Teknokratia

Teknokratia (kreikk. tekhne,’tieto, taito’ + kratos,’valta’) on hallitusmuoto, jossa jokin ylempi taho valitsee päättäjät näiden teknisen eli tehtävän suoritustaitoa koskevan asiantuntijuuden, taustan, osaamisen ja saavutusten perusteella. Heitä ei valita siis kansansuosionsa perusteella, kuten demokratiassa. Näin nimitettyjä päättäjiä kutsutaan teknokraateiksi. Heidän odotetaan perustavan päätöksensä käytännönläheisyyteen, tietoon ja objektiivisiin menetelmiin eikä mielipiteisiin tai omaan etuunsa. Heillä ei useinkaan ole kansan valitsemille poliitikoille tyypillistä poliittista osaamista ja karismaa.

Piirteet

Teknokratia on elitistinen ja kokonaisvaltainen vallankäytön muoto, jossa asiantuntijat tai tekniset eliitit tekevät päätöksiä arvojen kohdentamisesta itsenäisesti oman tietämyksensä pohjalta. Teknokraatit pyrkivät edistämään yhteiskunnan yhteistä etua rationaalisesti, tieteellisesti ja ”objektiivisesti”, eivätkä subjektiivisesti, moniarvoisesti ja lyhytnäköisesti. Teknokraatit eivät ole riippuvaisia äänestäjäkunnan tai yhteiskuntaryhmien hyväksynnästä. Heidän valtansa legitimiteettinä ei ole kansan tahto, kuten demokratiassa, vaan asiantuntijuus ja korkeampi tietämys. Teknokratiassa poliittinen edustus on erkaantunut yhteiskunnasta ja perustuu ”uskotun miehen” malliin. Äänestäjillä ei ole valtaa päättää politiikasta ja sen tavoitteista, koska heillä ei ole siihen tarpeeksi asiantuntemusta. Yhteiskunta ei kykene antamaan päättäjille mandaattia, ja demokratia jää pelkäksi eliittien valintaprosessiksi.

Teknokratiassa pyritään poistamaan politiikka menettelytavoista sekä nousemaan kilpailevien etujen välisen kamppailun yläpuolelle. Siinä uskotaan, että on olemassa objektiivisesti parhaita menettelytapoja, ”faktoja”, sen sijaan että olisi vain erilaisia mielipiteitä ja mieltymyksiä. Siinä myös uskotaan, että parhaat menettelytavat ja ratkaisut on mahdollista löytää analyysin, tieteellisen menetelmän ja empiirisen datan avulla, ilman politiikkaa. Oikeaa tietä ei siis valita, vaan se tunnistetaan. Kun oikea menettelytapa on tunnistettu, se esitetään välttämättömänä ja ilman valinnanvaraa.

Teknokraattisen diskurssin tyyliin kuuluvat eliitin massoista erottava pukeutuminen, teknillisen jargonin käyttö, viittaaminen dataan, faktoihin, lukuihin ja tilastoihin, sekä tunteellisen, dramaattisen ja ristiriitaisen sävyn puuttuminen.

Esimerkkejä

Täysin teknokraattista valtiota on harvoin ollut olemassa. Toisaalta kaikissa poliittisissa järjestelmissä käytetään ainakin jonkin verran teknokraattista valtaa. Demokratioissakin käytetään asiantuntijoita neuvonantajina sekä sitoutumattomia ministereitä ja pääministereitä, joskus kokonaisia virkamieshallituksia. Myös yksittäinen poliitikko voi joissain tietyissä asioissa toimia teknokraattisesti.

Teknokraattista päätöksentekoa tavataan esimerkiksi puolustuspolitiikassa, terveyspolitiikassa ja kaupunkisuunnittelussa, kun näiden alojen asiantuntijoita konsultoidaan päätöksien pohjaksi.

Teknokratian taakse kehittyi Yhdysvalloissa suuren laman aikana 1930-luvulla kansanliike, kun jotkut alkoivat epäillä poliitikkojen kykyä ymmärtää monimutkaista kansantaloutta. Liikkeen juuret ovat Frederick Taylorin tieteellisessä liikkeenjohdossa (taylorismi).

Modernisoituvia autoritaarisia yhden puolueen hallitsemia teknokraattisia valtioita ovat olleet esimerkiksi Kiina, Etelä-Korea, Singapore, Taiwan ja Neuvostoliitto. Latinalaisen Amerikan maista teknokratiaan on turvauduttu kriisien aikaan Chilessä, Brasiliassa, Argentiinassa, Meksikossa ja Perussa. Euroopan unionissa poliittista valtaa siirrettiin vuonna 2008 alkaneen euroalueen velkakriisin jälkeen Euroopan komission ja Euroopan keskuspankin ”eurokraateille”, ja Italiassa ja Kreikassa valtaan tulivat teknokraattihallitukset.

2020-luvun taitteen koronaviruspandemia johti teknokraattisen päätöksenteon yleistymiseen kautta maailman, kun pandemiaa koskevat poliittiset päätökset perustettiin terveysasiantuntijoiden antamiin ohjeisiin.

Arvostelua

Teknokratiaa on arvosteltu epädemokraattiseksi hallitusmuodoksi, joka sivuuttaa kansan tahdon ja voi johtaa ristiriitaan kansan oikeuksien ja etujen kanssa. Teknokraatteja on syytetty tekniikan ja tieteen asettamisesta ihmisyyden edelle sekä siitä, että he eivät ota huomioon päätöstensä vaikutuksia väestölle, yksilöille tai tietyille kansanryhmille. Koska teknokraatti tekee päätöksiä oman erikoisasiantuntemuksensa pohjalta, jollaista tavallisilla ihmisillä ei ole, hän saattaa sivuuttaa ihmisoikeudet, jos hän uskoo sen olevan yleisen edun mukasta. Teknokratiaan on myös liitetty korruption ja muiden väärinkäytösten vaara. Populistit ovat joskus arvostelleet tiettyjä teknokraattisia politiikkoja ja teknokraateille hallinnossa luovutettua valtaa, ja ovat kutsuneet teknokraattisia piirteitä omaavaa hallintoa ”syväksi valtioksi”.

Katso myös

• Meritokratia

Lähteet

• Bertsou, Eri & Caramani, Daniele (toim.): The Technocratic Challenge to Democracy. Routledge, 2020. ISBN 978-0-367-35828-0.

Aiheesta muualla

• Yhteiskunnan suhde ympäristöarvoihin The Internet Archive. 12.9.2003. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu. Arkistoitu 12.9.2003. Viitattu 28.1.2007.
• Mitä merkitsee uusi iskusana: Teknokratia. Lopettaako konetyö ihmistyön?, Kansan kuvalehti, 17.02.1933, nro 8, s. 10, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot