Tšekkoslovakian pakolaishallitus

Tšekkoslovakian pakolaishallitus (virallisemmin: Tšekkoslovakian väliaikainen hallitus) oli toisen maailmansodan aikana maanpaossa toiminut natsi-Saksan miehittämän Tšekkoslovakian pakolaishallitus. Viralliselta nimeltään kansallisen vapautuksen komitea sai pakolaishallituksen epävirallisen nimen Ison-Britannian tunnustettua virallisesti sen aseman. Muut liittoutuneet valtiot alkoivat käyttää nimeä myös niiden tunnustettua hallituksen aseman. Komitean perusti alun perin Tšekkoslovakian entinen presidentti Edvard Beneš Pariisissa lokakuussa 1939. Komitea neuvotteli Ranskan kanssa diplomaattisen statuksen saamiseksi, mutta neuvottelujen epäonnistuttua komitean täytyi vetääntyä Lontooseen vuonna 1940. Lähtöä joudutti myös Natsi-Saksan uhkaava Ranskan-miehitys. Vuonna 1941 komitea muutti Lontoosta edelleen Buckinghamshiressa sijaitsevaan Aston Abbotsin kylään, missä se pyrki suojautumaan Natsi-Saksan jatkuvalta pommitukselta.

Prozatímní státní zřízení československé
Tšekkoslovakian pakolaishallitus

lippu

Valtiomuoto tasavalta
Presidentti Edvard Beneš
Pääministeri Ján Šrámek
Pääkaupunki Praha (pakolaishallituksen aikana Pariisi, myöhemmin Lontoo)
Pinta-ala
– yhteensä - (sijalla -)
– josta sisävesiä -
Väkiluku (-) - (sijalla –)
– väestötiheys -
– väestönkasvu – (–)
Viralliset kielet tšekki, slovakki
BKT (–)
– yhteensä –  (sijalla –)
– per asukas
HDI (–) – (sijalla –)
Itsenäisyys
pakolaishallituksen perustaminen vuonna 1939
Paluu osaksi Tšekkoslovakiaa vuonna 1945

Lyhenne
Tunnuslause Pravda vítězí (suom. Totuus voittaa)
Kansallislaulu Kde domov můj
Nad Tatrou sa blýska

Pakolaishallitus oli Tšekkoslovakian laillinen hallitus toisen maailmansodan ajan. Hallitus oli voimakkaasti fasismin vastainen ja pyrki kumoamaan Münchenin sopimuksen sekä Saksan Tšekkoslovakian miehityksen, ja palaamaan Tšekkoslovakian tasavallan vuoden 1937 valtionrajoihin. Pakolaishallituksen tunnustaneet maat pitivät hallitusta ensimmäisen Tšekkoslovakian tasavallan (1918–1938) laillisena jatkumona.

Komiteasta hallitukseksi muokkaa

Perustaminen muokkaa

 
Tšekkoslovakian entinen presidentti ja pakolaishallituksen johtaja Edvard Beneš

Edvard Beneš erosi presidentin tehtävästään viikko Münchenin sopimuksen luovutettua Sudeettialueet, Tšekkoslovakin erään pääosin saksalaisvähemmistön asuttaman osan Saksalle; Beneš näki tämän olevan väistämätön loppu Tšekkoslovakian tasavallan olemassaololle. Hän lähti Chicagon yliopistoon, missä Beneš oli poliittisen edeltäjänsä ja ystävänsä, Tomáš Masarykin, tavoin pakolaisena. Siellä ollessaan häntä kannustettiin palaamaan Eurooppaan muodostamaan Tšekkoslovakialle pakolaishallituksen. Beneš palasi Eurooppaan ja asettui asumaan Pariisiin monien muiden, edellisessä hallituksessa keskeisissä asemissa olleiden henkilöiden kanssa. Toisen maailmansodan virallisesti alettua Benešin johtamaa ryhmää alettiin kutsua Tšekin kansallisen vapautuksen komiteaksi, ja se pyrki heti saamaan kansainvälistä tunnustusta Tšekkoslovakian pakolaishallituksena. Vuoden 1939 loppuun mennessä Ranska ja Iso-Britannia olivat myöntäneet sille oikeuden solmia kansainvälisiä sopimuksia, mutta ne eivät silti pitäneet pakolaishallituksen tekemiä sopimuksia Tšekkoslovakian tasavallan solmimina.

Ranskan häilyvä tuki muokkaa

Ranska oli suurin este komitean täyspainoisen pakolaishalituksen statuksen tiellä. Édouard Daladierin hallituksella oli ristiriitaisia ajatuksia komitean ajamien päämäärien ja Tšekkoslovakian tasavaltaa kohtaan. Vaikka Daladier oli julkisesti ilmoittanut Hitlerille usein suodun myöntyväisyyspolitiikkan olevan suora tie sotaan, hän päätyi kuitenkin lopulta puoltamaan Neville Chamberlainia, joka allekirjoitti Tšekkoslovakian luovuttamiseen johtaneen Münchenin sopimuksen. Sodan alkamisen jälkeen Daladier hallituksineen epäröi kahden suurvallan, Neuvostoliiton ja Natsi-Saksan, puollon välillä. Daladierin ristiriitaisuus näkyi myös siinä, että vaikka Daladierin Ranska olikin myöntänyt Tšekkoslovakian pakolaishallitukselle ei-hallinnollisen elimen aseman, Ranska oli Benešiä itseään vastaan ja se näki sodan jälkeisessä Tšekkoslovakiasta monia sitä hyödyttäviä mahdollisuuksia. Yksi Ranskan päävarauksista Benešin hallituksen virallisen tunnustuksen antamisessa oli tällöin itsenäisen Slovakian epäselvä tilanne. Ranskan hallitus ei tällöin uskonut Benešin puhuvan kaikkien tšekkoslovakialaisten puolesta. Näin ollen Ranskan tuki Benešille oli vaihteleva, sillä Ranska ei halunnut antaa kuvaa tukevansa Benešin komitean halua palata ensimmäisen tasavallan tilaan. Beneš oli kuitenkin henkilö, jolla oli valta myöntää Ranskalle se, mitä se halusi: Tšekkoslovakian hyvin koulutetun armeijan tuki. Niinpä Ranska oli ensimmäinen maa, joka allekirjoitti sopimuksen Benešin johtaman pakolaishallituksen kanssa 2. lokakuuta 1939. Sopimuksen turvin Tšekkoslovakian armeija saatiin kasattua uudelleen Ranskan maaperällä.

Ison-Britannian tuki ja aseman lopullinen tunnustus muokkaa

Sodan aikana tšekkiarmeijan ensimmäinen divisioona taisteli isäntämaansa rinnalla Ranskan taistelun loppuvaiheessa. Liittoutuneiden sotajoukkojen häviäminen tässä taistelussa auttoi Benešin komitean ajamille päämäärille saavuttamista. Natsi-Saksan Ranskan miehityksen takia vastavalitun Winston Churchillin näkemykset voittivat heikentyvää kolmatta Ranskan tasavaltaa koskevat huolet. Churchill oli edeltäjäänsä selvempi Tšekkoslovakiaa koskevissa kannanotoissa ja hän tunnustikin pian Benešin aseman pakolaishallituksensa presidenttinä Ranskan miehityksen jälkeen. Komitea ei kuitenkaan ollut täysin varma tästä tunnustuksesta, sillä vaikka se selvästi nimesi Edvard Benešin presidentiksi, se ei kuitenkaan julkisesti yhdistänyt hallitusta Benešin aiempaan hallitukseen miehitystä edeltävässä Tšekkoslovakiassa. Tästä syystä Benešin pakolaishallitus painosti Isoa-Britanniaa selventämään kantaansa huhtikuussa 1941. 18. huhtikuuta Benešin hallitus lähetti Britannian hallitukselle kirjallisen pyynnön selventää sopimusta "Tšekkoslovakian tasavallan nimissä". Britannian ulkoministeri Anthony Eden selvensi kantaa pyynnön mukaisesti 18. heinäkuuta 1941. Myös Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton oli pakko tunnustaa Benešin hallituksen asema, sillä se julisti sodan molempia maita vastaan. Akselivaltojen hallituksen ollessa virallisesti vahvasti Bratislavassa, vuoden 1941 jälkipuoliskolla ainut tunnustettavissa oleva ystävällismielinen hallitus oli Benešin pakolaishallitus.

Viimeinen Benešin hallitusta koskeva laillisuuskysymys oli se, oliko hallitus ensimmäisen tasavallan jatkumo vai seuraaja, jolla ei ollut vankkaa perustuslaillista pohjaa. Selvyys saatiin keväällä 1942, kun kuuden kuukauden suunnittelun jälkeen Tšekin liittoutuneiden joukot haavoittivat kuollettavasti Reinhard Heydrichia, Böömin ja Määrin protektoraatin käskynhaltijaa. Operaatio Anthropoidin, kuten Heydrichin salamurhaa kutsuttiin, onnistuminen johti Ison-Britannian ja Ranskan julkiseen Münchenin sopimuksen kieltämiseen, mikä antoi Benešin hallitukselle laillisen aseman Tšekkoslovakian ensimmäisen tasavallan jatkona. Hallituksen tulevaisuuden asema riippui näin siis liittoutuneiden menestyksestä.

Pakolaishallituksen tulevaisuudensuunnitelmat muokkaa

Sudeettisaksalaisten vihamielinen käytös joudutti Münchenin sopimuksen hyväksymistä. Tšekkoslovakia toimi tuolloin vahvasti länsimaisen ulkopolitiikan mukaan, minkä seurauksena Tšekkoslovakia luovutettiin Münchenin sopimuksella Natsi-Saksalle. Sodan loppuvuosina Beneš pyrki ratkaisemaan saksalaisvähemmistön ongelman ja saikin liittoutuneilta hyväksynnän ratkaisulleen, joka perustui Sudeettialueen saksalaisasukkaiden karkottamiseen. Benešin päämääränä oli vahvistaa Tšekkoslovakian turvallisuutta tulevaa saksalaisvihamielisyyttä vastaan Neuvostoliiton ja Puolan liittolaisuuden avulla. Neuvostoliitto oli kuitenkin Tšekkoslovakia-Puola-Neuvostoliitto -kolmikantaa vastaan, mutta joulukuussa 1943 se solmi Benešin hallituksen kanssa sopimuksen.[1]

Sodan jälkeinen aika muokkaa

Beneš halusi välttää Neuvostoliiton puuttumisen maan asioihin, erityisesti kommunistiseen vallankappaukseen, ja tämä motivoi Benešin kiinnostusta pitää yllä ystävällisiä suhteita Neuvostoliittoon. Hän pyrki saamaan Isoon-Britanniaan maanpakoon lähteneitä tšekkikommunisteja toimimaan yhteistyössä hänen hallituksensa kanssa ja Beneš tarjosi heille laajoja myönnytyksiä, muun muassa raskasteollisuuden kansallistamista ja paikallisten asukkaiden omien komiteoiden luomista sodan lopulla. Maaliskuussa 1945 Beneš nimitti keskeisiin kabinettivirkoihin Moskovaan paenneita tšekkiläisiä kommunisteja.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b Government-in-Exile U.S. Library of Congress. Country Studies. Viitattu 4.12.2021. (englanniksi)
 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Czechoslovak government-in-exile