Suur-Saksa
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Suur-Saksa (saks. Großdeutschland) oli 1800- ja 1900-luvuilla kukoistanut ajatus Saksan valtiosta, johon kuuluisivat kaikki saksankielisen väestön asuttamat alueet.
Suur-Saksan idea syntyi 1800-luvun alkupuolella. Alun perin ajateltiin, että Saksa yhdistettäisiin Habsburgien johtaman Itävallan alaisuuteen pääkaupunkinaan Wien. Suunnitelma miltei toteutui Euroopan hullun vuoden aikana 1848. Preussin kuningas Fredrik Vilhelm IV joutui vallankumouksellisten edessä myöntymään parlamenttivaaleihin, perustuslakiin ja lehdistönvapauteen.
Toukokuussa 1848 kokoontui Frankfurtissa kaikista saksalaisista valtioista koottu Frankfurtin kansalliskokous. Seuraavan vuoden huhtikuussa kansalliskokous tarjosi yhtenäisen Saksan keisarinkruunua Fredrik Vilhelmille. Hän koki tämän vallankumouksellisten antaman armonpalan loukkauksena eikä ottanut sitä vastaan. Itävallan ja Preussin edustajat vetäytyivät kansalliskokouksesta, joka pian mureni.
Eteläsaksalainen slaavilaisulottuvuus muokkaa
Kun Saksa viimein yhdistyi 1871 Preussin johdolla, siitä tuli ”Pikku-Saksa”, Kleindeutschland, josta Itävallan alueet jäivät ulkopuolelle. Pääasialliset esteet kaikkien saksalaisten yhdistymiselle olivat Itävallan ja Preussin keskinäinen kamppailu johtoasemasta sekä Itävallan maiden suuri ei-saksalainen väestö (unkarilaiset ja slaavit), jotka eivät halunneet liittyä saksalaiseen kansallisvaltioon.
Itävalta-Unkari olisi menettänyt hauraan poliittisen tasapainonsa, mikäli se olisi liittynyt osaksi Suur-Saksaa siksi, että unkarilaiset olisivat menettäneet suhteellisen vahvan asemansa. Itävalta-Unkarissa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa oli suunnitelmia laajentaa valtiosääntö kolmikantaiseksi jakamalla valtaa itävallansaksalaisten ja unkarilaisten lisäksi myös slaaveille, mutta tämä ei tullut mahdolliseksi slaavien kansallisen aktiivisuuden ja toisaalta itävallansaksalaisen vastustuksen vuoksi.
Suur-Saksan valtakunta muokkaa
Adolf Hitlerin liitettyä vuonna 1938 Itävallan Saksaan, alkoi ajatus yhdestä valtakunnasta, yhdestä johtajasta ja yhdestä (saksalaisesta) kansasta toteutua. Maan nimeksi muutettiin virallisesti Großdeutsches Reich, ”Suur-Saksan valtakunta” 26. heinäkuuta 1943. Perusteluna päätökselle oli Saksan hallussa pitämän alueen laajeneminen sotatoimien vuoksi.
Silti Saksan, sen liittolaisten ja kanssasotijoiden hallussaan pitämä alue oli Stalingradin taistelun tappiosta ja rintaman murtumisesta johtuen alkanut jo pienentyä. Saksassa tehtiin kuitenkin edelleen poliittisia ja taloudellisia suunnitelmia uuden Euroopan hallitsemiseksi. Vuonna 1943 järjestettiin Saksassa Euroopan yhteisöä koskeva kansainvälinen kokous, jossa pyrittiin laatimaan suuntaviivoja Euroopan valtioille sen jälkeen, kun Saksa olisi voittanut sodan.
Saksan ulkoasiainministeri Joachim von Ribbentrop antoi 5. huhtikuuta 1943 Auswärtiges Amtissa asetuksen Eurooppa-komitean perustamiseksi. Sen tehtävänä oli eurooppalaisen yhdentymisen suunnittelu ja se kokoontui ulkoasiainministerin kutsusta. Jäseniksi määrättiin varapuheenjohtajaksi valtiosihteeri von Steengracht, suurlähettiläs Gaus, suurlähettiläs von Rintelen, alivaltiosihteeri Hencke, ministerineuvos Wehl, ministeri Albrecht, ministeri Smidt, ministeri Rühle, ministeri, professori Berber, tohtori Megerle, vanhempi lainopillinen neuvonantaja von Schmieden, laillinen neuvonantaja Wagner, Brigadeführer Six ja Brigadeführer Frenzel. Lainopillinen neuvonantaja von Trützschler määrättiin komitean sihteeriksi.
Huolimatta Saksan kärsimistä tappioista 1944–1945 maan hallintorakenteessa säilytettiin edelleen muun muassa Valloitettujen itäalueiden valtakunnanministeriö, vaikka puna-armeijan etenemisen myötä se menetti alueensa merkittävässä määrin jo vuoden 1944 aikana.
Saksan hallintojärjestelmä käsitti monenlaisia hallinnon muotoja, joista kiintein oli Saksan valtakuntaan liittäminen tavalliseksi valtakunnanpiiriksi.
Saksan valtakunnan 1935 alkaen suorittamat alueliitokset muokkaa
Alueliitokset ennen toista maailmansotaa muokkaa
- 1935 Saarland Kansainliiton valvonnan alta kansanäänestyksellä
- 1938 Itävallan Anschluss
- 1938 Münchenin sopimuksella Sudeettimaa Tšekkoslovakialta
- 1939 Tšekkoslovakian miehitys Böömin ja Määrin protektoraattina, Slovakiasta Saksan nukkevaltio
- 1939 Memelin alueen palautus Liettualta, joka oli kaappauksenomaisesti vallannut kansainliiton mandaattihallintoalueen itselleen sitä valvoneilta ranskalaisilta.
Sodan aikana muokkaa
- 1939 Puolan valtaus ja länsiosien yhdistäminen Danzig-Länsi-Preussin ja Warthelandin Reichsgauksi, sekä Suwalkin ja Ylä-Sleesian alueiden laajennukset
- 1940 Versailles’n rauhassa menetetyn Eupen-Malmedyn ja ympäröivien kuntien siirto miehitetyn Belgian yhteydestä
- 1940 Versailles’n rauhassa menetetyn Elsass-Lothringenin palauttaminen Ranskalta
- 1940 Luxemburgin liittäminen Suur-Saksaan
Sodan jälkeen natsijohtoiseen Suur-Saksan valtakuntaan oli tarkoitus myös liittää ainakin Ala-Steiermark ja Kärnten-Krain Jugoslavialta, sekä Białystok Puolalta (1939-1941 Neuvostoliiton alaisuudessa). Sodan aikana näistä alueista muodostettiin erityisiä siviilihallintoalueita, jotka eivät kuitenkaan olleet virallisesti osa Suur-Saksan valtakuntaa.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suur-Saksa Wikimedia Commonsissa
