Tekniikan tohtori
Tekniikan tohtori (TkT[1], toisella kotimaisella kielellä ruots. Teknologie doktor, TkD; engl. Doctor of Science (Technology), D.Sc. (Tech.)) on teknis-tieteellisen alan tieteellinen jatkotutkinto. Tekniikan tohtorin tutkinto on teknis-tieteellisen alan korkein tutkinto ja sijoittuu Bolognan prosessin kolmanteen sykliin.
Historia muokkaa
Muiden tieteenalojen tohtorintutkintoihin verrattuna tekniikan tohtorin tutkinto on verrattain nuori. Esimerkiksi Saksassa teknillisille korkeakouluille annettiin lupa kouluttaa tohtoreita vasta vuonna 1899 ja Itävalta-Unkarissa vuonna 1901. Suomessa tekniikan tohtoriksi opiskelu mahdollistui vasta kun Polyteknillinen opisto muuttui Suomen Teknilliseksi Korkeakouluksi (sittemmin osa nykyistä Aalto-yliopistoa) asetuksella vuonna 1908. Suomen ensimmäinen tekniikan tohtori oli Sulo Hintikka. Hänen väitöskirjansa Kamfenilonitutkimuksia tarkastettiin Teknillisessä korkeakoulussa 24. toukokuuta 1911 ja tohtorin tutkinto hänelle myönnettiin seuraavana vuonna.
Tutkintorakenne muokkaa
Esitiedoiksi vaaditaan diplomi-insinöörin, arkkitehdin tai maisema-arkkitehdin tutkinto tai muu soveltuva ylempi korkeakoulututkinto. Tekniikan tohtorin tutkinto koostuu 180 opintopisteen laajuisesta väitöskirjasta ja yliopistosta riippuen 40–60 opintopisteen laajuisista jatko-opinnoista. Väitöskirjan ja tutkintoon tähtäävien opintojen tavoitteena on, että tohtorikoulutettava perehtyy syvällisesti oman alansa kehitykseen ja tutkimusmenetelmiin sekä tuottaa uutta tieteellistä tutkimustietoa.
Opintojen toteutus muokkaa
Toteutukseltaan jatkokoulutus on tutkijankoulutusta, jossa oppiminen yhdistyy itsenäiseen tutkimustyöhön. Tavoitesuoritusaika on 4 vuotta, mutta todelliset suoritusajat ovat tätä pidempiä; keskimäärin noin 7 vuotta. Tutkinto suoritetaan tavanomaisesti palkallisessa työsuhteessa yliopistoon tai tutkimuslaitokseen. Yliopistolla työskenneltäessä nimike on tyypillisesti tohtorikoulutettava tai tutkijakoulutettava.Tohtorikoulutettavan työtehtävät koostuvat pääosin itsenäisestä tai osana tutkimusryhmää suoritettavasta tutkimustyöstä sekä osaston tai laitoksen opetustoimintaa tukevasta työstä. Tohtorikoulutettavan palkkaus määräytyy yleensä yliopistojen palkkausjärjestelmän vaativuustasojen 2–4 ja henkilökohtaisen työn suoritustasojen 1–9 mukaisesti.
Tekniikan tohtoriksi voi opiskella seuraavissa yliopistoissa:
Työtehtävät muokkaa
Tekniikan tohtorin tutkinnon suorittaneet toimivat tyypillisesti vaativissa tai erittäin vaativissa asiantuntija- tai esimiestehtävissä. Tekniikan tohtorit ovat tilastollisesti yksi korkeimmin palkatuista tutkintoryhmistä. Työnantajina toimivat sekä tutkimus- ja opetuslaitokset että teollisuusyritykset.
Yliopistossa vastavalmistuneen tekniikan tohtorin ensimmäinen työnimike on tyypillisesti tutkijatohtori. Tieteellisesti meritoituneelle tohtorille voidaan myöntää dosentin arvonimi, johon vaaditaan perinteisesti kahta hyvää väitöskirjaa vastaava määrä julkaisuja. Tutkijanuransa myöhemmissä vaiheissa ansioitunut tohtori voikin työskennellä esimerkiksi yliopistotutkijana, yliopistonlehtorina, apulaisprofessorina tai professorina.
Teollisuudessa tekniikan tohtorit työskentelevät tyypillisesti tutkimuksen ja tuotekehityksen parissa. Tyypillisiä nimikkeitä ovat kehitysinsinööri, tutkimusinsinööri, tutkimuspäällikkö, tutkimusjohtaja ja teknologiajohtaja.
Tunnusmerkit muokkaa
Tekniikan tohtorin akateeminen tunnusmerkki on yliopiston kokardilla varustettu musta tohtorinhattu sekä joissakin yliopistoissa myös tohtorinmiekka.
Kansainväliset vastineet muokkaa
Tekniikan tohtorin, Teknologie doktor, tutkinnon virallinen englanninkielinen käännös on Doctor of Science (Technology), lyhennettynä D.Sc.(Tech.). Tutkinnolla ei ole virallisia käännöksiä muihin kieliin.
Tutkinnon ulkomaisia vastineita ovat esimerkiksi
- ruotsalainen teknologie doktor (tekn. dr.)
- anglo-saksinen Doctor of Philosophy (Ph.D.)
- saksalainen Doktor-Ingenieur (Dr.-Ing.)
- itävaltalainen Doctor technicae (Dr. techn.)
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Lyhenneluettelo 20.12.2013. Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 12.10.2013. Viitattu 18.4.2014.
| Yliopistotutkinnot | |
|---|---|
| Ammattikorkeakoulututkinnot |