Tavi
Tavi (Anas crecca) on pienikokoinen sorsalintu.
| Tavi | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Sorsalinnut Anseriformes |
| Heimo: | Sorsat Anatidae |
| Suku: | Sorsat Anas |
| Laji: | crecca |
| Kaksiosainen nimi | |
 Tavin levinneisyys. Pesimäalueet vaaleanvihreällä, talvehtimisalue sinisellä ja ympärivuotinen levinneisyys tummanvihreällä. |
|
| Alalajit[3] | |
|
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Tavi on yleensä noin 35–40 cm pitkä.[4] Tavilla on kapeat ja terävät siivet, lyhyt kaula, lyhyt, leveä ja valkoinen siipijuova sekä hohtavanvihreä siipipeili. Juhlapukuisella koiraalla on punaruskea pää ja keltareunainen vihreä alue pään sivulla. Takaruumiin sivuilla sillä on mustareunaiset kirkkaankeltaiset, kauasnäkyvät laikut. Kylki on harmaa ja siinä on valkoinen vaakasuora juova. Naaras on väriltään ruskeankirjava. Se muistuttaa heinätavia, mutta tavinaaras on pienempi, ja sillä on hento nokka, jonka tyvi on yleensä oranssi. Lisäksi tavilla on melko tumma silmäjuova, eikä sillä ole heinätavin tummaa poskijuovaa, joten sen pää on melko yksivärinen. Tavinaaraalla on myös pyrstön tyvellä valkoinen pitkittäisjuova, joka heinätavilta puuttuu. Sulkasatoiset koiraat ja nuoret yksilöt muistuttavat hyvin paljon naarasta.[5]
Koiraan keväinen ääni on heleän kirkas ”klik”. Naaras pitää kaakattavaa räpätystä.
Levinneisyys muokkaa
Tavia tavataan pesivänä Euroopan keski- ja pohjoisosissa, Aasian pohjoisosissa ja Pohjois-Amerikan pohjoisosissa. Talvehtivana sitä esiintyy Etelä-Euroopassa, Afrikassa, Lähi-idässä, Etelä- ja Itä-Aasiassa, Pohjois-Amerikan eteläosissa sekä Väli-Amerikassa. Sen maailmanlaajuinen kanta on erittäin suuri, ja laji on luokiteltu elinvoimaiseksi.[1]
Suomessa tavia tavataan koko maassa aina pohjoisinta Lappia myöten. Suomen tavikannaksi arvioitiin 1990-luvun lopussa noin 200 000 paria.[6] Kanta on tiheimmillään maan pohjoisosissa.[7] Uudempien 2010-luvun arvioiden mukaan Suomen pesimäkanta on noin 150 000–250 000 paria.[8]
Pääosa Suomen taveista muuttaa etelään jo elokuussa. Suomen tavit talvehtivat Länsi- ja Lounais-Euroopassa sekä Pohjois-Afrikassa. Joitakin yksilöitä talvehtii Suomessakin maan eteläosissa. Tavin päämuutto keväällä tapahtuu huhtikuun lopulla.[7]
Itäaasialaiset tavit ovat keskimäärin kookkaampia kuin tavit, ja niistä on käytetty alalajina nimitystä Anas crecca nimia.[9]
Tavia suuresti muistuttava ja sen kanssa risteävä pohjoisamerikkalainen satunnaisvieraaksi laskettava amerikantavi (Anas carolinensis) lasketaan joskus eri lajikseen, joskus taas tavin alalajiksi (Anas crecca carolinensis). Varsinkin näiden lintujen naarasyksilöitä on vaikea erottaa toisistaan. Tavien risteytymisestä ja taksonomiasta on jonkin verran keskusteltu.[10][9]
Elinympäristö muokkaa
Tavi voi pesiä lähes kaikenlaisissa vesistöissä.[6] Se suosii metsien järviä ja lampia ja suo- ja tunturilampia. Se voi pesiä myös joissa, kosteikoissa ja merenrannikoilla.[5] Yleensä se ei kuitenkaan viihdy kaikkein karuimmissa vesistöissä eikä ulkosaaristossa.[6] Muuttoaikoina tavi viihtyy ruovikkoisilla lintujärvillä, merenlahdilla sekä tulvarannoilla.[7] Se esiintyy pesimäajan jälkeen usein suurehkoina parvina, joissa voi paikoin olla satoja yksilöitä.[7][5]
Lisääntyminen muokkaa
Tavi rakentaa pesänsä yleensä kauas vedestä metsän tai varvikon pensaiden suojaan. Naaras munii toukokuussa 7–10 vaaleaa munaa, joita se hautoo noin 24 vuorokautta. Poikaset lähtevät heti kuoriuduttuaan emon mukana uimaan.[7] Ne voivat palata pesään ensimmäisenä muutamana yönä, etsivät itse ruokansa ja saavuttavat lentokyvyn noin 35 päivässä.[11]
Ravinto muokkaa
Tavin pääasiallista ravintoa ovat erilaiset nilviäiset, hyönteiset, muut pieneläimet sekä vesikasvien siemenet.[7] Suomessa rehevillä vesillä tehdyn tutkimuksen mukaan heinätavit söivät 73-prosenttisesti eläinravintoa: kirvoja, vesisiiroja, vesiperhosia sekä kärpästen ja vaaksiaisten toukkia. Kasvisravintona ne suosivat siementen ohella vesiruttoa ja pikkulimaskaa.[12]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c BirdLife International: Anas crecca IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 5.6.2014. (englanniksi)
- ↑ Jari Valkama: Tavi – Anas crecca Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Common Teal (Anas crecca) IBC. Viitattu 8.10.2013. (englanniksi)
- ↑ Björn Gidstam & Bertil Wahlin: Fåglar, s. 46. Norstedt, 1977. ISBN 91-1-774172-6. (ruotsiksi)
- ↑ a b c Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 28. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2.
- ↑ a b c Tavi (Anas crecca) Suomen Lintuatlas. Viitattu 8.10.2013.
- ↑ a b c d e f Laine, Lasse J.: Suomalainen Lintuopas, s. 56. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-26894-0.
- ↑ http://www.luontoportti.com/suomi/fi/linnut/tavi
- ↑ a b Greg Gillson: Common Teal: Eurasian and American Green-winged Teal and hybrids: an identification challenge thebirdguide.com. 16.1.2004. Arkistoitu 12.1.2012. Viitattu 22.5.2017 (englanniksi).
- ↑ Lars Jonsson: Euroopan linnut 5. painos, s. 96. Suomentanut Lasse J. Laine. Helsinki: Tammi, 2003. ISBN 951-31-2668-4.
- ↑ Green-winged Teal Audubon. 13.11.2014. Viitattu 28.3.2021. (englanniksi)
- ↑ Veli-Matti Väänänen & Petri Nummi: Sorsasapuskan salat - ravintotutkimukset apuna kosteikoiden kunnostuksessa 2004. Metsästäjä. Arkistoitu 13.10.2013. Viitattu 12.10.2013.
Aiheesta muualla muokkaa
- Tavi Lintukuva-verkkopalvelussa