Tammikehrääjä
Tammikehrääjä (Lasiocampa quercus) on keskikesän jokseenkin yleinen ja laajalti levinnyt, karvainen perhoslaji.
| Tammikehrääjä | |
|---|---|
 koiras |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Imukärsälliset perhoset Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Karvakehrääjämäiset Lasiocampoidea |
| Heimo: | Karvakehrääjät Lasiocampidae |
| Alaheimo: | Lasiocampinae |
| Suku: | Tammikehrääjät Lasiocampa |
| Laji: | quercus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Lasiocampa quercus |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Tammikehrääjä on huomattavan kookas perhonen. Muiden sukulaistensa tapaan tammikehrääjän sukupuolet ovat jonkin verran erinäköisiä ja naaras on koirasta kookkaampi. Lajilta tunnetaan myös useita erilaisia värimuotoja. Suomalaiset yksilöt kuuluvat muotoon f. callunae, jonka siiven poikkiviiru on tavallista leveämpi ja siipisuonet tummemmat. Lisäksi muoto on kooltaan suurempi. Pohjoisessa yksilöt ovat sävyltään vaaleamman ruskeita. Värimuodosta riippumatta siipien pohjaväri on ruskea ja etusiivessä on valkoinen, hieman kolmiomainen keskitäplä. Sekä etu- että takasiiven poikki kulkee kellertävä tai kellanruskea poikkijuova. Poikkijuova on sisäreunastaan terävä ja ulkosyrjän puolelta vaihtelevissa määrin epäselvä. Takasiiven siipiripset ovat vaaleat. Siipiväli on koiraalla 58–70 ja naaralla 68–89 mm. Koiraan tuntosarvet ovat tuuheat ja selvästi kaksoiskampahampaiset.[2][3][4]
-
♂ -
♀
Täysikasvuinen toukka on 70–90 mm pitkä, mustanharmaa ja pitkien mustien karvojen peittämä. Toukan kussakin jaokkeessa on kaksi valkoista täplää ja sivuilla pienistä valkeista pisteistä muodostuvat kylkiviivat.lähde?
Levinneisyys ja lentoaika muokkaa
Tammikehrääjä on pääasiassa eurooppalainen perhoslaji, jota tavataan Iberian niemimaalta länteen jokseenkin koko Euroopassa. Idässä levinneisyys ulottuu Altaivuoristoon saakka.[4] Suomessa tammikehrääjää tavataan jokseenkin koko maassa etelärannikolta Lappiin, mutta se harvinaistuu selvästi pohjoista kohti[5]. Perhoset ovat lennossa kesäkuun puolivälistä heinäkuun puoleenväliin.[6]
Elinympäristö ja elintavat muokkaa
Tammikehrääjän nimi on hämäävä, sillä toukka elää vain harvoin tammella. Sen sijaan nimi viittaa kotelokopan tammenterhoa muistuttavaan muotoon.[3]
Laji viihtyy hyvin monenlaisilla paikoilla, mutta suosii selvästi avoimia ympäristöjä. Se on voimakas lentäjä, jota voi tavata usein myös varsinaisen elinympäristönsä ulkopuolelta. Koiraat lentävät päivällä, auringonnoususta pitkälle iltapäivään, usein auringonpaisteessa, muutamien metrien korkeudessa etsimässä kasvillisuuteen piiloutuneita naaraita. Koiraat voivat ilmeisesti haistaa naaraan tuottamat feromonit jopa muutamien kilometrien päästä. Naaraat liikkuvat pääasiassa vasta illan hämärtymisestä lähtien, mutta nekin asettuvat aloilleen pimeän laskeuduttua. Ne liikkuvat jonkin verran myös päivällä. Naaraat tulevat alkuillasta valolle, koiraat erittäin harvoin.[4]
Parittelu on nopea ja kestää vain 10–30 minuuttia. Parittelun jälkeen naaras munii 200–300 munaa ravintokasveille. Toukat kuoriutuvat pari viikkoa myöhemmin ja ovat aluksi päiväaktiivisia pyrkimättä piilottelemaan olemustaan mutta muuttuvat myöhemmin yöaktiiviseksi. Toukka talvehtii yleensä keskenkasvuisena ja koteloituu touko-kesäkuun vaihteessa kovan, vaaleanruskean kotelokopan sisään. Kotelokopan pinnassa on toukan karvoitusta ja sen käsittely saattaa aiheuttaa ihoärsytystä. Joissakin populaatioissa perhosen kehitys kestää kaksi vuotta, jolloin kotelo on talvehtiva vaihe, ja joissakin niistä kotelo talvehtii jopa kaksi kertaa.[4]
Ravintokasvi muokkaa
Toukka elää useilla erilaisilla lehtipuilla, pääasiassa koivuilla (Betula) ja pajuilla (Salix). Vaikka tammi kuuluu Keski-Euroopassa lajin ravintokasveihin, se on Pohjoismaissa ilmoitettu ravintokasviksi vain Tanskasta.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ Lauri Kaila, Marko Mutanen: Tammikehrääjä – Lasiocampa quercus Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/l/lasiocampa_quercus.html
- ↑ a b http://www.ukmoths.org.uk/show.php?bf=1637
- ↑ a b c d e Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 130–132
- ↑ http://www.perhostutkijainseura.fi/historia/lasiocampidae/las-quercus.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www.insects.fi/Lepidoptera/Lasiocampidae/Lasiocampa/quercus/Lasiocampa%20quercus.htm[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla muokkaa
- Suomen Perhoset: Tammikehrääjä
- toukka (Arkistoitu – Internet Archive)