Suomenajokoira
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Suomenajokoira (ruots. finsk stövare) on suomalainen koirarotu, jota käytetään pääasiassa jäniksen ja ketun metsästykseen. Maaseudulla yleinen suomenajokoira on yksi Suomen yleisimmistä koiraroduista, mutta väen muuttaessa taajamiin ja metsästysmahdollisuuksien kavetessa sen kanta on laskusuunnassa. Vuonna 2022 se oli Suomen kahdeksanneksi eniten rekisteröity rotu,[3] kun 50 vuotta aiemmin, vuonna 1972, se oli vielä rekisteröintitilaston ykkönen[4].
| Suomenajokoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Suomi |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 144 254[1] |
| Rodun syntyaika | 1800-luku |
| Alkuperäinen käyttö | ajava koira |
| Nykyinen käyttö | ajava koira |
| Elinikä | 10–15 vuotta |
| Muita nimityksiä | finsk stövare, Finnish Hound[2], Finnenbracke, Finnischer Laufhund[2], chien courant finlandais[2], sabueso finlandés[2], soome hagijas |
| FCI-luokitus |
ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat alaryhmä 1.2 Keskikokoiset ajavat koirat #51 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 20–30 kg |
| Säkäkorkeus | 52–61 cm |
| Väritys | kolmivärinen |
Ulkonäkö muokkaa
Suomenajokoira on jalostettu metsästystarkoitukseen. Värillä ei ole merkitystä koiran metsästyskyvyn kannalta. Koska rotua ei ennen onnistuttu jalostamaan puhtaan punaruskeaksi voidaan väriäkin pitää käytännöllisenä ratkaisuna . Punaruskean pohjavärin lisäksi selässä on mustia alueita, kun taas kasvoissa, rinnassa, vatsassa, jaloissa ja hännänpäässä on valkoista. Pää on pitkähkö: Kuono ja pääkallo ovat samanpituiset ja välikössä on selkeä otsapenger. Koirassa ei ole roikkuvaa nahkaa. Se on lihaksikas ja voimakas, mutta ei raskasrakenteinen. Korvat ovat luppakorvat. Selkä on suora, lantio on kehittynyt ja voimakas. Häntä on riippuva tai korkeintaan selkälinjan kohdalle nouseva. Käpälät ovat soikeat. Säkäkorkeus on uroksilla 55–61 cm ja nartuilla 52–58 cm.
Luonne ja käyttäytyminen muokkaa
Rotu on ihmisystävällinen, rauhallinen ja tarmokas. Vihaisuutta pidetään virheenä, ja sitä ei juuri esiinny. Rodulla on hyvin voimakas metsästysvietti, ja koira saattaa lähteä omin päin metsälle. Suomenajokoira on myös pääasiassa ystävällinen lapsille ja muille koirille. Ajokoirat ovat yleensä persoja ruualle, mutta monesti hajut ja nenänkäyttö vie koulutuksesta ajatukset muualle.
Valitettavan usein rodussa esiintyy arkuutta, se ei ole suomenajokoiralle suotavaa.
Alkuperä muokkaa
1800-luvun Suomessa ajokoirien kasvatus oli hajanaista; erityistä ajokoirarotua ei ollut olemassa. Metsästykseen tarvittiin useita rotuja ja niiden sekoituksia. Koiria tuotiin ulkomailta ja Suomessa oli myös omia paikallisia koiria, kuten Bernerin ajokoirat ja mikkeliläisen rehtori Roschierin lyhythäntäiset ajokoirat. Koirien jalostuksessa pääpaino oli käyttöominaisuuksien kehittämisessä.
Suomalaisten ajokoirien jalostaminen yhdeksi roduksi alkoi, kun Suomen Kennelliitto perustettiin vuonna 1889. Tällöin syntyi halu kehittää Suomelle oma kotimaan olosuhteisiin sopiva ajokoirarotu. Rodun edustajien olisi pystyttävä juoksemaan mäkisessä maastossa, mihin venäläiset ajokoirat olivat liian raskaita, ja selviytymään paksussa lumessa, johon ruotsalaiset, englantilaiset ja saksalaiset koirat oli havaittu sopimattomiksi. Tarkoituksena oli yhdistää maassa jo olevien koirien parhaita ominaisuuksia samaan rotuun. Nykyinen rotu saatiin aikaan risteyttämällä keskenään pohjoismaisia, saksalaisia, sveitsiläisiä ja englantilaisia ajokoiria.[5] Suomenajokoira on todennäköisesti sukua ainakin hyvin samankaltaiselle hamiltoninajokoiralle.[6]
Vuonna 1891 pidetyssä koiranäyttelyssä etsittiin ensimmäistä kertaa oikeanlaisia koiria, joita löytyikin kolme yksilöä; seuraavana vuonna löytyi kahdeksan koiraa lisää. Näiden perusteella määriteltiin vuonna 1893 rodun tunnusmerkit. Soveltuvia koiria oli hankala löytää koirakannasta, mutta jalostustyö saatiin kuitenkin alulle. Rotuun otetuille koirille oli vaatimuksena kaunis ulkomuoto ja palkinto ajokokeesta.
Alkuperäisenä tavoitteena oli saada aikaan punaruskea rotu, mutta selän mustasta väristä ei onnistuttu pääsemään eroon eikä myöskään kauniin karvapeitteen valkoisista merkeistä. Lopulta vuonna 1932 vahvistettiin uudet rotumääritykset, jotka kuvasivat suomenajokoiraa melko hyvin. Rotu ei ollut vielä yhtenäinen ja siihen pääsi edelleen uutta verta risteytyskoirien kautta.
Vaikka rodun ulkomuotoa pyrittiin jalostuksella muuttamaan ja yhtenäistämään, käyttöominaisuuksia ei unohdettu missään vaiheessa. Ensimmäiset ajokokeet järjestettiin jo vuonna 1893.
Käyttötarkoitus muokkaa
Suomenajokoiraa käytetään jäniksen ja ketun ajometsästykseen. Koira etsii riistan jäljen ja seuraa sitä kunnes löytää riistaeläimen, joka on yleensä lepäämässä päivällä tapahtuvan metsästyksen aikana. Se ajaa saaliin liikkeelle ja ajaa sitä haukkuen, kunnes metsästäjä ampuu saaliin tai kutsuu koiran pois.
Kanta muokkaa
Kanta Suomessa muokkaa
Suomenajokoira on pitkään ollut Suomen yleisin koirarotu. 1980- ja 1990-luvuilla niitä rekisteröitiin vuosittain Suomessa noin 3 500–4 000 kappaletta. Suomenajokoiraa on rekisteröity viimeisen seitsemän vuoden aikana Suomessa 28 000. 2000-luvulla rekisteröintien määrä on laskenut noin 2 000 vuosittaisen rekisteröinnin tuntumaan. Kehitys johtunee pääasiassa maaseudulla asuvien metsästäjien ja koiraharrastajien määrän vähenemisestä sekä siitä, että jänisjahti on jonkun verran jäänyt hirvieläinten metsästyksen varjoon. Vuonna 2016 suomenajokoira oli rotujen rekisteröintitilastossa kuitenkin toisella sijalla[7].
Suomenajokoira on ylivoimaisesti suosituin iso ajokoirarotu Suomessa. Naapurimaiden ajokoiria rekisteröidään lähinnä yksittäiskappaleita.
Kanta muualla muokkaa
Hyvien ajo-ominaisuuksiensa ansiosta suomenajokoiran suosio on lisääntynyt myös Ruotsissa ja Norjassa. Suomenajokoirien kanta 2000-luvulla on Ruotsissa noin 4 500 ja Norjassa noin 2 200. Suomenajokoira onkin suosituin ajokoirarotu Pohjoismaissa. Pohjoismaiden lisäksi suomenajokoiria on viety muun muassa Kanadaan, Itävaltaan, Kreikkaan, Viroon ja myös Pietarin seudulle.
Terveys muokkaa
Koska suomenajokoira on metsästyskoira, se on terve rotu, sillä erilaiset sairaudet ilmenevät tehokkaasti metsästyskäytössä ja sairaat koirat voidaan poistaa jalostuksesta. Rodussa esiintyy purentavikoja, piilokiveksisyyttä, napatyrää, kitalakihalkioita, luomivikoja (sisään- ja ulospäinkääntymistä), nivelvikoja, lonkkanivelen ja kyynärnivelen kasvuhäiriöitä, polvinivelen vikoja, hännän nikamavikaa eli häntämutkaa, perinnöllisiä ihosairauksia, sydänvikoja ja pikkuaivoataksiaa eli pikkuaivojen vajaakehityksestä johtuvaa koordinaation häiriö. Noin 10 % suomenajokoirista kantaa tätä peittyvää geenivirhettä SEL1L-geenissään[8].
Lähteet muokkaa
- Ajokoirajärjestön sivut (Arkistoitu – Internet Archive)
- Suomen kennelliiton rotuesittely suomenajokoirasta (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet muokkaa
- ↑ Suomenajokoira Koiranet.
- ↑ a b c d Suomenajokoira. Fédération Cynologique Internationale. Haettu 14.1.2021.
- ↑ Suomen suosituimmat koirarodut vuonna 2022. Suomen Kennelliitto. Viitattu 6.1.2023.
- ↑ Ollila, Kaija: Suomen suosituimmat koirarodut. Helsingin Sanomat, 20.4.1973, s. 12. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Gondrexon, A. & Browne, I. Maailman koiraopas: s. 150. Weilin+Göös, Helsinki: 1974. ISBN951-35-1120-0.
- ↑ Lindholm, Åsa. Svenska Hundraser - Ett Kulturarv, s. 164. Sellin & Partner, Tukholma: 2008. ISBN 978-91-7055-366-0.
- ↑ Lapinkoiran suosio nousee, labradorinnoutaja kärjessä jo seitsemän vuotta, Yle Uutiset 19.1.2017. Viitattu 24.1.2017.
- ↑ koirageenit.fi Syy suomenajokoirien ataksiaa aiheuttavaan pikkuaivorappeumaan selvisi
Aiheesta muualla muokkaa