Tarttuva gastroenteriittivirus
Tarttuva gastroenteriittivirus[1] (lyhenne TGEV (Transmissible gastroenteritis virus)) on sikoja ulostevälitteisesti tartuttava koronavirus, joka aiheuttaa taudin nimeltä sian tarttuva maha-suolitulehdus. Tauti tunnetaan myös nimellä sian tarttuva gastroenteriitti (lyhenne TGE).[2][3] Tyypillisesti TGEV-tartunta aiheuttaa vakavaa ripulia ja oksentelua muutaman viikon ikäisille keskenkavuisille sioille, mutta on oireeton tai vähäoireinen täysikasvuisilla sioilla. Tauti tappaa useimmat alle kaksiviikkoiset siat parissa päivässä.[3] TGEV ei tartu ihmisiin.[4] TGEV:tä vastaan on rokotteita.[5]
| Tarttuva gastroenteriittivirus | |
|---|---|
 |
|
| Virusten luokittelu | |
| Ryhmä: | (+)ssRNA-virukset |
| Kunta: | Virukset |
| Luokka: | Pisoniviricetes |
| Lahko: | Nidovirales |
| Heimo: | Coronaviridae |
| Suku: | Alphacoronavirus |
TGEV löydettiin ensi kerran vuonna 1946 Yhdysvalloista. Virus on sittemmin levinnyt maailmanlaajuiseksi ongelmaksi.[5] Suomen ruokaviraston mukaan Suomessa todettiin 1980 kaksi ulkomailta tullutta TGEV-tartuntaa, mutta tautia ei ole tämän jälkeen havaittu Suomessa.[4] TGEV:stä on kehittynyt 1986 löydetty sian respiratorinen koronavirus, joka tunnetaan lyhenteellä PRCV (eng. porcine respiratory coronavirus). PRCV aiheuttaa eri taudin kuin TGEV.[3]
Rakenne muokkaa
TGEV on positiivisjuosteinen RNA- eli ssRNA(+)-virus. Sen yhdestä RNA-säikeestä koostuva perimä on epäsymmetrisen (pleomorfisen) lipidikalvon sisällä, jonka halkaisija on noin 145 nanometriä. Perimän pituus on noin 28 000 nukleotidia. Viruksen pinnalla on useita "piikkiproteiineja" eli S-proteiineja (eng. spike), joista virus kiinnittyy tiettyjen solujen pinnalla oleviin alaniiniaminopeptidaasiproteiineihin. Kiinnittymisen avulla virus siirtyy solun sisään tartuttaen siten solun. Virus vapauttaa lopulta perimänsä, jonka geneettisen koodin perusteella solu alkaa tuottamaan virusproteiineja uusiin TGE-viruksiin.[5]
Tarttuminen ja oireet muokkaa
TGEV voi tarttua kaiken ikäisiin sikoihin. Se tarttuu erittäin helposti ulosteiden ja suun välisen kontaktin kautta aiheuttaen siten paikallisia epidemioita. TGEV leviää sikatiloille yleensä likaisten pintojen kautta, kuten autojen tai vaatteiden välityksellä.[3]
TGEV-tartunta alkaa oireilemaan 18–72 tunnin kuluessa. Täysikasvuisilla sioilla tartunta on usein oireeton tai sitten se aiheuttaa lyhytkestoista ripulia, muttei oksentelua. Joissakin epidemioissa täysikasvuisten sikojen kuolleisuus tartuntaan on kuitenkin merkittävää. Nuorilla kasvavilla sioilla tartunta aiheuttaa usein voimakasta ripulia, oksentelua, laihtumista ja nestehukkaa. 2–3 viikon ikäisillä sioilla tartunnan aiheuttama kuolema on harvinainen, mutta tätä nuoremmilla tartunta johtaa kuolemaan usein jo parissa päivässä oireiden alkamisesta.[3]
Virus estää nesteiden ja ravinteiden imeytymistä vaurioittamalla suolinukkaa. Nukka uusiutuu täysikavuisilla sioilla kasvavia sikoja tehokkaammin. Taudin vakavuutta nuorilla sioilla lisää myös alikehittyneempi immuunijärjestelmä ja emäksisestä maitoravinnosta johtuva mahahapon korkeampi pH-arvo, joka vähentää viruksen tuhoutumista ennen sen päätymistä suolistoon. Nukan merkittävä tuhoutuminen aiheuttaa nestehukkaa, elektrolyyttien epätasapainoa tai asidoosia, jotka ovat keskeisiä kuolemaan johtavia tekijöitä.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ tarttuva gastroenteriittivirus finto.fi. Viitattu 10.10.2020.
- ↑ sian tarttuva maha-suolitulehdus finto.fi. Viitattu 10.10.2020.
- ↑ a b c d e f NJ Maclachlan et al: Fenner's veterinary virology, s. 454–457. 5. painos. Elsevier, 2016. ISBN 9780128009468. doi:10.1016/B978-0-12-800946-8.00024-6.
- ↑ a b TGE Ruokavirasto. Viitattu 10.10.2020.
- ↑ a b c Q Liu, V Gerdts: Transmissible gastroenteritis virus of pigs and porcine epidemic diarrhea virus. Reference Module in Life Sciences, 2019. doi:10.1016/B978-0-12-809633-8.20928-X. Artikkelin verkkoversio.