Suuri olkivuosi
Suuri olkivuosi, vuosi 1601, oli Suomessa pahin 1600-luvun alun katovuosista ja yleensäkin Suomen historian pahimpia katovuosia. Ihmiset joutuivat syömään eläinten raatoja ja leipää, joka oli tehty sammalesta ja haavan kuoresta. Kulkutaudit tekivät tuhoaan, ja tiloja autioitui. Ihmisiä pakeni Venäjälle.[1] Vuosi oli 600 vuoteen Pohjois-Euroopan kylmin.[2]
Suomi oli muutenkin sekasorron vallassa, sillä Sigismundin tukija Klaus Fleming oli kuollut, oli käyty sisällissota, ja Kaarle IX pyrki saamaan hallintaansa Suomen, joka oli vaarassa irtautua. Kaarle tuli Suomeen vuodenvaihteessa 1601–1602, ja nähtyään kadon aiheuttamat tuhot hän pyrki vilja-avulla lievittämään hätää, joskin kehnolla menestyksellä.[3]
Samaan aikaan vallitsivat normaalia kylmemmät säät lähes koko Euroopassa, erityisesti Venäjällä, jossa niin ikään oli ankara nälänhätä, sekä myös Kiinassa ja Japanissa. Syynä pidetään edellisenä vuonna sattunutta Perun Huaynaputina-tulivuoren voimakasta purkausta, jossa ilmaan levinneet hiukkaset suuressa määrin himmensivät maan pinnalle saapuvaa auringon säteilyä.[4]
Lähteet muokkaa
- Mirkka Lappalainen: Pohjolan Leijona. Helsinki: Siltala, 2014. ISBN 978-952-234-242-3.
Viitteet muokkaa
- ↑ Lappalainen, s. 49
- ↑ Lappalainen, s. 48
- ↑ Lappalainen, s. 45, 46, 49
- ↑ Volcanic Eruption Of 1600 Caused Global Disruption Science Daily. Viitattu 21.1.2016.