Suruvaippa
Suruvaippa (Nymphalis antiopa) on suurikokoinen täpläperhosten heimoon kuuluva päiväperhonen.
| Suruvaippa | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Päiväperhoset Papilionoidea |
| Heimo: | Täpläperhoset Nymphalidae |
| Alaheimo: | Aitotäpläperhoset Nymphalinae |
| Tribus: | Nymphalini |
| Suku: | Nokkosperhoset Nymphalis |
| Laji: | antiopa |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Nymphalis antiopa |
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Suruvaippa on suhteellisen kookas ja vaivatta tunnistettava perhonen. Yläpuolelta siivet ovat tumman sametinruskeat tai lähes mustat ja siipien ulkoreunoja kiertää nuorilla yksilöillä kermankeltainen, vanhemmilla yksilöillä valkoiseksi haalistunut nauha. Etusiiven etureunassa on lisäksi kaksi kermanvaaleaa läiskää. Siipien yläpinnalla on myös sininen pisterivi. Alapuolelta perhonen on siipien vaaleaa ulkoreunusta lukuun ottamatta tasaisen tumma, lähes musta. Siipiväli on noin 61–76 mm.[3][4][5]
Yksilökohtaista vaihtelua ulkonäössä suruvaipalla ei käytännössä ole.[5] Poikkeavista värimuodoista luonnosta on tavattu silti ainakin f. hygiaea, jonka siipien vaalea reunus on leventynyt ja sulautuu ilman terävää rajaa siiven tummaan osaan.[6]
Levinneisyys ja lentoaika muokkaa
Suruvaippa esiintyy laajasti Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Se ei selvästikään kestä Pohjois-Atlantin talvia, minkä vuoksi lajia tavataan esimerkiksi Britteinsaarilla, Tanskassa ja Norjan rannikolla vain satunnaisesti. Euraasiassa levinneisyys ulottuu Etelä- ja Keski-Euroopan rannikoilta Himalajalle, Kamtsatkalle ja Japaniin. Pohjois-Amerikassa suruvaippa elää Alaskasta Labradorin niemimaalle ja etelässä Venezuelaan. Suomessa se on jokseenkin yleinen maan etelä- ja keskiosissa. Siitä pohjoiseen laji harvinaistuu, mutta sitä tavataan aivan pohjoisinta Lappia myöten.[7]
Satunnaisena vaeltajana suruvaippa voi eksyä myös Färsaarille ja Islantiin.[5]
Suruvaippa talvehtii aikuisena. Talvehtineet perhoset aloittavat Suomessa lentonsa keväällä, ensimmäisten päiväperhosten joukossa jo maaliskuussa ja huonokuntoisia yksilöitä tavataan vielä jopa kesäkuussa. Talvehtineiden perhosten jälkeläisistä koostuva sukupolvi lentää puolestaan heinäkuun lopulta jopa lokakuulle, kunnes ne hakeutuvat talvehtimaan suojaisiin paikkoihin.[7]
Elinympäristö ja elintavat muokkaa
Suruvaippa elää kulttuuriympäristöissä, pihapiireissä, puutarhoissa sekä luonnonympäristöissä kuten metsien reunoilla ja avoimissa metsissä. Elinpaikalla kasvaa usein toukkien ravinnoksi sopivia puita ja pensaita aurinkoisilla mutta tuulelta suojaisissa paikoissa. Perhoset eivät käy kovin usein kukilla, mutta imevät mielellään nestettä puiden mahlavuodoista tai käyneistä hedelmistä. Parittelu tapahtuu varhain keväällä, yleensä maanpinnalla ja pariskunta luottaa paljolti siipiensä alapintojen suojavärin tarjoamaan suojaan.[5]
Lajilla esiintyy huomattavia kannanvaihteluita. Esimerkiksi 1960-luvulla perhonen oli Ruotsista miltei hävinnyt.[5]
Keväällä ensimmäisen sukupolven naaraat munivat munat, jotka kesän aikana kehittyvät toukiksi, koteloituvat ja kuoriutuvat syksyllä seuraavan sukupolven aikuisina. Naaras munii jopa 250 munaa ryhmiksi ravintokasvien oksille, yleensä vähintään puolentoista metrin korkeuteen maanpinnasta. Munat kuoriutuvat noin kolmen viikon kuluttua ja toukat elävät viimeistä toukkavaihetta lukuun ottamatta ryhmissä. Toukkakehitys kestää kuudesta seitsemään viikkoa. Koteloituminen tapahtuu matalaan kasvillisuuteen, oksille tai kiville lähelle maanpintaa ja kotelovaihe kestää kahdesta kolmeen viikkoa.[5]
Aikuinen yksilö talvehtii, usein vajoissa, autotalleissa tai muissa ulkorakennuksissa. Luonnossa myös ontoissa puunrungoissa.[5][8]
Ravintokasvi muokkaa
Suruvaipan toukat syövät esimerkiksi koivujen, pajujen ja haavan lehtiä. Aikuinen perhonen käyttää ravinnokseen puiden mahlaa sekä ylikypsien ja rikkoutuneiden hedelmien ja marjojen nesteitä. Metsässä tai puutarhassa lajin voi nähdä myös etsimässä ravintoa erilaisilta kosteilta pinnoilta. Suruvaippa ruokailee kukkien medellä vain harvoin.[9]
-
Koiraan yläpuoli. -
Koiraan alapuoli.
Lähteet muokkaa
- ↑ Walker, A.: Nymphalis antiopa IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-1. 2020. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 13.9.2022. (englanniksi)
- ↑ Lauri Kaila, Marko Mutanen: Suruvaippa – Nymphalis antiopa Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Mazzei, Paolo & Morel, Daniel & Panfili, Raniero: Nymphalis antiopa (Linnaeus, 1758) Moths and Butterflies of Europe and North Africa. Viitattu 27.7.2021. (englanniksi)
- ↑ Nymphalis antiopa (Insecta: Lepidoptera: Nymphalidae) Swedish Museum of Natural History. Viitattu 27.7.2021. (ruotsiksi)
- ↑ a b c d e f g Eliasson, Claes U. & Ryrholm, Nils & Gärdenfors, Ulf & Holmer, Martin (kuvit.) & Jilg, Karl (kuvit.): Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Dagfjärilar. Hesperiidae – Nymphalidae, s. 292–293. ArtDatabanken, SLU, 2005. ISBN 91-88506-51-7.
- ↑ Pakkanen, Pertti: Nymphalis antiopa (Linnaeus, 1758), Suruvaippa Kuvia ja havaintoja perhosista – Pictures and news about butterflies and moths in Finland. 23.3.2004. Viitattu 27.7.2021.
- ↑ a b Nymphalis antiopa (Linnaeus, 1758) Hyönteistietokanta – Lepidoptera. Arkistoitu 16.9.2016. Viitattu 27.7.2021.
- ↑ Wickman, Per-Olof & Lehmuskallio, Jouko: Suruvaippa, Nymphalis antiopa Luontoportti. Viitattu 27.7.2021.
- ↑ Sorgmantel Nymphalis antiopa Artfakta SLU Artdatabanken. Viitattu 27.7.2021. (ruotsiksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- Suruvaippa – Nymphalis antiopa Laji.fi. Viitattu 27.7.2021.
- Suomen Perhoset: Suruvaippa
- Suruvaippa Keskisuomalainen. 12.11.2007. Viitattu 27.7.2021.
- Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Nymphalis antiopa (TSN 188597) itis.gov. Viitattu 27.7.2021. (englanniksi)
- El-Sayed AM: Semiochemicals of Nymphalis antiopa, the Mourning cloak The Pherobase: Database of Pheromones and Semiochemicals. 2019. Viitattu 27.7.2021. (englanniksi)