Super Audio CD

Super Audio Compact Disc (SACD) on äänen tallentamiseen tarkoitettu optinen levy, joka esiteltiin vuonna 2000. Formaatin tarkoituksena on tarjota monikanavaääni ja teoriassa parempi äänenlaatu kuin perinteisellä CD-levyllä. Super Audio CD:n kehittäjät ovat Sony sekä Philips Electronics, jotka ovat myös kehittäneet CD-levyn. SACD kilpailee DVD-Audion kanssa. Vaikka kumpikaan osapuoli ei ole tehnyt merkittävää läpimurtoa kuluttajien keskuudessa, on SACD DVD-Audioon nähden etuasemassa, koska useimmat SACD-levyt ovat kaikissa CD-soittimissa toimivia hybridilevyjä.

Yleistä

SACD käyttää CD-levystä tai DVD-Audiosta poikkeavaa teknologiaa koodaamalla audiodatan 1-bittisellä pulssintiheysmodulaatiolla 2,8224 MHz:n näytteenottotaajuudella. Yksittäinen bitti ilmaisee audiosignaalin yhden bitin suuruisen amplitudimuutoksen (sigma/deltamodulaatio). Tekniikka tunnetaan nimellä Direct Stream Digital (DSD). DSD:n taajuuskaista ulottuu 100 kHz:iin dynamiikan ollessa teoriassa 120 dB. Käytännössä DSD-tekniikan vaatima kohinanmuokkaus tyydyttävän dynamiikan saavuttamiseksi yli 5000 Hz taajuuksilla tuottaa korkeataajuista kohinaa (kvantisointikohina), jonka taso ylittää mahdollisen musiikkisignaalin tason noin 30 kHz:n taajuudesta ylöspäin. Kohinahuippu osuu noin 80 kHz kohdalle ja on niin voimakas, että useimmat SACD-soittimet suodattavat ylä-äänet pois 50 kHz yläpuolelta kaiuttimien ja vahvistimien suojelemiseksi. DSD:ssä on häviötön noin 2:1 pakkaus.

SACD:t ovat periaatteessa DVD-levyjä, joille äänisignaali on tallennettu käyttäen samaa virheenkorjausta ja tiedostojärjestelmää kuin DVD:ssä (UDF ja ISO 9660). Formaatti täyttää kuitenkin äänilevyteollisuuden ISC:n kopiosuojausvaatimukset ja sisältää PSP-kopiosuojauksen, jonka vuoksi levyt eivät ole luettavissa normaalilla DVD-asemalla.

SACD:stä on kolme eri variaatiota:

• Hybridi: Kaikkein suosituin kolmesta, hybridilevyt sisältävät Red Book (CD) -standardin mukaisen kerroksen, joka soi useimmissa CD-soittimissa. Toinen kerros on 4,7 GB SACD -kerros, jota kutsutaan "HD layer" -nimellä. Hybridilevy voidaan merkitä "Compact Disc Digital Audio" -logolla ilmoittamaan että levy on CD-määritelmän mukainen.
• Yksikerroslevy: fyysisesti DVD-5 DVD-levy, joka sisältää 4,7 GB HD-kerroksen muttei CD-kerrosta.
• Kaksoiskerroslevy: fyysisesti DVD-9 DVD, jolloin SACD:ssä on HD-kerroksia, joiden tallennuskapasiteetti on 8,5 GB ja jotka eivät sisällä CD-kerrosta. Tätä käytetään harvoin, sillä vaikka se mahdollistaa kaksinkertaisen määrän dataa, menetetään mahdollisuus soittaa levyä CD-soittimessa.

Formaatin kehittäjät suosittelevat, että levy sisältäisi aina kaksikanavaisen stereomiksauksen, mutta kaikki SACD:t eivät noudata tätä suositusta.

Katso myös

• Äänilevy
• DualDisc
• DVD-Audio
• CDDA standardin mukaisia aikaisempia yrityksiä kehittää korkeamman näytteenottotaajuuden medioita: XRCD sekä HDCD.

Lähteet

• sfnet.harrastus.audio+video SACD-FAQ (Arkistoitu – Internet Archive), 16.9.1999

Aiheesta muualla

• Sony Music SA-CD FAQ (Arkistoitu – Internet Archive)
• SA-CD.net SA-CD Reference (kaikki julkaistut SACD albumit sekä yksityiskohtainen FAQ)
• Super Audio Compact Disc: A Technical Proposal (PDF), Sony.
• The SA-CD explained
• "Breaking the Sound Barrier: Mastering at 96 kHz and Beyond" (PDF) Audio Engineering Society Convention Paper 4357 on "HD" audio.
• "A Native Stereo Editing System for Direct-Stream Digital" (PDF) Audio Engineering Society Convention Paper 4719 on the 1st DSD commercial editor.
• "Why 1-Bit Sigma-Delta Conversion is Unsuitable for High-Quality Applications" (PDF) Audio Engineering Society Convention Paper 5395.
• Janssen, E.; Reefman, D. "Super-audio CD: an introduction". Signal Processing Magazine, IEEE/ Volume 20, Issue 4, July 2003 Page(s): 83–90