Suoneidonvaippa
Suoneidonvaippa (Epipactis palustris, myös Helleborine palustris) on Euroopassa ja Aasiassa laajalti tavattava kämmekkäkasvilaji. Se on rauhoitettu ja luonnonsuojeluasetuksessa erityisesti suojeltava laji.[2] Suomessa laji on harvinaistunut ja luokiteltu erittäin uhanalaiseksi[3]. Koko levinneisyysalue huomioon ottaen se on kuitenkin luokiteltu elinvoimaiseksi[1].
| Suoneidonvaippa | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Erittäin uhanalainen |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Asparagales |
| Heimo: | Kämmekkäkasvit Orchidaceae |
| Suku: | Neidonvaipat Epipactis |
| Laji: | palustris |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Suoneidonvaipalla on laajalle levittyvä, runsashaarainen ja vaakasuora maavarsisto, jonka avulla se voi muodostaa monikymmenvartisia klooneja.[2] Varren vihreät lehdet ovat suvun Suomessa kasvavista lajeista pisimmät ja kapeimmat. Ne kasvavat 6–12 cm pitkiksi ja ovat puikeita–kapeansuikeita ja ehytlaitaisia. Varsi on 15–50 senttimetrin korkuinen, ja sen latvassa on 3–15-kukkainen kukinto. Kukkien ulkopinta vaihtelee vihertävästä rusehtavaan. Kukan labellum eli huuli on kermanvalkoinen, ja siinä on punaista kirjailua. Huulen valkea kurouma on laaja ja siten hyvin erottuva. Suoneidonvaippa kukkii heinä-elokuussa.[4][5]
Lukuisat eri hyönteislajit käyvät suoneidonvaipan kukissa. Tärkeimmiksi pölyttäjiksi on havaittu muurariampiaisten koiraat. Suoneidonvaipan kukkien kaksiosaisen huulen kärkiosa liikkuu kosketettaessa, ja sen on uskottu auttavan pölyttäjän asennon muuttamisessa niin, että siitepölymyhkyt tarttuvat sen päähän.[6]
Levinneisyys muokkaa
Suoneidonvaippaa tavataan laajalti Euroopassa, läntisessä sekä pohjoisessa Aasiassa sekä Pohjois-Afrikasta.[7] Suomessa kasvi on pääasiassa Etelä-Suomen laji, mutta pohjoisimmat kasvupaikat ovat Etelä-Lapissa. Ahvenanmaalla, erityisesti Eckerössä, lajilla on vielä useita kasvupaikkoja, mutta muualla niitä tunnetaan vain noin kaksikymmentä. Suoneidonvaippa on Suomessa levinneisyytensä pohjoisrajalla.[8][9]
Elinympäristö muokkaa
Laji on lettojen kasvi, ja se on menettänyt lukuisia esiintymiä soiden ojituksen vuoksi. Lajia tavataan joskus myös kalkkipitoisilla merenrantaniityillä. Tehokkaan siementuotantonsa ansiosta suoneidonvaippa ilmestyy joskus ihmisen muovaamaan ympäristöön, kuten teiden varsille, vanhoihin kalkkilouhoksiin ja jätemaille. Kasvia pidetään Suomessa erityisen vaateliaana varsinkin kalkin määrän suhteen. Se on meillä kalkinvaatija.[9]
Lähteet muokkaa
- Kämmekät, Suomen orkideat. Toim. Korhonen, Mauri & Vuokko, Seppo. Forssan kustannus Oy, Forssa 1987.
- Ranta, Pertti: Suoneidonvaippa. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 146–147.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Matchutadze, I.: Epipactis palustris IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 23.10.2016. (englanniksi)
- ↑ a b Vuorinen, Soili & Sohlberg, Tuija: Suoneidonvaippa Suomen orkideoiden kuningattaret. Lohjan kaupunki. Arkistoitu 23.10.2016. Viitattu 25.7.2015.
- ↑ Suoneidonvaippa – Epipactis palustris Laji.fi. Viitattu 13.3.2021.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 495.
- ↑ Suoneidonvaippa Luontoportti. Viitattu 25.7.2015.
- ↑ Kämmekät, Suomen orkideat 1987, s. 22–23.
- ↑ Anderberg, A. & A.-L.: Den virtuella Floran (myös levinneisyyskartta) 2004–2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 21.6.2009. (ruotsiksi)
- ↑ Pinkka, Lajituntemuksen oppimisympäristö: Suoneidonvaippa (Epipactis palustris)[vanhentunut linkki]
- ↑ a b Ranta 1997, s. 146.