Tampereen luonnontieteellinen museo
Tampereen luonnontieteellinen museo on Museokeskus Vapriikissa Tampereella sijaitseva museo, jossa esitellään Pirkanmaan luontoa ja eläimiä.
| Tampereen luonnontieteellinen museo |
|
|---|---|
 Täytetty hirvi Tampereen luonnontieteellisessä museossa. |
|
| Tyyppi | luonnontieteellinen museo |
| Sijainti |
Museokeskus Vapriikki Alaverstaanraitti 5 Tampella, Tampere |
| Perustettu | 1961 |
| Ylläpitäjä | Tampereen kaupunki |
| Johtaja | Kimmo Antila [1] |
| Kotisivut |
vapriikki |
| Koordinaatit | |
 Tampereen luonnontieteellinen museo |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Museo perustettiin alun perin 1960-luvulla Tampereen pääkirjasto Metson paikalla sijainneeseen Kaipion taloon. Sieltä se siirrettiin Metson alakertaan, missä se toimi vuoteen 1995 saakka. Sen jälkeen museo oli varastossa vuoteen 2010 saakka, jolloin se sai uudet tilat Vapriikista.[2] Museon perusnäyttelyä laajennettiin vuonna 2015.
Historiaa muokkaa
Luonnontieteellisen museon historia on tiiviisti sidoksissa luontoharrastuksen historiaan Tampereen seudulla.[3] Luontoharrastuksen yleistymiseen vaikuttivat keskeisesti 1800-luvulla perustetut luonnontieteelliset seurat ja luontokerhot. Tampereen oppikouluihin perustettiin vuosina 1899–1907 Vuokko-, Kataja-, Kielo- ja Käpy -nimiset luontokerhot.[4] Tampereen luonnontieteellinen yhdistys perustettiin 1906. Seuraavana vuonna Tampereella perustettiin Hämeen museoseura ajamaan Hämeen museohanketta. Sen osaksi kaavailtiin luonnontieteellistä osastoa, mitä varten luonnontieteellinen yhdistys hankki kokoelmiinsa ensimmäiset täytetyt eläimet. Luonnontieteellisen yhdistyksen toiminta hiipui vuoden 1915 jälkeen ja oppikoulujen luontokerhojen toimintakin oli taantunut.
Vuonna 1932 Tampereen lyseolle kokoontui 21 ihmisen joukko Thorwald Grönblomin aloitteesta pohtimaan luonnontieteellisen yhdistyksen perustamista uudelleen Tampereelle. Tapaamisen tuloksena perustettiin Tampereen Luonnon Ystävät, jonka merkitys luonnonharrastuksen kehittäjänä Tampereen seudulla on ollut ratkaiseva.[5] Sateenvarjo- ja keppitehtailija, hyönteistutkija Grönblomista tuli yhdistyksen puheenjohtaja, ja siinä tehtävässä hän vaikutti vuoteen 1964 saakka. Tampereen Luonnon Ystävät peri aikaisemman luonnontieteellisen yhdistyksen omaisuuden, johon kuului sammaltutkija V. F. Brotheruksen sammaleksikaattikokoelma sekä 17 täytettyä eläintä.
Kokoelmien kartuttua Tampereen Luonnon Ystävät järjesti vuonna 1934 ensimmäisen luonnontieteellisen näyttelyn Tampereen taidemuseon tiloissa. Tampereella käytiin eri tahojen kesken neuvotteluita museotalon saamiseksi kaupunkiin. Luonnon ystävien yhdistys liittyi vuonna 1939 perustetun museotaloyhdistyksen jäseneksi.[6] Sodan jälkeen vuonna 1946 luonnonystävien yhdistys järjesti yleisölle lintunäyttelyn ja vuonna 1948 jälleen taidemuseossa luontonäyttelyn. Vuonna 1960 Tampereen Luonnon Ystävät järjesti jälleen luonnontieteellisten kokoelmien näyttelyn Pyynikintorin laidalla nuorisolautakunnan tiloissa. Kaupunginjohtaja Oiva Kaivolan näyttelyvierailun seurauksena ajatus luonnontieteellisen museon perustamisesta sai viimein kannatusta myös Tampereen kaupungin johdolta. Kaipion talon alakertaa ryhdyttiin kunnostamaan museo- ja näyttelytilaksi. Vuonna 1961 luonnontieteellinen museo avattiin juhlallisesti. Tampereen kaupunki sitoutui valtuuston päätöksellä huolehtimaan Luonnon ystävien kokoelmista, ja ne lahjoitettiin kaupungille. Museolle valittiin johtokunta, jossa Luonnon ystävien yhdistystä edusti Thorwald Grönblom.
Luonnontieteellisen museon kokoelmat varastoitiin, Kaipion talo purettiin ja uutta pääkirjasto Metsoa ryhdyttiin rakentamaan vuonna 1978. Kirjastotalo valmistui vuonna 1986, ja uusi luonnontieteellinen museo avattiin vuonna 1988. Muut toiminnat kilpailivat luonnontieteellisen museon kanssa tiloista, ja tieteelliset kasvi- ja hyönteiskokoelmat siirrettiin kirjastolta Hatanpään kartanon tiloihin. Tampereen taidemuseon Muumilaakso ja sen yhteyteen avattu muumikauppa saivat suuren osan luonnontieteellisen museon tiloista käyttöönsä 1990-luvun alussa. Lopusta museotilasta vajaa puolet varattiin Paavo Korhosen kivikokoelmalle. Vuoden 1995 alussa loputkin luonnontieteellisestä näyttelystä Metsossa purettiin. Luonnontieteelliset kokoelmat siirrettiin Tampellan tiloihin niin sanottuun alaverstaaseen ja sieltä edelleen suljetun Hämeen museon tiloihin. Kokoelmat kärsivät muutoissa ja varastoinnissa, ja niiden ylläpito kävi luontoharrastajille hankalaksi. Myöhemmin luonnontieteelliset kokoelmat varastoitiin ns. Pohjolankadun kokoelmaklinikalle, jonne saatiin myös kokous- ja tutkimustilaa luontoharrastajille.
1990-luvun lopulla luonnontieteellistä museota suunniteltiin sijoitettavaksi uuteen ympäristötietokeskukseen; soveltuvaa tilaa ei kuitenkaan löytynyt. Tampereen museokeskus Vapriikki avattiin vuonna 1996 vanhassa Tampellan tehdasrakennuksessa. Vapriikista kaavailtiin kotia teknilliselle, luonnontieteelliselle ja kaupunginmuseolle, Suomen koulumuseolle, kuva-arkistolle ja konservointilaitokselle. Vuonna 2005 vihreä valtuustoryhmä teki aloitteen luonnontieteellisen museon uudelleen avaamiseksi. Aloitteen taustalla olivat paikalliset luontoharrastusyhteisöt. Vuonna 2007 kaupungin budjettiin saatiin varat luonnontieteellisen museon amanuenssin viran perustamista varten. Virkaan valittiin filosofian tohtori Tomi Kumpulainen, joka ryhtyi valmistelemaan uutta näyttelyä yhteistyössä luontoharrastajien kanssa. Joulukuussa 2010 Tampereen luonnontieteellisen museon uuden näyttelyn ensimmäinen osa avautui. Näyttelyn suunnittelusta vastasi museoamanuenssi Tomi Kumpulainen, dioraamat toteutti Pasi Ahopelto ja taustat maalasi Lasse Honkanen.[7] Uusi luonnontieteellinen museo sisältää monia interaktiivisia osia, ja suunnittelussa panostettiin erityisesti nuorimpiin kävijöihin ja ympäristökasvatukseen.
Kokoelmat muokkaa
Perustettaessa vuonna 1960 Tampereen luonnontieteellisen museon kokoelmissa oli yli 400 täytettyä eläintä ja muun muassa noin 10 000 arkkia kasvinäytteitä. Kasvikokoelmat olivat kasvaneet lahjoitusten ja testamenttien myötä vuoteen 1968 mennessä siihen mittaan, että ne liitettiin mukaan maailman kasvikokoelmia esittelevään kokoomateokseen eli niin sanottuun herbaarioindeksiin tunnuksella TMP. Thorwald Grönblom kuoli vuonna 1971. Hänen mittava perhoskokoelmansa siirrettiin ensin Helsingin eläinmuseoon, josta se palasi Tampereelle vuonna 2009. Luonnontieteellisten kokoelmien kasvu jatkui 1970-luvulla. Täydennystä saatiin harrastajilta erityisesti hyönteiskokoelmiin, ja museo sai myös useita merkittäviä kasvikokoelmalahjoituksia.
Luonnontieteellisen museon kokoelmiin kuuluu tieteellisesti talletettuja kasvi-, eläin- ja mineraalinäytteitä Pirkanmaan ja Suomen luonnosta. Kokoelmien kokonaislaajuus on noin 258 000 näytettä. Museo ei itse aktiivisesti kerää, metsästä eikä osta kokoelmia, vaan ne ovat syntyneet ja kertyneet lahjoituksina lukuisilta yksityisiltä luonnonharrastajilta. Kokoelmia säilytetään sekä Vapriikissa että Ruskon kokoelmakeskuksessa. Kokoelmia hyödynnetään eniten tieteellisessä tutkimuskäytössä, mutta myös opetuksessa ja taideprojekteissa. Kokoelmiin voi tarjota eläin- tai kasvinäytteitä ottamalla yhteyttä Tampereen luonnontieteelliseen museoon.[8]
Tampereen luonnontieteellisen museon erikoisuuksiin kuuluu muun muassa linnunsiipikokoelma, josta on tehty myös kirja. Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys lahjoitti noin 2 000 linnun siipeä käsittävän siipikokoelman Tampereen kaupungin museotoimelle vuonna 2005. Kokoelmaa hyödynnetään muun muassa lintujen rengastajien lajintunnistustenteissä. Museokokoelmien muita erikoisuuksia ovat vuonna 1972 suljetun Tampereen eläintarhan eläimet, kuten tiikeri.
Museonhoitajat muokkaa
- Eero Pajarre (1961–1970)
- Ilmari Mäkisalo (1970–1974)
- Jorma Kyrki (1974–1975)
- Tuula Kallio (1976–1995)
- Tomi Kumpulainen, museoamanuenssi (2007–)
Lähteet muokkaa
- Aamulehti sivu A11, 5.12.2010
Viitteet muokkaa
- ↑ Roth, Raili: Tampereen isojen museoiden johtajat vaihtuvat. Aamulehti, 1.9.2022, s. B4.
- ↑ 15 vuotta laatikossa asuneet eläimet saavat uuden kodin Aamulehti. 6.12.2010. Arkistoitu .
- ↑ Minna Santaoja: Luontoharrastuksen ja luonnontieteellisen museotoiminnan yhteiset vaiheet - tamperelainen tarkastelu. Ympäristöhistoria - Finnish Journal of Environmental History (YFJEH), 1.1.2014. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Kääntönen, Matti: Luonnonharrastuksen ja -suojelun vaiheita Tampereen seudulla. Pirkanmaan luonto, 1994.
- ↑ Kääntönen, Matti: Luonnonharrastuksen ja -suojelun vaiheita Tampereella.. Tampereen Luonto, 1998.
- ↑ Kääntönen, Matti: Tamperelaista luontoharrastusta. Tampereen Luonnon Ystävät ry:n perustamisesta 40 vuotta.. Tammerkoski, 1972.
- ↑ Minna Santaoja: Pedagoginen särö: Antroposeenin tulkintoja dioraaman äärellä. Suomen Museo, 2021, nro 128, s. 146–153–146–153. ISSN 0355-1806. Artikkelin verkkoversio. fi
- ↑ Luonnontieteellinen museo – Museokeskus Vapriikki vapriikki.fi. Arkistoitu 20.1.2022. Viitattu 20.1.2022.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tampereen luonnontieteellinen museo Wikimedia Commonsissa
- Tampereen luonnontieteellisen museon kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive)