Takamaa (historia)
varsinaisen maa-alueen ulkopuolinen maa
Takamaa-sanalla on kolme Suomen historiaan liittyvää erikoismerkitystä. Ensiksi se tarkoitti maatilaan kuuluvaa, usein pienehköä maa-aluetta toisen kylän rajojen sisäpuolella. Takamaa sisältyi tällöin maatilan verolukuun. Toiseksi takamaa tarkoitti kunnan (aiemmin pitäjän) omistamaa maa-aluetta, joka sijaitsi toisessa kunnassa.[1] Kolmanneksi se tarkoitti nautintamaata eli erämaa-aluetta, joka sijaitsi kaukana rintamaista (kulttuurin keskuspaikoista) ja jota käytettiin metsästys-, kalastus- tai kaskenviljelyalueena.[2]