Suzanne Valadon

Suzanne Valadon (23. syyskuuta 1865 Besinnes-Sur-Gartempe – 7. huhtikuuta 1938 Pariisi) oli ranskalainen taidemaalari, joka tunnetaan rohkeasta värienkäytöstään ja karskeista ihmishahmoistaan. Hän on yksi Ranskan tunnetuimmista naispuolisista taidemaalareista.

Suzanne Valadon
Valadon nuorena.
Henkilötiedot
Syntynyt	23. syyskuuta 1865 Bessines-sur-Gartempe, Ranska
Kuollut	7. huhtikuuta 1938 (72 vuotta) Pariisi, Ranska
Kansalaisuus	ranskalainen
Taiteilija
Salanimi	Suzanne Moussis ja Suzanne Utter
Ala	taidemaalaus
Taidesuuntaus	Postimpressionismi, Symbolismi
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Elämä ja taide

Lapsuus

Suzanne Valadon, oikealta nimeltään Marie-Clémentine Valadon, syntyi aviottomana lapsena Bessines'n kylässä Ranskassa. Hänen äitinsä Madeleine Valadon oli pyykkäri ja kotiapulainen. Tyttären syntymästä aiheutuneen kohun vuoksi Madeleinen oli lähdettävä kylästä ja matkustettava Pariisiin. Lapsuutensa Valadon vietti Montmartren kaduilla, piirteli katukiviin eikä juuri välittänyt koulunkäynnistä. 15-vuotiaana hän ryhtyi akrobaatiksi sirkukseen ja harjoitti tätä tointa vajaat seitsemän kuukautta, kunnes putoaminen ja loukkaantuminen lopettivat hänen uransa.

Toipilasaikanaan hän päätti ryhtyä poseeraamaan taiteilijoiden mallina, ja tässä työssä hänellä oli mahdollisuus seurata taiteilijoiden työskentelyä ja opetella heidän tekniikoitaan. Hän alkoi itsekin piirtää enemmän. Valadonin työnantajien joukossa olivat muun muassa Pierre Puvis de Chavannes, Edgar Degas, Henri de Toulouse-Lautrec ja Pierre-Auguste Renoir.

Rakkautta ja taiteilijaelämää

Henri de Toulouse-Lautrec: Suzanne Valadonin muotokuva

Valadonilla oli ailahteleva luonne ja räjähtävä temperamentti. Niinpä hänen rakkaussuhteensakin vaihtuivat usein. Taiteilijan ja mallin suhteeseen liittyi usein myös erotiikkaa, ja Valadon oli vuoron perään ainakin de Chavannesin ja Renoirin rakastajattarena. Myös Henri de Toulouse-Lautreciin hänellä oli ystävyys-, opettaja- ja rakkaussuhde, joka eroon päätyttyään sai Toulouse-Lautrecin masentumaan ja alkoholisoitumaan. Pitempiaikainen suhde hänellä oli espanjalaisen kirjailijan Miguel Utrillon kanssa. Kun hän vuonna 1883 synnytti pojan, ei isän henkilöllisyyttä koskaan saatu selville. Myöhemmin Utrillo tosin tunnusti lapsen, ja Maurice Utrillon nimellä tämä tuli tunnetuksi yhtenä Montmartren kuuluisimmista taiteilijoista.

Sekä Toulouse-Lautrecilla että Degas'lla oli merkittävä vaikutus Valadonin rohkaisemisessa taiteelliselle uralle. Varsinkin Degas oli hyvin vaikuttunut Valadonin rohkeasta ja varmasta piirustustyylistä. Hänen ensimmäiset näyttelynsä 1890-luvun alussa sisälsivät pääasiassa muotokuvia, niiden joukossa Erik Satiesta maalatun. Eksentrikkosäveltäjä Satien kanssa Valadonilla oli lyhyt intiimi suhde vuonna 1893. Satie ehdotti avioliittoa jo ensimmäisenä iltana heidän tavattuaan.

Samaan aikaan Valadonin rakastajana oli liikemies Paul Mousis, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1896. Tänä aikana hän muutti pois Montmartrelta ainoan kerran elämässään ja asui vuoroin Pariisissa, vuoroin Pierrefitten kylässä. Vuonna 1894 Suzanne Valadonista tuli ensimmäinen nainen, joka hyväksyttiin Société Nationale des Beaux-Artsiin. Hän maalasi asetelmia ja maisemia ja oli tunnettu niiden vahvasta sommittelusta ja voimakkaista väreistä. Tunnetuin hän on kuitenkin naispuolisista alastonhahmoistaan.

Valadonin elämää varjosti hänen poikansa Mauricen sairaus. Maurice Utrillo kärsi henkisistä ongelmista ja tuli voimakkaasti riippuvaiseksi punaviinistä jo nuorena. Useiden raivokohtausten, tolkuttomien juominkien ja silmittömien tuhoamispuuskien jälkeen Utrillo oli vietävä mielisairaalaan. Valadon yritti auttaa poikaansa ehdottamalla, että tämä kokeilisi maalaamista. Utrillo osoittautui hyvin lahjakkaaksi ja maalasi kuumeisella kiihkolla aina kun ei juonut.

Menestys

Vuonna 1896 Valadon jätti Mousis'n palatakseen Montmartrelle ja naidakseen poikansa ystävän, 23-vuotiaan taidemaalarin André Utterin. He elivät kiihkeää rakastavaisten elämää, jota varjostivat alkoholismi ja Mauricen hulluuskohtaukset. Valadonin ja varsinkin hänen poikansa taiteen äkillinen menestys teki heistä pian upporikkaita. He ostivat hetken mielijohteesta linnan ja järjestivät suuria, toinen toistaan mielikuvituksellisimpia juhlia. Valadon tuhlasi hullun lailla: hän jakeli suuria juomarahoja, syötti koirilleen kyljyksiä ravintoloissa ja kissoilleen kaviaaria perjantaisin. Hän saattoi ostaa tyhjäksi kokonaisen kukkakaupan ja lähettää kukat jollekin ystävälleen.

Yleisölle Valadon esiintyi eksentrisesti. Hän käytti porkkanoita ja eläviä etanoita takkinsa koristeena tai piti vuohta ateljeessaan ja syötti sille huonot piirroksensa. Maurice Utrillon mentyä naimisiin hänen ei enää tarvinnut huolehtia pojastaan. Myös välit Utteriin viilenivät. Valadonille oli raskasta joutua eristyksiin taiteilijapiireistä ja tapahtumien keskipisteestä. Viimeisiin töihinsä hän maalasi lähinnä kukkia ja kissoja. Suzanne Valadon kuoli vuonna 1938. Hautajaisissa oli useita hänen taiteilijaystäviään, joukossa muun muassa André Derain, Pablo Picasso ja Georges Braque.

Galleria

• 
  Omakuva, 1883
• 
  Poikani 7-vuotiaana
• 
  Omakuva, 1893
• 
  Alastonmalli, 1895
• 
  Muotokuva Erik Satiesta, 1893
• 
  Kylpy, 1908, by Suzanne Valadon
• 
  Alastonmallit, 1919
• 
  Kukkamaljakko pyöreällä pöydällä, 1920
• 
  Muotokuva Maurice Utrillosta
• 
  Muotokuva Maurice Utrillosta, 1921
• 
  Astelma tulppaaneista ja hedelmävadista, 1924
• 
  Kukka-asetelma, 1928
• 
  Asetelma omenista ja kukkamaljakosta, 1928
• 
  Nuori tyttö ikkunan edessä, 1930

Lähteet

• John Storm: Montmartren kadut – Suzanne Valadonin elämä. Karisto, 1977. ISBN 951-23-1150-X.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suzanne Valadon Wikimedia Commonsissa