Tanssiaiskengät
Tanssiaiskengät (ruots. Balskorna) on Helene Schjerfbeckin maalaus vuodelta 1882. Teoksesta on myös pelkistetympi versio vuodelta 1939.[1] Molemmat teokset esittävät Schjerfbeckin kymmenvuotiasta serkkua Esther Lupanderia sovittamassa uusia tanssiaiskenkiään.[2]
| Tanssiaiskengät | |
|---|---|
 |
|
| Nimi | Tanssiaiskengät |
| Tekijä | Helene Schjerfbeck |
| Valmistumisvuosi | |
| Teostyyppi | Maalaus |
| Materiaali | Öljyväri ja kangas (maalauspohja) |
| Korkeus | 55 cm |
| Leveys | 64,5 cm |
| Kokoelma | Unknown |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Maalaus on kooltaan 58 cm × 65 cm. Tanssikenkiä on usein kuvailtu omaelämäkerrallisesta näkökulmasta, kuten Helene Schjerfbeckin taidetta muutenkin. Hänen katsotaan maalauksessa eläytyvän serkkunsa tanssi-iloon, koska lonkkavamma haittasi hänen omaa osallistumistaan leikkeihin lapsena ja esti tanssimisen myöhemminkin.[3]
Schjerfbeck maalasi Tanssiaiskenkien ensimmäisen version 20-vuotiaana. Hän oli opiskellut Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa jo 11-vuotiaasta alkaen ja Pariisissa 18-vuotiaana. Tässä vaiheessa hän oli vielä uransa alussa.[1]
Varhaiskauden teos on melko realistinen, joskin siinä on myös Pariisin vaikutteita, muun muassa impressionismista. Jalkojen sanottiin olevan liian pitkät, mutta Schjerfbeckin mukaan kriitikot eivät olleet nähneet Esther-serkun sääriä.[2]
Juuri ennen tätä maalausta Schjerfbeck oli saanut valtiolta kaksi apurahaa.[1]
Teosten myyntejä muokkaa
Vuoden 1882 maalauksesta maksettiin Sothebyn huutokaupassa 3,9 miljoonaa euroa 2008, mikä on korkein suomalaisesta taulusta maksettu hinta.[2]
Schjerfbeck teki maalauksesta myöhemmin pelkistetymmän version vielä 77-vuotiaana. Schjerfbeckille kuukausipalkkaa maksanut taidekauppias Gösta Stenman pyysi noihin aikoihin häntä tekemään uusia versioita monista varhaiskauden teoksistaan.[4] Tästä toisesta Tanssiaiskenkien versiosta vuodelta 1939 maksettiin vuonna 1990 Sothebyn huutokaupassa 1,5 miljoonaa euroa, mikä on toiseksi korkein hinta, mitä suomalaisesta taideteoksesta on tähän mennessä koskaan maksettu.[1]
Lähteet muokkaa
- Pauliina Laitinen-Laiho: Taide&Antiikki, Taloustaito 5/2009, s. 23.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d Pauliina Laitinen-Laiho, s. 23
- ↑ a b c Ilkka Malmberg: Isännät ja rengit. Helsingin Sanomat, Kuukausliite, 2009, nro 5, s. 39.
- ↑ Kultakausi-oppimateriaali. (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 25.12.2009.
- ↑ Taloustaito.fi[vanhentunut linkki]