Tšornajan taistelu
Tšornajan taistelu oli Krimin sodan aikana 16. elokuuta 1855 käyty taistelu venäläisten, sekä ranskalaisten ja sardinialaisten joukkojen välillä Tšornajajoen varrella Krimin niemimaalla. Tappioon åäättynyt venäkläisten hyökkäys jäi heidän sodan viimeiseksi suurehkoksi sotilasoperaatioksi Krimin niemimaalla.
| Tšornajan taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Krimin sotaa | |||||||
 Maalaus taistelusta.
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
| Tappiot | |||||||
|
2 273 kaatunutta |
yhteensä alle 1 700 | ||||||
Tausta muokkaa
Venäjän vastaiset liittoutuneet olivat piirittäneet Sevastopolin ja kesällä 1855 venäläisiä uhkasi tappio. Jos piirittäjistä ei saataisi pian voittoa, olisi Sevastopolin lopulta antauduttava. Venäläisten joukkojen komentaja ruhtinas Mihail Gortšakov esitti hyökkäystä Venäjän sotakanslialle sen kokouksessa 9. elokuuta 1855. Hyökkäyksen kohteena olisivat ranskalaisten ja sardinialaisten joukkojen asemat kukkuloilla Tšornajajoen varrella.[1]
18 000n ranskalaisen sotilaan ja 48:n tykin asemat olivat Fedjuhinin kukkulolla joen lounaispuolella. Ranskalaisten oikealla siivellä oli 9 000 sardinialaista ja 36 tykkiä. Reservissä oli muita ranskalaisia ja muutamia turkkilaisia yksiköitä.[1]
Taistelu muokkaa
Gortšakovin joukkojen hyökkäys alkoi voimakkaalla tykistökeskityksellä aamulla 16. elokuuta 1855. Venäläisten oikea siipi hyökkäsi joen yli Fedjuhinin kukkuloille ja vasemman tavoite oli niin sanottu Telegrafikukkula. Tšornajan yli yrittäneet venäläiset lyötiin takaisin ranskalaisten tarkassa jalkaväen ja tykistön tulituksessa. Gortšakov määräsi sen sijaan vasemman siipensä Fedjuhinin kukkuloita vastaan. Venäläisten sivustaan altistui näin ristitulelle ranskalaisten ja sardinialaisten asemista. Lopulta kello 10.00 Gortšakov luopui hyökkäyksestä ja määräsi joukkonsa vetäytymään.[1]
Seuraukset muokkaa
Tšornajan taistelu oli venäläisten viimeinen suurempi taisteluoperaatio Krimin niemimaalla. Tulos oli ollut huomattava tappio. Venäläiset olivat menettäneet 2 273 miestä kaatuneina, 1 742 kadonneina ja noin 4 000 haavoittuneina. Puolustajien tappiot olivat yhteensä alle 1 700.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Harold E. Raugh, Jr: The Victorians at war, 1815–1914: an encyclopedia of British military history, s. 95. ABC-CLIO, 2004. ISBN 1-57607-926-0. (englanniksi)