Sysilatikka
Sysilatikka eli savulatikka (Aradus aterrimus) on latikoihin kuuluva ludelaji. Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa 2010 se on luokiteltu alueellisesti hävinneeksi (RE), sillä lajista ei ole tehty havaintoja yli sataan vuoteen.[2]
| Sysilatikka | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Alaluokka: | Siipikantaiset Pterygota |
| Lahko: | Nivelkärsäiset Hemiptera |
| Alalahko: | Luteet Heteroptera |
| Osalahko: | Pentatomomorpha |
| Yläheimo: | Aradoidea |
| Heimo: | Latikat Aradidae |
| Suku: | Aradus |
| Laji: | aterrimus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Aradus aterrimus |
|
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Muiden latikoiden tapaan sysilatikka on leveä ja erittäin litteä lude, jonka pinta on lähes karvaton ja nystermien peittämä. Peitinsiipien kärkikalvossa on siipisuonia ja selän keskellä näkyvä pikkukilpi on teräväkärkisen kolmiomainen. Sysilatikan peitinsiivet ovat kärkikalvoa myöten yksivärisen mustat ja etuselän kulmat ovat pyöristyneesti ulkonevat. Tuntosarvien toinen jaoke on tasaisesti kärkeä kohti paksuuntuva ja eläimen päätä lyhyempi. Ruumiin pituus on 5,0–6,8 mm.[3]
Levinneisyys ja lentoaika muokkaa
Lajin levinneisyys ulottuu Keski-Euroopasta ja Skandinavian eteläosista Keski-Aasian ja Siperina poikki Venäjän kaukoitään, joskin lajia tavataan koko esiintymisalueellaan vain harvoin.[4] Suomessa lajista on tehty vain kaksi havaintoa, joista toisen sijainti on määrittelemätön[5] ja viimeisin havainto on Pohjois-Karjalan Kontiolahdella 1800-luvun lopulta.[3]
Elinympäristö ja elintavat muokkaa
Keski-Euroopassa sysilatikka elää kuolleilla tammilla, kastanjoilla sekä muilla puilla, joita vyökäävät (Trametes) ovat lahottaneet.[3] Sitä tavataan myös metsäpalojen polttamilla kuusilla ja männyillä[4]. Suomessa sitä on pidetty metsäpaloalueiden lajina, mutta havaintojen vähäisyyden vuoksi elinympäristövaatimukset ovat käytännössä tuntemattomat.[3] Ruotsissa löytö Gotlannin Fåröltä, kaukana mantereelta, viittaa lajin kykyyn tarvittaessa lentää pitkiäkin matkoja.[4]
Suomen lajistosta sysilatikka on luokiteltu hävinneeksi vuosien 1985, 1992, 2000 ja 2010 uhanalaisarvioinneissa.[6] Ruotsissa laji on äärimmäisen uhanalainen.[7]
Lähteet muokkaa
- ↑ Anders Albrecht, Heidi Viljanen, Pasi Sihvonen: sysilatikka – Aradus aterrimus Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Hyvärinen, Esko & Juslén, Aino & Kemppainen, Eija & Uddström, Annika & Liukko, Ulla-Maija: Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 369, 373. YM, SYKE, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3. PDF.
- ↑ a b c d Teemu Rintala & Veikko Rinne: Suomen luteet. Helsinki: Hyönteisarvika TIBIALE Oy, 2010. ISBN 978-952-92-7512-0. s. 190 ja 276
- ↑ a b c Svart barkskinnbagge Artdatabanken. Viitattu 1.12.2022. (ruotsiksi)
- ↑ Suomen latikat (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Latikoiden uhanalaisluokkien muutokset (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Svart barkskinnbagge (vain arkistossa) 2010. SLU: Artfakta. (ruotsiksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- Global Biodiversity Information Facility: Luokittelu ja levinneisyyskartta (englanniksi)
- Luomus: Aradus aterrimus (Arkistoitu – Internet Archive)