Tähtikartta
Tähtikartta tai tähtikartasto on kartta tähtitaivaasta.
Koska tähtikartta kuvaa katsojan yläpuolista taivasta, ilmansuunnat itä ja länsi esitetään tähtikartassa päinvastoin kuin tavallisessa kartassa.
Tähtikartassa erikokoiset pisteet kuvaavat taivaalla näkyviä kohteita, joita ovat aurinkokuntamme planeetat, kaukaisemmat tähdet, galaksit ja niin edelleen. Suurempi piste ei tarkoita sitä, että kohde todella näkyisi suurempana tai se olisi fyysisesti suurempi, vaan kohde on kirkkaampi (vrt. magnitudi).
Tähtikarttaan liitetään koordinaatit ja kellonaika, jotka kertovat, missä kohtaa maapalloa tähtitaivas on kartan mukainen. Tähtikartan koordinaatit ovat yleensä rektaskensio ja deklinaatio.
Karttaan merkitään yleensä tähdistöt yhdistämällä samaan tähdistöön kuuluvat tähdet viivoin, kuten Orionin tähdistön tähtikuvio. Koska tähdistöt ovat yleensä saaneet nimensä eläinten tai mytologisten henkilöiden mukaan, on vanhoissa tähtikartoissa usein esiintynyt myös näiden kuvia.
Kartassa voi myös olla muita viivoja, kuten ekliptika, taivaanekvaattori, ja karttatyypistä riippuen myös horisontti.
Jos jokin kappale, esimerkiksi Saturnus on tähtikartassa reunalla, niin se on horisontissa, mutta jos se on keskellä, se näkyy suoraan yläpuolella.
Katso myös muokkaa
Kirjallisuutta muokkaa
- Karttunen, Hannu & Manner, Olli & Tuovinen, Pentti: Ursan tähtikartasto. Uusittu laitos. Ursan julkaisuja 68. Helsingissä: Ursa, 2005. ISBN 952-5329-50-X.
- Markkanen, Tapio: Paratiisista katsoen: Tähtitaivaan karttojen historiaa. Näyttely Kansalliskirjastossa 12.11.2009–10.4.2010. Ursan julkaisuja 117. Helsingissä: Ursa, 2009. ISBN 978-952-5329-80-3.
