasseur | … | Olivier |
| Magali Muxart | … | Juliette |
| Simon Bakhouche | … | Gilbert |
| Jackie Berroyer | … | Paul |
| Sonia Vollereaux | … | Colette |
Lähde: [2]
Arvioita muokkaa
Turun Sanomien Tapani Maskula kirjoitti elokuvan turhaan tuputtavan syöteiksi 1960-luvun pornoteattereista tuttua nudismia ja ryhmäseksiä, joilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Hän ihmetteli ranskalaisten elokuvantekijöiden yhä jatkuvaa intoa seksiasioilla leikittelyyn, vaikkei sensuuria niiden asioiden suhteen ole enää juuri missään maassa. Hänestä Tekstiilit alkaa raikkaan arkisena väärinkäsityskomediana, mutta ”kuivuu loppua kohden tympeää tirkistelymentaliteettia tihkuvaksi tonttuiluksi”.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ Varjola, Markku: Elokuvien ensi-illat Suomessa 2000–2007, s. 48–49. Helsinki: Suomen elokuvakerhojen liitto SEKL ry, 2008. Arkistoitu 16.10.2013. (pdf) (viitattu 18.11.2012).
- ↑ Tekstiilit (elokuva) Elonet. Viitattu 11.11.2021.
- ↑ Maskula, Tapani: Estot ja alastomuus Turun Sanomat. 30.9.2005. Arkistoitu 11.11.2021. Viitattu 16.4.2019.