Tšernobylin suojavyöhyke
Tšernobylin suojavyöhyke (ukr. Зона відчуження Чорнобильської АЕС, Zona vidtšuždennja Tšornobylskoji AES, ven. Зона отчуждения Чернобыльской АЭС, Zona ottšuždenija Tšernobylskoi AES, engl. Chernobyl Exclusion Zone) on Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuden seurauksena perustettu suuri säteilysuojelualue Ukrainan pohjoisosissa Tšernobylin ydinvoimalan ympäristössä. Suojavyöhyke käsittää suuret osat Kiovan alueen pohjoisosien aiempia Ivankivin piiriä (keskustaajama Ivankiv) ja Poliskyn piiriä (Krasjatytši),[1][2] jotka vuoden 2020 aluehallinnollisessa uudistuksessa yhdistettiin laajennetun Vyšhorodin piirin osaksi.[3][4] Vyöhykeelle on 90–130 kilometrin matka Kiovasta. Alueen läpi virtaa Dneprin tärkeä sivuhaara Pripet; kaakossa suojavyöhyke jatkuu Kiovan tekojärvelle saakka.[1][2] Valko-Venäjän rajan takana oleva säteilysuojelualue ei ole osa Tšernobylin suojavyöhykettä, sillä siellä alue jatkuu nimellä Polesian säteily-ekologinen suojelualue.
Alueen historiaa ja organisointia nykyään muokkaa
Alkuvaiheessa, vuosina 1986–1987 Ukrainan sosialistisen neuvostotasavaltaan perustettua rauhoitusaluetta kutsuttiin 30 kilometrin vyöhykkeeksi.[5][6] Suoja-alueen pinta-ala oli 2000-luvun alussa noin 2 600 neliökilometriä.[7]
Ukrainassa Tšernobylin suojavyöhykkeen valvonnasta ja siellä asuneiden ihmisten uudelleensijoittamisesta vastaa erityinen valtionvirasto. Tšernobylin suojavyöhyke jakautuu nykyään toiminnallisesti kahteen laajempaan rajoitusvyöhykkeeseen. Lisäksi Tšernobylin kaupunki muodostaa oman rajoitusalueensa. Sisin 10 kilometrin vyöhyke on vakavimmin saastunut, tiukemmin rajoitettu ja valvottu. Ulompi suojavyöhyke käsittää sisemmän suojavyöhykkeen ulkopuoliset Tšernobylin suojavyöhykeen osat Tšernobylin kaupunkia lukuun ottamatta. Molemmille vyöhykkeille pääsy on rajoitettua, tapahtuu rajattujen valvontapisteiden kautta ja edellyttää erityistä kulkulupaa. Kulkulupia voi hakea myös ohjattuihin turistikäynteihin.[1][8]
Lähistön muita säteilynsuojelualueita muokkaa
Tšernobylin suojavyöhykkeen lähistöllä on muitakin Tšernobylin voimalaonnettomuuden seurauksena väestönsuojelutarkoituksissa perustettuja rajoitusalueita. Esimerkiksi Ukrainan Žytomyrin alueen Narodytšin ja Kiovan alueen Krasjatytšin välillä sijaitsevalle, radioaktiivisuustasonsa perusteella suljetuksi vyöhykkeeksi luokitellulle seudulle on muodostettu oma rauhoitusalue kulku- ja asutusrajoituksineen.
Valko-Venäjän puolella Tšernobylin suojavyöhykkeen alueellisena jatkona toimii Polesian säteily-ekologinen suojelualue.[2][9][10]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Johnstone, Sarah: Lonely Planet: Ukraine, s. 216. 1st Edition. Lonely Planet Publications Pty Ltd, lonelyplanet.com, 2005. ISBN 1-86450-336-X. (englanniksi)
- ↑ a b c Е.Л. Макаревич (toim.): Атлас автомобиьных дорог (Atlas Avtomobilnyh Dorog) 1:500 000. Издательство Янсеян, Minsk, 2005. ISBN 985-6501-12-1. (venäjäksi)
- ↑ Novi raiony: karty + sklad 17.7.2020. minregion.gov.ua. Viitattu 3.9.2022. (ukrainaksi)
- ↑ Pro utvorennja ta likvidatsiju raioniv. Postanova Verh’ovnoji Rady Ukrajiny No 807-ІХ 18.7.2020. Golos Ukrajinu (Verh’ovna Radan tiedotuslehti), golos.com.ua. Viitattu 3.9.2022. (ukrainaksi)
- ↑ David R. Marples: The Social Impact of the Chernobyl Disaster. New York: St. Martin's Press, 1988. ISBN 0-312-02432-0.
- ↑ R. F. Mould: Chernobyl Record: The Definitive History of the Chernobyl Catastrophe. Institue of Physics Publishing, 2000. ISBN 0-07-503067-0.
- ↑ Mikhail D. Bondarkov ym: Environmental Radiation Monitoring in the Chernobyl Exlusion Zone - History and Results 25 Years After, Savannah River National Laboratory'n konferenssijulkaisu 2001
- ↑ Order MOE of Ukraine on November 2, 2011 No 1157 approving the visiting of the exclusion zone and zone of unconditional (mandatory) resettlement 2.11.2011. dazv.gov.ua. Arkistoitu 25.10.2013. Viitattu 7.5.2012. (englanniksi)
- ↑ Республики Беларусь Атлас автомобильных дорог (Respubliki Belarus Atlas Avtomobilnyh Dorog) 1:200 000. Государственный комитет по имуществу Республики Беларусь & "Белкартография", Minsk, 2007. ISBN 978-985-508-010-8. (venäjäksi) (englanniksi)
- ↑ Belkartografija: Turistski Atlas Respublika Belarus, s. 104. Tekstillä ja lyhyillä kohdekuvauksilla täydennetty karttakirja Valko-Venäjästä, karttojen mittakaava varsin karkea: 1:2 500 000 tai 1:500 000. Polesian säteily-ekologinen suojelualueen kartta ja kuvaus sivuilla 48-50 ja 52-53. Minsk: Belkartografija, 20059. ISBN 978-985-508-170-9. (venäjäksi) ja (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- National Geographic -julkaisun vuoden 2006 näkemys suojavyöhykkeestä Ukrainassa ja Valko-Venäjällä vs. 30 km säde (englanniksi) (nationalgeographic.com)
- Wikimapian kartta Tšernobylin suojavyöhykeestä (tässä: Zone of Alienation)
- Deržavne agentstvo Ukrajini z upravlinnja zonoju vidtšužennja - Tšernobylin suojavyöhykkeestä vastavaavan ukrainalaisviraston kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive) (ukrainaksi) (ja (englanniksi)) (dazv.gov.ua)
- Säteilyn terveysvaikutukset -kirjan Luku 12, Wendla Paile: Tshernobylin turman terveysvaikutukset - opetuksia tulevaisuudelle (pdf) (Arkistoitu – Internet Archive) (stuk.fi)
- Twenty years after Chernobyl accident - National report of Ukraine (Kiev, 2006, pdf) (Arkistoitu – Internet Archive) (mns.gov.ua) (englanniksi)
- IAEA: Environmental Consequences of the Chernobyl Accident and their Remediation: Twenty Years of Experience (Vienna, 2006, pdf) (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) (chernobyl.info)
- WHO: Health Effects of Chernobyl Accident and Special Health Care Programmes (Geneva, 2006, pdf) (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) (chernobyl.info)
- Chernobyl’s Legacy: Health, Environmental and Socio-Economic Impacts and Recommendations to the Governments of Belarus, the Russian Federation and Ukraine - The Chernobyl Forum: 2003–2005, Second revised version (IAEA, 2006?, pdf) (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) (chernobyl.info)
- Erään matkanjärjestäjän karttoja suojavyöhykkeestä (venäjäksi)