Teemu Lassila
Teemu Tapio Lassila (s. 26. maaliskuuta 1983 Helsinki) on uransa lopettanut suomalainen jääkiekkomaalivahti ja maailmanmestari, joka edusti viimeksi monikansallisessa EBEL-liigassa pelaavaa Orli Znojmoa.
| Teemu Lassila | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 26. maaliskuuta 1983 Helsinki |
| Kansalaisuus |
 Suomi |
| Jääkiekkoilija | |
| Pelipaikka | maalivahti |
| Maila | oikea |
| Hanska | vasen |
| Pituus | 183 cm |
| Paino | 83 kg |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 2002–2020 |
| Aik. seurat |
TPS (SML) Hermes (Mestis) Ässät (SML) Djurgårdens IF (SEL) HPK (SML) LeKi (Mestis) Kiekko-Vantaa (Mestis) Metallurg Novokuznetsk (KHL) Barys Astana (KHL) Avangard Omsk (KHL) Växjö Lakers (SHL) Tappara (SML) HC 05 Banská Bystrica (SloEx) Orli Znojmo (EBEL) |
| NHL-varaus |
117. varaus, 2003 Nashville Predators |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Lassila (vas.) ja Mikael Granlund maailmanmestaruusjuhlissa 2011, Helsingissä. | |||
| Maa: Suomi
| |||
| Miesten jääkiekko | |||
| MM-kilpailut | |||
 Kultaa |
Slovakia 2011 | jääkiekko | |
Kasvattajaseuransa TPS:n lisäksi Lassila pelasi muun muassa Djurgårdens IF:n, Hämeenlinnan Pallokerhon ja Metallurg Novokuznetskin paidassa. Lassilan uran paras saavutus oli MM-kulta. Hän voitti SM-kultaa kaudella 2017 Tapparassa sekä kahdesti SM-hopeaa: TPS:ssa kaudella 2004 ja HPK:ssa 2010. Lassilan pelityyliin kuului tietynlainen aggressiivisuus; maalivahti otti kauden 2009–2010 pudotuspeleissä enemmän rangaistuksia kuin jotkut täysipainoisesti pelanneet HPK:n kenttäpelaajat.
Ura muokkaa
Lassila nousi nopeasti junioreista edustusjoukkueeseen. Kaudella 2002–2003 Lassila nousi Turun Palloseuran ykkösmaalivahdiksi ohi kokeneen Jason Elliottin. Seuraavana kesänä Nashville Predators varasi Lassilan NHL:n varaustilaisuudessa neljännellä kierroksella. Kaudeksi 2005–2006 Lassila teki sopimuksen Elitserien-seura Djurgårdens IF:n kanssa. Odotukset Ruotsissa olivat kovat, sillä Djurgårdenin maalivahtina pelasi edellisellä kaudella NHL-maalivahti José Théodore.
Kaksi kautta Ruotsissa vietettyään Lassila halusi jälleen palata tuttuun SM-liigaan. Hänestä olivat kiinnostuneet monet joukkueet, muun muassa Saimaan Pallo ja TPS. Miehen lopullinen valinta oli kuitenkin Hämeenlinnan Pallokerho, jonka kanssa hän teki kahden vuoden sopimuksen vuoteen 2009 saakka. HPK:ssa jatkoi yllättäen myös edellisellä kaudella hyvin pelannut Andy Chiodo, joka vei valtaosan peliajasta ja Lassila pääsi pelaamaan vain yksittäisiä otteluita. Lassilan pelivirettä pidettiin yllä muun muassa lainaotteluilla Mestiksessä pelaavissa Lempäälän Kisassa ja Kiekko-Vantaassa.
Maaliskuussa 2011 Ilta-Sanomien urheilutoimittaja Petteri Linnavalli arvioi Teemu Lassilan SM-liigan runkosarjan (2010–2011) toiseksi parhaaksi maalivahdiksi Eero Kilpeläisen jälkeen.[1] Toukokuussa 2011 Lassila pelasi ensimmäisen arvokisamaaottelunsa Slovakian MM-kisoissa alkusarjapelissä Latviaa vastaan. Välisarjassa hän pelasi Saksaa vastaan, mutta vaihdettiin pois maalilta toisessa erässä Saksan neljännen maalin jälkeen. Välisarjan ottelussa Venäjää vastaan hänet vaihdettiin kentälle jo ottelun viidennellä minuutilla ja hän pelasi nollapelin eikä päästänyt maalia edes ottelun päättäneessä rangaistuslaukauskilpailussa.
Lassila pelasi kauden 2011–2012 Metallurg Novokuznetskissa KHL:ssä ja kauden 2012–2013 Barys Astanassa samassa sarjassa. Hän aloitti KHL:ssä myös kauden 2013–2014, joukkueenaan Avangard Omsk, mutta siirtyi joulukuussa 2013 Ruotsin pääsarjan SHL:n Växjö Lakersiin. Vuonna 2014 Lassila palasi TPS:ään. Marraskuussa 2015 hän sai seitsemän ottelun pelikiellon huitaustuaan Porin Ässien Josh Grattonia mailalla kasvoihin[2]. Keväällä 2017 Lassila voitti ensimmäisen Suomenmestaruutensa Tapparan väreissä.
Elokuussa 2020 Lassila ilmoitti uransa lopettamisesta.[3]
Muuta muokkaa
Teemu Lassilan isä Hannu Lassila on uransa lopettanut jääkiekkomaalivahti ja jääkiekon Suomenmestari kaudelta 1982–1983.[4]
Lähteet muokkaa
- Teemu Lassila Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
- 19 Teemu Lassila jatkoaika.com. Jatkoaika ry. Viitattu 7.7.2010.
Viitteet muokkaa
- ↑ Petteri Linnavalli: Runkosarjan varjovalinnat. IS Urheilu, 2011, nro 11.3., s. 6.
- ↑ Rajamäki, Sinikka: Huitaisu pitää Lassilan pitkään pois kaukalosta Yle Urheilu. 20.11.2015. Viitattu 22.11.2015.
- ↑ MM-kultaleijona Teemu Lassila lopetti pitkän kiekkouransa yle.fi. 20.8.2020. Yleisradio. Viitattu 21.8.2020.
- ↑ Hannu Lassila Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
4 Väänänen | 5 Kukkonen (A) | 6 Jaakola | 9 Koivu (C) | 15 Ruutu (A) | 18 Lepistö | 19 Välivaara | 20 Pesonen | 21 Niskala | 24 Lajunen | 26 Immonen | 28 Salmela | 29 Nokelainen | 30 Hovinen | 31 Vehanen | 35 Lassila | 37 Pyörälä | 39 Kapanen | 40 Pihlström | 41 Puistola | 47 Lahti | 50 Aaltonen | 58 Joensuu | 64 Granlund | 71 Komarov | Valmentaja Jukka Jalonen