Suuri illusioni
Suuri illusioni on Mika Waltarin menestynyt läpimurtoromaani, joka ilmestyi vuonna 1928. Hän kirjoitti kirjan vain muutamassa kuukaudessa asuessaan Pariisissa 19-vuotiaana. Kirja kuvasi hyvin sen ajan nuorten tuntoja ja elämänkäsitystä, ja siitä tuli välittömästi sekä myynti-, arvostelu- että käännösmenestys. Kirjasta otettiin heti alkuun neljä painosta. Tätä romaania on verrattu myös sen ajan kuuluisiin F. Scott Fitzgeraldin ja Ernest Hemingwayn teoksiin.
| Suuri illusioni | |
|---|---|
 |
|
| Kirjailija | Mika Waltari |
| Kieli | suomi |
| Genre | romaani |
| Kustantaja | WSOY |
| Julkaistu | 1928 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Romaani alkaa kuvauksella juhlista Rouva Spindelin salongissa. Rouva Spindelin esikuva oli Minna Craucher.
Vuonna 1985 kirjasta tehtiin elokuva Suuri illusioni, jonka ohjasi Tuija-Maija Niskanen.
Juoni muokkaa
Kirja kuvaa taiteilijoiden ja nuorten elämää 20-luvun Helsingissä, nuoren mielen kiihkoa ja rakkauden illuusion särkymistä. Suuri illusioni alkaa, kun nuori toimittaja Hart tapaa Helsingissä tuttunsa ja lähtee tämän kanssa rouva Spindellin salonkiin. Täällä Hart tutustuu katkeraan ja piikittelevään kirjailija Hellakseen sekä kauniiseen ja viettelevään Caritasiin, johon Hart rakastuu silmänräpäyksessä. Suuri illusioni kertoo monimutkaisesta ja vaikeasta kolmiodraamasta Hartin, Hellaan ja Caritasin välillä.
Päähenkilöt muokkaa
- Hart on kirjan päähenkilö, mutta siitä huolimatta hänestä saadaan kaikista hahmoista tietää kaikkein vähiten. Hän on nuori toimittaja, joka kantaa vastuuta pikkuveljestään.
- Caritas on kaunis ja paljon kokenut nainen. Kukaan ei tiedä, miksi hän ja Hellas vihaavat toisiaan niin syvästi.
- Hellas on hyvin katkera ja kylmän oloinen kirjailija, joka pilkkaa Caritasia kylmästi aina kun vain voi. Hart ei aluksi pidä Hellaksesta lainkaan, mutta oppii vähitellen ymmärtämään tätä.
Kirjailijan itsekritiikki muokkaa
Kirjan 5. painoksessa, 40 vuotta ensimmäisen painoksen ilmestymisen jälkeen, Mika Waltari arvosteli omaa nuoruudenteostaan. Hän kertoo tunteneensa lievää kouristusta mahanpohjassa luettuaan teoksen yhtäjaksoisesti lävitse ensimmäisen kerran neljäänkymmeneen vuoteen. Waltari kuvailee kirjaa lapsekkaaksi, kehittymättömäksi ja sentimentaaliseksi. Loppuratkaisua hän arvioi epätodelliseksi ja pitää hoitamatta jääneen syfiliksen romantisointia suorana lainauksena Michael Arlenin Vihreästä hatusta. Waltari määrittelee kirjan todellisen arvon perustuvan sen välittömyyteen, impressionistiseen tyyliin ja tunteiden kiihkeyteen ja arvioi teoksen ilmaisseen jotakin omasta ajastaan. [1]
Lähteet muokkaa
- ↑ Waltari, Mika: Suuri illusioni. 20. painos (1. painos 1928). Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-03814-7.
Kirjallisuutta muokkaa
- Järvelä, Juha: Kaksi maailmaa? Sukupuoli Mika Waltarin kirjailijakuvassa, teksteissä ja niiden vastaanotossa 1925-1939. Väitöskirja: Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä: University of Jyväskylä, 2013. ISBN 978-951-39-5220-4. Teoksen verkkoversio (PDF).
- Tapioharju, Taru: Tyttö kaupungissa: Uuden naisen diskurssi Mika Waltarin 1920- ja 1930-luvun Helsinki-romaaneissa. Väitöskirja: Tampereen yliopisto. Acta Universitatis Tamperensis 1511. Tampere: Tampere University Press, 2010. ISBN 978-951-44-8040-9. Teoksen verkkoversio (PDF). [vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla muokkaa
- Teos kustantajan sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive).
- Panu Rajala: Nuoruuden illuusiot: Näkökulma Mika Waltarin varhaistuotantoon. Esitelmä Mika Waltari -seuran vuosikokouksessa 22.3.2006.