Synteettinen a priori

Synteettinen a priori -arvostelma on arvostelma, joka voidaan tehdä a priori eli ennen havaintokokemusta, mutta jonka totuus ei perustu sen analyyttisyyteen eli siihen, että arvostelman predikaatti sisältyisi sen subjektiin.[1][2] Synteettinen apriorinen tieto on siis informaatiota lisäävää, mutta tämä ei tapahdu havaintokokemuksen kautta.

Käsite on peräisin Immanuel Kantilta. Kantin mukaan synteettisten a priori –arvostelmien totuus riippuu tavasta, jolla jäsennämme todellisuutta. Eräs Kantin esimerkki koski kausaliteettia: tiedämme a priori, että kaikilla tapahtumilla on syy, sillä syyn ja seurauksen käsitteet ovat apriorisia käsitteitä, joita meidän on sovellettava kaikkiin mahdollisiin tapahtumiin, jotta kokemuksemme todellisuudesta olisi mielekäs. Vastaavanlaisia apriorisia ennakkoehtoja ovat aika ja tila. Meillä ei siis voisi olla mielekästä kokemusta todellisuudesta, ellei synteettisiä a priori -arvostelmia olisi olemassa:[2] ajan, tilan ja kausaliteetin kaltaiset aprioriset ennakkoehdot jäsentävät kokemusta ja yhdistävät havaittuja ilmiöitä toisiinsa.

Kantin mukaan synteettistä apriorista tietoa on siis olemassa. Hänen teoksessaan Puhtaan järjen kritiikki esittämänsä kriittisen filosofian keskeinen kysymys oli, kuinka tällainen tieto on mahdollista. Kantin mukaan synteettistä apriorista tietoa ovat esimerkiksi puhtaan matematiikan ja puhtaan luonnontieteen, kuten Newtonin fysiikan, tuottama tieto. Filosofit ovat Kantin jälkeen keskustelleet paljon siitä, onko kausaliteettitieto tai mikään muukaan synteettistä ja apriorista.

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. Kant, Immanuel: Prolegomena, s. 66. Helsinki: Gaudeamus, 1997.
  2. a b Korte, Tapio: Filosofian keskeistä terminologiaa soc.utu.fi. Viitattu 11.2.2008. [vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla muokkaa