Teemasivu:Fysiikka
Fysiikan teemasivu
Fysiikka (kreikan sanasta φύσις, physis eli luonto) on tiede, joka pyrkii löytämään luonnosta lainalaisuuksia, joita voidaan kuvata matemaattisesti ja koetella kokeellisesti. Fysiikka on luonnontiede, joka tutkii kaikkeutta käsitellen aineen, energian, avaruuden ja ajan käyttäytymistä, perusvuorovaikutuksia ja näiden muodostamia kokonaisuuksia. Tästä johtuen fysiikkaa voidaan pitää perustavan laatuisena tieteenä, johon mm. kemian, maatieteiden, biologian ja ihmistieteiden 'ydintietämys' pohjautuu. Fysiikan tutkijoita nimitetään fyysikoiksi.
Fysiikka on kokeellinen ja eksakti luonnontiede. Kokeellisuus eli empiirisyys tarkoittaa sitä, että luonnonilmiöitä koskevat havainnot ja mittaukset ovat kaiken fysikaalisen tiedon pohja. Fysikaalinen tieto on aina kokeellisesti koeteltua. Eksaktisuus merkitsee, että fysiikan tulokset pyritään ilmaisemaan matemaattisessa muodossa ilmiön havaittuja säännönmukaisuuksia esittävinä lakeina, joiden avulla voidaan tehdä ilmiötä koskevia kvantitatiivisia ennusteita.
Aihealueet
- Pääartikkeli: Luettelo keskeisistä fysiikan aiheista
- Katso myös: Kaikki fysiikan luokat ja Luettelo fysiikan osa-alueista
Välineet
Matematiikka | Luonnonvakiot | Suure | Yksikkö | Luonnontieteellinen menetelmä | Tekniikka
Peruskäsitteet
Hiukkasfysiikan standardimalli: Sähkömagneettinen vuorovaikutus | Vahva vuorovaikutus | Heikko vuorovaikutus | Alkeishiukkanen/Alkeishiukkaset
Artikkelipoiminta
Alkuräjähdys on nykytietämyksen mukaan tunnetun maailmankaikkeuden syntytapahtuma. Sillä on kosmologiassa vakiintuneen teorian asema. Alkuräjähdysteorian mukaan kaikkeus syntyi äärimmäisen tiheästä ja kuumasta tilasta noin 13,7 miljardia vuotta (13,7 Ga) sitten ja on siitä lähtien laajentunut jatkuvasti.
Havaintoihin perustuva tutkimustieto tukee alkuräjähdysteoriaa. Galaksien on havaittu etääntyvän Maasta sitä nopeammin mitä kauempana ne ovat nk. Hubblen lain mukaisesti. Yhdistettynä oletukseen, jonka mukaan missä tahansa päin kaikkeutta sijaitsevat havainnoijat havaitsisivat samoin, voidaan päätellä itse avaruuden laajenevan. Seuraamalla laajenemista ajassa taaksepäin päädytään äärimmäisen tiheään ja kuumaan tilaan. Tämä kuuma alkutila on koko teorian pääpremissi.
Artikkelitoiveet
Kipinäkammio – Etäisyyden määritys kosmologiassa – Arthur Stanley Eddington – Aeromekaniikka – Newtonilainen fluidi – Lineaarioperaattori (lisää)
Voit myös laajentaa lyhyitä artikkeleita tai osallistua fysiikan wikiprojektiin.
Tiesitkö, että...
- ...Isaac Newton, yksi kaikkien aikojen kuuluisimmista fyysikoista, harrasti 30 vuotta alkemiaa ja kirjoitti alasta noin miljoona sanaa, mikä vastaa 4000-5000 sivua konekirjoitettua tekstiä?
- ...hienorakennevakio ei ehkä sittenkään ole pysynyt yhtä suurena koko maailmankaikkeuden historian aikana?
- ...italialainen Olinto De Pretto laski 16. kesäkuuta 1903 massan ja energian väliseksi kaavaksi E=mc²? Vuotta myöhemmin Friedrich Hasenöhrl esitti kaavaksi E=(3/4)mc². Ebenezer Cunningham osoitti hänen tehneen laskuvirheen vuonna 1914, ja oikea lopputulos oli E=mc². Vasta vuonna 1905 Albert Einstein johti kaavan oikealla tavalla.
- ...laseria voidaan käyttää kahden isotoopin erottamiseen?
Ajankohtaista
- Hiukkasfysiikan standardimalliin kuuluva Higgsin hiukkanen todennäköisesti löytyi CERNin LHC-kiihdyttimellä suoritetuissa kokeissa (2013)
Tässä kuussa tapahtunutta
- 12. huhtikuuta 1633 – Galileo Galilein oikeudenkäynti alkoi
- 12. huhtikuuta 1898 – Gabriel Lippmann esittelee Ranskan tiedeakatemialle Marie Curien tekemät löydöt uraania radioaktiivisemmasta aineesta
- 18. huhtikuuta 1955 – Albert Einstein kuoli
- 22. huhtikuuta 1904 – Robert Oppenheimer syntyi
- 24. huhtikuuta 1990 – Hubble-avaruusteleskoopin laukaisu
- 30. huhtikuuta 1777 – Carl Friedrich Gauss syntyi
Kuvapoiminta
Brownin liike on nesteessä tai kaasussa olevia hyvin pieniä hiukkasia mikroskoopilla tarkasteltaessa havaittava satunnainen ja itsenäinen siksak-liike. Tämä hiukkasten liikkeen syy oli hämärän peitossa vuoteen 1905 saakka, jolloin Albert Einstein selitti hiukkasten liikeratojen johtuvan siitä, että niitä pommittaa jatkuvasti molekyylien lämpöliike.
Suurilla hiukkasilla on joka puolella keskimäärin saman verran törmäyksiä joka hetki. Koska ne kumoavat toisensa, iso hiukkanen pysyy käytännössä paikallaan. Mutta pienellä hiukkasella saattaa tiettyllä hetkellä yhdelle sivulle törmätä 100 000 molekyyliä ja toiselle 100 002 molekyyliä, jotka eivät kumoakaan toisiaan ja näin parin molekyylin ylijäämäimpulssi riittää potkaisemaan pienen hiukkasen liikkeeseen vastakkaiseen suuntaan. Jonkin ajan kuluttua tilanne toistuu mutta toiseen satunnaiseen suuntaan. Syntyy satunnainen siksak-liikerata.