Svante Lehtonen
Johan Svante Lehtonen (16. toukokuuta 1878 Kokemäki – 5. elokuuta 1956 Helsinki[1]) oli suomalainen ammattiyhdistysmies ja toimittaja. Kokemäen Pitkäjärvenmaasta kotoisin ollut Lehtonen oli varsinaiselta ammatiltaan maalari, joka toimi Helsingin maalariammattiyhdistyksessä yleisluottamusmiehenä vuosina 1910-1917 ja Suomen maalarityöntekijäin liitossa liittotoimikunnan jäsenenä vuosina 1904–1921 ja sihteerinä vuosina 1903–1917. Lisäksi hän toimi liiton julkaiseman Maalarien viestin päätoimittajana.[2] Hän oli mukana myös sosialidemokraattisessa puolueessa ja toimittajana Työmies-lehdessä.[3] Suomen Ammattijärjestön sihteerinä Lehtonen oli vuodet 1919–1920.[4]
Vuonna 1910 Lehtonen julkaisi maalausoppaan, josta myöhemmin otettiin kuusi uusintapainosta 1920- ja 1930-lukujen aikana. Sitä pidetään edelleen yhtenä restaurointialan suomalaisena perusteoksena.[5] Eläkkeelle siirryttyään hän tallensi kotiseutunsa kansanperinnettä[6] sekä kirjoitti kotiseutuaiheisia tarinoita muun muassa Kokemäen Pitkäjärvenmaan kulmakunnasta sanomalehti Lalliin. Lehtosen kirjoituksia on talletettu myös Satakunnan Museon Satakunta-arkistoon ja Suomen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkistoon. Lehtosen kirjoituksia on käytetty lähteenä Hannu Vaajalan vuonna 2015 julkaistussa teoksessa Maa armas isäimme.[3]. Myös historiantutkija Tuomas Hoppu on hyödyntänyt Svante Lehtosen kirjoituksia Kokemäen historiaa vuosilta 1870–2010 käsittelevässä teoksessa Joki ja sen väki II (2011)[7].
Teoksia muokkaa
- Maalaus: Työt kotitarpeiksi, Kansanvalistusseura, Helsinki, 1910.
- Suomen ammattijärjestö: silmäys sen toimintaan kansalaissodan jälkeen, artikkeli teoksessa Työväen kalenteri 1920, Suomen Sosialidemokraattinen Puolue, Helsinki, 1919.
- Katsaus Suomen maalarintyöntekijäin liiton toimintaan ja vaiheisiin vv. 1899-1924, Uno Nurmisen kanssa, Suomen maalarintyöntekijäin liitto, Helsinki, 1924.
- Maalaus: Työohjeita kotien ja ammattiopetuksen tarpeeksi, 5. uud. painos, Otava, Helsinki, 1931.
Lähteet muokkaa
- ↑ Svante Lehtosen Kansaneläkelaitoksen-henkilökortti Astia-tietokanta. Viitattu 24.3.2018.
- ↑ Maalarien viesti 1.12.1910. Kansalliskirjasto. Viitattu 10.12.2015.
- ↑ a b Vallin, Harri: ”Synnyinseudun historiaa”, Sydän-Satakunta, 3.12.2015, s. 10–11. Viitattu 10.12.2015.; Hannu Vaajala, Maa armas isäimme; Kertomuksia Pitkäjärvenmaan metsäkulman elämästä ja ihmisistä 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. 2015. ISBN-numero 978-952-93-6221-9.
- ↑ Valkonen, Marjaana: Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y. 1907–87, s. 67–69. Helsinki: Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö, 1989. ISBN 951-714-136-x.
- ↑ Restaurointialan kirjallisuudesta Restaurointi. Arkistoitu 11.12.2015. Viitattu 10.12.2015.
- ↑ Constantine, Mary-Ann & Porter, Gerald: Fragments and Meaning in Traditional Song: From the Blues to the Baltic, s. 131. ISBN 978-019-72628-8-7. Oxford: The British Academy, 2003. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Tuomas Hoppu: Joki ja sen väki II; Kokemäen historia 1870-2010, s. 93. Kokemäen kaupunki ja Kokemäen seurakunta, 2011.