Taiteilijaresidenssi

Taiteilijaresidenssi tarjoaa mahdollisuuden määräaikaiseen työskentelyyn eri alojen taiteilijoille kotimaassa tai ulkomailla.

Önningebyn taiteilijasiirtokunta kesällä 1886. Mukana muun muassa Elin Danielson.

Residenssijaksot voivat olla eri mittaisia viikosta vuoteen. Myös työskentely- ja majoitusmahdollisuudet vaihtelevat.^[1] Esimerkiksi muusikoille tarkoitetussa residenssissä on useimmiten tarjolla soittimia kuten piano, ja kuvataiteilijoille ateljeetiloja.

Taiteilijaresidenssien tavoitteena on tarjota resursseja työskentelyyn, rohkaista vuorovaikutusta ja aktivoida taide-elämää residenssipaikkakunnalla. Taiteilijat valitaan useimmiten hakemusten perusteella, mutta joskus myös kutsumenettelyllä.^[1] Residenssin ylläpitäjä määrittelee siihen liittyvät ehdot, kuten kuinka pitkäaikaiseen käyttöön residenssi voidaan myöntää, ja minkä taiteenalan ammattilaisille se on tarkoitettu.

Taiteilijaresidenssejä ylläpitävät esimerkiksi taidetoimikunnat, yhdistykset, kunnat ja säätiöt.

Historiaa muokkaa

Taiteilijaresidenssien kaltaista toimintaa on ollut pitkään. Taiteilijaresidenssien ensimmäinen vaihe oli 1900-luvun vaihteessa. Residenssejä kutsuttiin aluksi taiteilijakolonioiksi tai taiteilijasiirtokunniksi, joista ensimmäiset syntyivät 1800-luvun alussa. Worpsweden siirtokuntaa Saksassa Bremenin lähellä oli perustamassa muun muassa Rainer Maria Rilke vuonna 1889. Pohjoismaissa suosittu taiteilijakolonia oli Skagenissa Tanskassa. Myös Suomessa toimi Önningebyn taiteilijasiirtokunta Ahvenanmaalla.

Taiteilijaresidenssejä alettiin perustaa enemmän 1960-luvulta alkaen. Niiden toiminta-ajatuksena oli tarjota mahdollisuus vetäytyä työskentelemään rauhassa, mutta myös yhteiskunnallisesti suuntautuneita residenssejä syntyi. Niissä oli keskeistä yhteys paikalliseen yleisöön.

Residenssejä perustettiin eri puolilla maailmaa yhä enemmän 1990-luvulla. Myös residenssien monimuotoisuus lisääntyi ja mukaan tuli muun muassa lähes tilaustyön kaltaisia projekteja.