Tasa-arvo lain edessä
Tasa-arvo lain edessä tarkoittaa, että laki on sama kaikille.[1] YK:n mukaan tämä on erityisen tärkeää vähemmistöille ja köyhille.[1]
Lakien ja tuomarien on siis kohdeltava kaikkia samalla tavoin riippumatta sukupuolesta, etnisyydestä, uskonnosta, sosio-ekonomisesta taustasta ja muusta vastaavasta. Tasa-arvo lain edessä kuuluu oikeusvaltion keskeisiin kulmakiviin.
Käsite on klassisen liberalismin pääperiaatteita. [2][3]
Klassinen liberalismi muokkaa
Klassinen liberalismi vaatii tasa-arvoa lain edessä, ei lopputulosten tasa-arvoa ("taloudellinen tasa-arvo" ym.).[2] Klassinen liberalismi ei hyväksy ryhmäoikeuksien edistämistä yksilön oikeuksien kustannuksella.[3]
Feminismi muokkaa
Alkuperäinen naisasialiike vaati nimenomaan klassisen liberalismin hengessä tasa-arvoa lain edessä sukupuolesta riippumatta.[4]
Vielä vuonna 1988 myöhempi korkeimman oikeuden tuomari Ruth Bader Ginsburg totesi: "Yleistykset siitä, millaisia miehet ja naiset ovat ... eivät voi ohjata minua luotettavasti tehtäessä päätöksiä tietyistä yksilöistä".[5] Esimerkiksi ACLUn naisten oikeuksien projektissa 1970-luvulla Ginsburg haastoi lait, jotka takasivat terveydenhoitoetuuksia virkamiesten vaimoille muttei virkanaisten miehille tai kielsivät naisia yksin pitämästä baaria.[4]
Sen sijaan jotkut radikaalifeministit ovat vaatineet laillisesta tasa-arvosta luopumista, koska heidän mielestään se ylläpitää heikompien ryhmien heikkoa asemaa. [6] Tämä liittyy keskusteluun positiivisesta syrjinnästä.
Historia muokkaa
Aikalaisekseen melko liberaalina pidetty Ateenan johtaja Perikles on ensimmäinen tunnettu käsitteen puolustaja. Kuuluisassa "Perikleen hautajaispuhessa" vuonna 431/430 eaa. hän sanoi:
»Valtiotamme sanotaan demokratiaksi: siinä on päätösvalta kansalaisten enemmistöllä eikä vähemmistöllä. Yksityisiä riitoja ratkaistaessa ovat kaikki kansalaiset tasa-arvoisia lain edessä, mutta arvonanto, jota henkilö jostakin syystä saa osakseen, ei perustu [...] kansanluokkaan, vaan hänen persoonallisiin ansioihinsa. Köyhääkään miestä ei hänen vaatimaton säätynsä estä etenemästä virkauralla [...] Olemme vapaamielisiä julkisessa elämässämme ja kartamme myös kansalaistemme jokapäiväiseen elämään kuuluvan toiminnan epäluuloista urkkimista. [7]»
Lähteet muokkaa
- ↑ a b 7., YK:n ihmisoikeuksien julistuksen 7. artiklan kuvaus, YK
- ↑ a b Chandran Kukathas, "Ethical Pluralism from a Classical Liberal Perspective," in The Many and the One: Religious and Secular Perspectives on Ethical Pluralism in the Modern World, ed. Richard Madsen and Tracy B. Strong, Ethikon Series in Comparative Ethics (Princeton, NJ: Princeton University Press, 2003), 61 (ISBN 0-691-09993-6).
- ↑ a b Mark Evans, ed., Edinburgh Companion to Contemporary Liberalism: Evidence and Experience (London: Routledge, 2001), 55 (ISBN 1-57958-339-3).
- ↑ a b Feminist Jurisprudence: Equal Rights or Neo-Paternalism?, Michael Weiss and Cathy Young, Policy Analysis No. 256, Cato Institute, June 19, 1996, pages 1-2
- ↑ Jeff Rosen, "The Book of Ruth," New Republic, August 2, 1993, p. 19.
- ↑ Martha Chamallas, "Feminist Constructions of Objectivity: Multiple Perspectives in Sexual and Racial Harassment Litigation," Texas Journal of Women and the Law 1 (1992): 95, 131, 125.
- ↑ Thukydides: Peloponnesolaissota II.37.1-2.