Tavastkenkä

Tavastkenkä on noin 300 asukkaan maa- ja metsätalousvaltainen kylä Pyhännän kunnassa Pohjois-Pohjanmaalla, noin 12 kilometrin päässä kunnan keskustasta. Kylän asutus on keskittynyt Siikajoen ja sen sivujokien ympärille. Liikenteellisesti se sijoittuu valtatie 28:n (Kajaani–Kokkola) ja seututie 822:n (Pyhäntä–Temmes) väliin. Lähimmät isot kaupungit ovat Iisalmi (80 km), Kajaani (70 km) ja Oulu (120 km). Kylä sijaitsee kolmen maakunnan Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Pohjois-Savon rajalla Suomenselän vedenjakaja-alueella. Niinpä se onkin sekä maantieteeltään, luonnoltaan että väestöltään raja-aluetta, josta voi löytää piirteitä kaikista kolmesta maakunnasta.

Kylällä toimi vuoteen 2010 asti oma ala-aste Tavastkengän koulu. Nykyisin koululla toimii kyläläisille sivukirjasto sekä muuta erilaista harrastustoimintaa. Tavastkengällä on ollut myös oma pankki sekä useita kyläkauppoja, joista yksi aloitti toimintansa uudelleen kesäkuussa 2009.

Historia

Tavastkengän kylätalo on kyläläisten kokoontumispaikka ja varsinkin kesäisin siellä järjestetään monenlaisia tapahtumia

Tavastkengän koulu (rakennettu 1957)

Tavastkengän alueelta on löytynyt runsaasti merkkejä kivikautisesta asutuksesta. Tunnetut esihistorialliset asuinpaikat, muun muassa Junno, Leiviskä, Mäntylä ja Välilä, ajoittuvat todennäköisesti ajalle 7600–7000 eaa., sillä ne sijaitsevat lähellä tuon ajan merenrantaa. Litorinameren rantaviiva oli tuolloin nykyisen 110 metrin korkeuskäyrän tienoilla ja suuri osa kylän myöhemmästä alueesta oli veden alla. Kiinteiden asuinpaikkojen lisäksi alueelta on löytynyt yli 60 erilaista kiviesinettä. Merkkejä pronssi- tai rautakautisesta asutuksesta ei tällä hetkellä tunneta. Toistaiseksi ajoittamattomat pyyntikuoppajärjestelmät Järvienkankaalla ja Palokankaalla voivat kuitenkin liittyä tuon aikaiseen eränkäyntiin. Myös kylän nimi Tavastkenkä on peräisin muinaisilta eränkävijöiltä: se tulee muinaisruotsin sanoista tavast ’Häme’ ja gänge ’käytävä, kulkutie’. Kylä on ilmeisesti sijainnut ruotsalaisten ja hämäläisten eräalueiden rajalla rautakauden lopulla.^{lähde tarkemmin?}

Kallion talon maalta löytynyt suppiloreikäinen reikäkivi Suomusjärven kulttuurin ajalta

Historiallisen ajan asutus syntyi Tavastkengälle luultavasti jo keskiajalla. Ensimmäiset kirjalliset maininnat kylästä ovat vuodelta 1572, jolloin se oli osa Salon laajaa pitäjää. Suuri osa ensimmäisistä asukkaista oli savolaisia. 1500-luvun lopulla venäläisten tekemät hävitysretket autioittivat kylän useiksi vuosiksi, mutta vähitellen asutus toipui entiselleen. 1600–1800-luvut olivat kylän vähittäisen kasvun aikaa ja verotalojen määrä lisääntyi neljästä 47:ään. Samaan aikaan kyläläiset saivat paljon lisätuloja tervanpoltosta. Tästä ajasta ovat edelleenkin jäänteinä kymmenet tervahaudat kylän ympäristössä.

Tavastkengän asutus oli voimakkainta 1800-luvun lopulta 1960-luvulle saakka. Pyhännän kunnan asutus oli käytännössä jakaantunut siten, että puolet kunnan noin 2 000 asukkaasta asui Tavastkengällä ja loput kunnan neljällä muulla kylällä. Tuolloin kylässä oli asuttuja taloja pari sataa, ja ne olivat jakaantuneet 19 perään eli kylänosaan. Kunnan ensimmäinen osuuskauppa ja -pankki perustettiin ensin Tavastkengälle, samoin kuin suojeluskunta ja monet muut järjestöt. Oma kansakoulu perustettiin jo vuonna 1898. Parhaimmillaan kylällä oli useita kauppoja, kaksi kansakoulua, pankki, posti, apteekki ja kahvila. Suuren maaltamuuton aikana 1960-luvulla kylän väkiluku romahti nopeasti alle puoleen entisestä ja vakiintui vähitellen nykyiseen noin 300 asukkaaseen.^{lähde tarkemmin?}

Maantiede

Maastonmuodoiltaan Tavastkenkä poikkeaa huomattavasti tyypillisestä Pohjanmaan maisemasta. Maasto on hyvin kumpuilevaa ja sitä koristavat paitsi joet ja purot myös lukuisat järvet ja lammet. Yleisilmeeltään maasto onkin paremminkin kainuulainen kuin pohjalainen. Mäkisyys yhdistettynä laajoihin peltoaukeisiin antaa maisemalle miellyttävän yleisilmeen. Tavastkenkä oli luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi Museoviraston vuonna 1993 julkaisemassa inventoinnissa mutta ei sisältynyt enää saman inventoinnin päivitettyyn versioon vuodelta 2009. Kylä kuuluu myös vuonna 1997 määriteltyihin Pohjois-Pohjanmaan maakunnallisesti arvokkaisiin maisema-alueisiin.

Tavastkengän ja samalla myös Pyhännän kunnan korkein paikka on kylän kaakkoispuolella sijaitseva Itämäki, joka nousee 205 metrin korkeuteen merenpinnasta. Itämäen ja Eteläjoen alue on myös arvokas vanhojen metsien suojelualue. Toinen huomattava kohouma on Kontiokangas, joka on noin 165 metrin korkeudella merenpinnasta mutta nousee jyrkästi yli 40 metriä ympäröivää maastoa korkeammalle. Näiden lisäksi on lukuisia pienempiä mäkiä ja kankaita, kuten kyläkeskuksen Heiskalankangas ja Tervolankangas. Suurin yhtenäinen harjumuodostuma on kylän itälaidalla sijaitseva Palokangas, joka on osa Maanselän vedenjakajaa. Sama harjanne tulee etelästä Järvienkangas-nimisenä ja jatkuu kohti Kestilää, jossa sen nimi vaihtuu Isokankaaksi.

Vesistöt

Tavastkengän kylä on sijaitsee Siikajoen ja sen neljän sivuhaaran, Törmäsjoen, Kuurajoen, Eteläjoen ja Pyhännänjoen, ympärillä. Niiden lisäksi on alueella virtaa lukuisia pienempiä puroja muun muassa Pahkapuro, Kirjavaoja ja Valkiaoja. Kaikki joet ovat melko vähävetisiä eikä niillä nykyisin ole liikenteellistä merkitystä, mutta vielä 1950-luvulla niitä käytettiin paljon uitoissa. Huomattavia koskia joissa on jäljellä enää muutamia, sillä suuri osa niistä ruopattiin uittojen helpottamiseksi. Nykyisin jäljellä ovat esimerkiksi Pitkäkoski Pyhännänjoessa, Törmäsenkoski Törmäsjoessa, Köhisevänkoski Eteläjoessa sekä Myllykoski Siikajoessa.

Vakavesiä kylän alueella on huomattavan paljon ympäröiviin seutuihin verrattuna. Suurin järvi on kylän kaakkoisosassa sijaitseva Sainijärvi, jonka rannalla on vapaa-ajan asuntoja sekä kunnan ylläpitämä uimaranta. Pienempiä vesistöjä ovat muun muassa kyläkeskuksen kupeessa oleva Kurkelanjärvi, Makkolanjärvi, Mäntyjärvi sekä Valkeinen. Vapaa-ajankalastajien käytössä ovat Kontiolampi ja Pahalampi, jotka molemmat ovat hyvin kirkasvetisiä kangaslampia. Kylän koillispuolella sijaitsevat erämaajärvet Kolkanjärvi, Kuurajärvi ja Törmäsjärvi ovat kalastajien ja linnustajien suosiossa. Maatalouden käyttöön on kuivattu Purnujärvi ja Tavastkenkäjärvi. Kylän kaakkoispuolella on lisäksi pienten lampien ja järvien täplittämä Järvienkangas.

Suuria soita on varsinkin kylän itä- ja pohjoispuolella, jossa sijaitsevat Törmäsenrimmin ja Kolkannevan soidensuojelualueet, sekä lounaispuolelta, jossa sijaitsee Kansannevan-Kurkinevan-Muurainsuon soidensuojelualue.

Asuminen

Tavastkengän asutus keskittyy Siikajoen ja sen sivujokien ympärille. Kylä on perinteisen mäkiasutuksen pohjoisimpia edustajia: talot sijaitsevat usein mäkien päällä ja niitä ympäröivät melko laajat peltoaukeat. Asutus on jakaantunut keskikylän lisäksi useaan eri perään, joita ovat esimerkiksi Alipää, Perukka, Punaperä ja Törmälänperä. Asutus koostuu pääasiassa omakotitaloista mutta keskikylällä on myös rivitaloasuntoja ja koulun yhteydessä muutamia vuokra-asuntoja. Viime vuosina kylällä on ollut runsaasti uudisrakentamista.

Elinkeinot

Suuri osa asukkaista saa edelleen toimeentulonsa maa- ja metsätaloudesta. Toinen suuri työnantaja on Jukka-taloja valmistava Pyhännän Rakennustuote Oy.

Lähteet

• Forss, Aulis, ”Siikajokilaakson esihistoria”. Mauno Hiltunen, Aulis Forss, Janne Vilkuna, Siikajokilaakson historia I, s. 1–66. Siikajokilaakson kunnat ja seurakunnat, Oulu 1996.
• Hiltunen, Mauno, ”Siikajokilaakso keskiajalta vuoteen 1860”. Mauno Hiltunen, Aulis Forss, Janne Vilkuna, Siikajokilaakson historia I, s. 67–806. Siikajokilaakson kunnat ja seurakunnat, Oulu 1996.
• Leiviskä, Matti, Tavastkenkä – Tietoja ja tarinoita Pyhännän kunnan Tavastkengän kylästä kivikaudelta 2000-luvulle, Tavastkengän Maa- ja kotitalousseura ry, Pyhäntä 2011.
• Sarkkinen, Mika, Pohjois-Pohjanmaan kiinteät muinaisjäännökset 3. Pohjois-Pohjanmaan liitto, Oulu 2000.

• Vilmusenaho, Risto, Siikajokilaakson historia II: 1860–1960. Siika-Pyhäjokialueen liitto 1984.

Aiheesta muualla

• Tavastkengän kylän kotisivut