Syöksypommittaja
Syöksypommittaja on kevyesti aseistettu, useimmiten yksimoottorinen pommikone, joka on suunniteltu pudottamaan pomminsa syöksymällä suuressa kulmassa (70°–90°) pommitettavaan kohteeseen nähden. Syöksypommittajia käytetään yleensä bunkkerien, panssarivaunujen sekä pienten ja keskisuurten vihollislaivojen tuhoamiseen. Koneiden pommilasti on yleensä kevyt, jotta ilmataisteluista selviäminen ja pommittajan hallinta syöksylennossa olisi mahdollista. Kohteiksi voivat silti kelvata asekolonnat sekä erilaiset teollisuuslaitokset.
Ensimmäisiä syöksypommittamiseen tarkoitettuja lentokoneita käyttivät saksalaiset joukot Espanjan sisällissodassa. Natsi-Saksassa kehitettiin myös Junkers Ju 87 -syöksypommittaja (saks. Sturzkampfflugzeug, lyhennettynä Stuka), jolla sodittiin laajassa mitassa aina toisen maailmansodan loppuun ja josta kehkeytyi yleisesti tunnetuin konemallinsa edustaja.
Toisen maailmansodan jälkeen hävittäjäkoneiden varustaminen raketeilla, ilmatorjunnan kehittyminen sekä itseohjautuvat ohjukset tekivät syöksypommittajista, kuten monista muistakin pitkälle erikoistuneista sotilaskonetyypeistä (saattohävittäjät yms.), tarpeettomia. Nykyaikaiset hävittäjäpommittajat käyttävät kuitenkin samankaltaisia hyökkäystaktiikoita kuin syöksypommittajat.
Joitain Toisen maailmansodan syöksypommittajia muokkaa
- Junkers Ju 87 Stuka
- Junkers Ju 88 (oli käytössä myös Suomessa, kykeni sekä syöksy- että ns. vaakapommitustehtäviin)
- Petljakov Pe-2 (sekä Petljakov Pe-3, edellisen lähes identtinen jatkokehitysversio, konetyypin rynnäkköversio)
- Loire-Nieuport LN.401 (ranskalais-koneen tukialusversio ei koskaan valmistunut)
- Vultee V-35 Vengeance (eräs harvoja Liittoutuneiden ns. "puhtaita" syöksypommituskoneita)
- Douglas SBD Dauntless
- Aichi D3A "Val"
