Suomen maataloustukijärjestelmä

Suomen maataloustukijärjestelmä on osa Euroopan unionin yhteistä maatalouspolitiikkaa (Common Agricultural Policy), jonka yhtenä periaatteena on pyrkiä asetettuihin tavoitteisiin yhteisin keinoin. Maataloustuen tarkoituksena Suomessa, kuten muissakin maissa, on mahdollistaa maanviljelyn jatkuvuus olosuhteissa, missä vaihtelevien maailmanmarkkinahintojen takia tarvitaan vakaa maatalouden rahoitus investointeja varten sekä elintarvikkeiden saatavuuden turvaaminen. Suomessa on pitkän aikaa pyritty ylläpitämään 2 000 000 peltohehtaaria kansallisen omavaraisuuden turvaamiseksi, mutta tilakoko on kasvanut ja aktiivimaanviljelijöiden sekä kotieläintalouden harjoittajien lukumäärä on vähentynyt.

Liittyessään EU.hun Suomi sopi kansallisesta tukijärjestelmästä, joka ottaa huomioon Suomen erityisolosuhteet. Maatalouden tuilla pyritään turvaamaan kotimaisten elintarvikkeiden saatavuus sekä kohtuulliset kuluttajahinnat. Kullakin maatalouden tukimuodolla on oma tavoite ja tarkoitus. Suomi on jaettu tukialueisiin tukien porrastamisen vuoksi etelästä pohjoiseen.

Viljelijätuet

Suomessa maataloutta harjoitetaan erilaisissa olosuhteissa verrattuna moniin muihin EU-maihin. Tuotantokustannukset nousevat muun muassa pohjoisen sijainnin ja pienen tilakoon vuoksi varsin korkeiksi eikä markkinoilta saatavat maataloustuotteiden myyntitulot kata kaikkia tuotantokustannuksia. Maataloustukijärjestelmä koostuu suorista tulotuista, investointituista sekä maaseudun kehittämisvaroista. Maatalouden viljelijätuet muodostuvat EU:n yhteisen maatalouspolitiikan mukaisista tukimuodoista sekä kansallisesta tukijärjestelmästä. Tulotuilla pyritään turvaamaan tuotannon kannattavuus ja jatkuvuus. Tulotukia maksetaan hehtaaria, eläintä/eläinyksikköä tai tuotettua määrää kohden. Kustannusperusteisilla tuilla tuetaan muun muassa investointeja sekä korvataan vahinkoja. Keskeisimmät EU-tuet ovat EU:n kokonaan rahoittamat tulotuet (tilatuki) sekä EU:n osittain rahoittamat ympäristötuki ja luonnonhaittakorvaus (LFA). Kansallinen tukijärjestelmä koostuu Etelä-Suomen kansallisesta tuesta ja pohjoisesta tuesta, jotka jaetaan tukialueiden perusteella.

EU:n kokonaan rahoittamat

Tilatuki

Vuoden 2006 alusta tuli voimaan Suomessa Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen myötä tilatukijärjestelmä. Uudistuksen myötä suuri osa CAP-tuista irrotettiin tuotantosidonnaisuudesta ja siirrettiin tilatukijärjestelmään. Tavoitteena tilatukijärjestelmässä on vähentää tulotukien tuotantoa ohjaavaa vaikutusta. Tukioikeuksia ei voida myöntää jatkossa kuin rajoitetuin perustein. Maataloustukien uudistus ei koske maatalouden ympäristötukea, kansallisia tukia tai luonnonhaittakorvausta.

Uudistukseen sisältiy myös asioita, jotka koskevat muitakin kuin varsinaisia viljelijöitä. Henkilölle, jolla on hallinnassaan peltoa tai pysyvää laidunta, voidaan myöntää niiden perusteella tilatuen tukioikeudet. Tuen saaminen edellyttää täydentävien ehtojen noudattamista.

Tilatukijärjestelmästä luovuttiin vuonna 2014. Sen tilalle tuli perustukijärjestelmä. Muutokset eivät olleet suuria.

Tukioikeudet

Tukioikeus on tilatuen perusyksikkö ( €/ ha), se määräytyy viljelijän ilmoittamien vuonna 2006 tukihaun perusteella tukikelpoisten hehtaarien mukaan. Tukioikeus oikeuttaa noin 1 hehtaarin tilatukeen. Viljelijän tuli vuonna 2006 hakea myös tukioikeuksien vahvistamista. Tukioikeuksia on kolmea lajia: kesannointi-, erityis- ja perustukioikeus.

• Perustukioikeus: käytetään kun haetaan tilatukea tukikelpoiselta maatalousmaalta. Arvo : - tasatukiosa ja mahdollinen tilakohtainen lisäosa.
• Kesannointitukioikeus: käytetään kesantokelpoisen alan edellytykset täyttävältä pellolta, tämä tukioikeus edellyttää aina kesannointia. Arvo : - tasatukiosa.
• Erityistukioikeus: käytetään tiloilla, joilla ei ollut vuonna 2006 riittävästi tai lainkaan tukikelpoista pinta-alaa, mutta joille muodostui maito-, sonni- tai härkäpalkkiosta tilakohtaista lisäosaa. tärkkelysperunatuotannon ja sokerituotannon perusteella ei myöskään voinut muodostua tukioikeuksia. Arvo: - käytetään täyttämällä eläinyksikkökohtainen eläinyksikkömäärä tai se voidaan käyttää tukikelpoisella pellolla.

Tilatukeen siirtyvät suorat tuet

• peltokasvientuki
• peltokasvien erityinen aluetuki (ns. kuivauskorvaus)
• emolehmäpalkkio ja sen lisäosan EU:n rahoittama osuus
• teurastuspalkkio ja sen lisätuet
• laajaperäistämispalkkio
• maitopalkkio ja maitopalkkion lisätuki
• kuivattujen rehujen tuki
• 30 % sonni- ja härkäpalkkiosta
• 50 % uuhipalkkiosta, sen LFA- lisästä ja lisätuesta
• 40 % tärkkelysperunan tuesta
• siementuet (lukuun ottamatta timotein siementukea)

Tuotantoon sidotut suorat tulotuet

• enintään 75 % sonni ja härkäpalkkiosta
• enintään 50 % uuhipalkkiosta, sen LFA- lisästä ja lisätuesta
• enintään 60 % tärkkelysperunan tuesta
• valkuaiskasvipalkkio
• energiakasvituki

Haku

Tukioikeudet haetaan yleensä päätukihaun yhteydessä viimeistään aina 30.4. mennessä. Tukioikeuksia voi hakea viljelijä, jolla on tukioikeuksia vastaava tukikelpoinen peltoala.

Haku kansallisesta varannosta

Koko maan tasolla pidettävää varantoa, johon sitä perustettaessa on leikattu 0,8 % koko tilatuen määrästä ja josta myönnetään tukioikeuksia tietyissä tapauksia, tietyin perustein. Haetaan yleisesti päätukihaun yhteydessä eli 30.4. 2007. Viljelijän on käytettävä siitä saatuja tukioikeuksia viiden vuoden ajan tai ne siirtyvät takaisin kansalliseen varantoon. Varannosta saatuja tukioikeuksia ei voi viiden ensimmäisen vuoden aikana tilalta toiselle, jollei kysymyksessä ole perintö, ennakkoperintö, jakautuminen ja sulautuminen. Tilatukioikeuksia ei myönnetä, jos hakija on keinotekoisesti luonut itselleen edellytykset tukioikeuksien saamiseen. Myöntämisperusteita joudutaan rajaamaan, jos kansallisesta varannosta haetaan tukioikeuksia enemmän kuin niitä voidaan myöntää.

Kansallisesta varannosta voi hakea tilatukioikeuksia :

1. uusi viljelijä, luonnollinen tai oikeushenkilö, joka haku ajankohtaa viitenä edeltäneenä vuotena ei ole harjoittanut maataloustoimintaa omissa nimissään eikä osakkaana maataloustoimintaa harjoittavassa yhtymässä, kuolinpesässä tai yhteisössä. Hänelle ei voi myöntää tukioikeuksia vuokratun tai ostetun maan perusteella, jos kyseessä olevan alan perusteella edellinen haltija on vahvistanut tukioikeudet itselleen. Tukioikeuksia on haettava viimeistään tukikelpoisen maan hallintaan saantia seuraavassa varantohaussa.
2. tilatuen hakija,(joka on maanomistajan perillinen) perinyt tilan, saanut sen ennakkoperintönä, ostanut tai vuokrannut (vähintään 6 vuoden sopimus ) tilan vähämerkitykselliseen hintaan. Kyseessä oleva tila on ollut tukihaun aikaan vuokrattuna kolmannelle osapuolelle, joka on vahvistanut tukioikeudet itselleen ja jonka kanssa ei ole päästy sopimukseen tukioikeuksien siirrosta uudelle haltijalle. Maatalousmaan on tultava hakijan hallintaan viimeistään 30.4. 2007.
3. tuen hakija on ostanut viimeistään 15.5. 2004 tilan, joka oli vuokrattuna vähintään 6 vuoden sopimuksella 2006 tukihaun aikaan kolmannelle osapuolelle. Vuokrasopimuksen on pitänyt olla voimassa tilan ostohetkellä ja hakemukseen liitettävä todisteena kauppakirja. Ostajan tarkoituksena on ollut tuotannon aloittaminen tai laajentaminen vuoden kuluessa vuokrasopimuksen päättymisestä. Tukioikeuksia on haettava viimeistään tukikelpoisen maan hallintaan saantia seuraavassa varantohaussa, tämän jälkeen ei tukioikeuksia myönnetä.

"Tarralapulliset" tukioikeudet

Eräät puutarhakasvit ja muu peruna kuin tärkkelysperuna voivat saada tilatukea vain ns. tarralapullisia tukioikeuksia vastaavalta alalta, mutta tukioikeuden tarralappu ei kuitenkaan velvoita viljelemään edellä mainittuja kasveja, vaan tarralappuoikeutta voidaan käyttää myös muilla tukikelpoisilla viljelyskasvien viljelysaloilla tai hoidetulla viljelemättömällä alalla.

EU:n osittain rahoittamat

LFA

LFA (Less Favoured Areas) tarkoittaa tukea epäsuotuisille maanviljelysalueille EU:ssa. Esimerkiksi suomalaiset viljelijät saavat tukea pohjoisista ilmasto-oloista aiheutuvan lyhyemmän kasvukauden vuoksi, jolloin satotasotkin jäävät pienemmiksi.

Luonnonhaittakorvausta maksetaan peltohehtaaria kohden koko Suomessa. Tuen tavoitteena on varmistaa maan jatkuva maatalouskäyttö vaikuttaen siten elinkelpoisten maaseutuyhteisöjen säilymiseen, ylläpitää maaseutua sekä säilyttää ja edistää kestäviä viljelyjärjestelmiä, joissa otetaan huomioon erityisesti ympäristönsuojelua koskevat vaatimukset. LFA-tuen maksuehtona ovat täydentävien ehtojen noudattaminen. Suomella on varsinaisen LFA-tuen lisäksi oikeus maksaa ns. LFA:n kansallista lisäosaa, jolla pyritään yhä edelleen kompensoimaan tavallista heikompia viljelyolosuhteita.

LFA:ta on kutsuttu alkuaikoina puhekielessä vuoristotueksi, koska tukea on Euroopan unionin vuoristoisissa maissa käytetty vuoristoisuuden seurauksista johtuvien luonnonhaittojen korvaamiseen.

Ympäristötuki

Maatalouden ympäristötuki on puoliksi EU:n ja kunkin jäsenmaan rahoittama tukimuoto ja sitä saavat kaikki ympäristötukeen sitoutuneet EU:n maanviljelijät, jotka noudattavat EU:n asettamia täydentäviä ehtoja. Tuen maksamisella kannustetaan maatalousympäristön tilan säilyttämiseen ja parantamiseen. Lisäksi tavoitteena on humuksen määrän lisääminen maaperässä ja maan tuotantokyvyn säilyttäminen. Erityishuomion kohteena on pinta- ja pohjavesiin sekä ilmaan kohdistuvan kuormituksen vähentäminen.

Ympäristötuki vaihtelee jonkin verran maakohtaisesti esimerkiksi viljelijöille tarjolla olevien toimenpiteiden suhteen. Viljelijä ansaitsee tukensa siis erilaisia ympäristön tilaa parantavia toimenpiteitä toteuttamalla. Toimenpiteet jaetaan kahteen ryhmään: perustoimenpiteisiin ja lisätoimenpiteisiin. Kaikille pakollisia perustoimenpiteitä ovat viljelyn ympäristönsuojelun suunnittelu ja seuranta, kasvipeitteinen kesanto, peltokasvien tarkennettu lannoitus ja kasvinsuojelu, suojakaistat ja pientareet sekä luonnon monimuotoisuuden ja maiseman ylläpito. Lisätoimenpiteitä viljelijä pystyy valitsemaan vaihtelevan määrän (1–4 kpl) tukialueesta ja tilan tuotantosuunnasta riippuen. Valittavia lisätoimenpiteitä ovat mm. peltojen kasvukunnon parantaminen, vähennetty lannoitus sekä eläinten hyvinvoinnin edistäminen. Esimerkiksi vähennettyyn lannoitukseen kannustetaan maksamalla viljelijälle 10€ per hehtaari vuodessa.

Maatalouden ympäristötukeen sitoudutaan vähintään viideksi vuodeksi kerrallaan. Erityistukisopimukset voivat olla jopa kymmenvuotisia viljelijän ja valtion kesken tehtäviä sopimuksia, joissa viljelijä sitoutuu tekemään sopimuksessa määrätyllä alueella sovitut toimenpiteet tai kasvattamaan tiettyjen alkuperäisrotujen eläimiä rodun lisäämiseksi. Erityistukisopimuksissa maksettava tuki määräytyy toimenpiteistä aiheutuvien tulonmenetysten ja kustannusten perusteella, joiden summaan on lisätty kannustin.

Kansallisesti rahoitetut

Pohjoinen tuki

Pitkäaikaista pohjoista tukea maksetaan Keski- ja Pohjois-Suomessa (C-tukialueet) liittymissopimuksen 142 artiklan perusteella. Pohjoista tukea voidaan maksaa kotieläintaloudelle, peltoviljelylle, kasvihuonetuotannolle sekä puutarhatuotteiden ja metsämarjojen ja -sienten varastoinnille. Kotieläintalouden tukea maksetaan maidon tuotantomäärän, emolehmien, sonnien, uuhien, kuttujen, sikojen, kanojen, lihasiipikarjan ja hevosten eläinyksikkömäärän sekä teurashiehojen ja C3- ja C4-alueen teurassonnien lukumäärän perusteella. Poroista maksetaan eläinkohtaista tukea. Peltoviljelylle tukea maksetaan kasvikohtaisena pohjoisena hehtaaritukena alueilla C1-C2p, yleisenä hehtaaritukena alueilla C2-C4 sekä nuorten viljelijöiden hehtaaritukena koko pohjoisen tuen alueella. Pohjoisimmassa Suomessa voidaan maksaa myös maidon ja lihan kuljetusavustusta.

Etelä-Suomen kansallinen tuki

EU:n yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmiä täydentävät kansalliset tuet. Vuonna 2006 kansallisen tukijärjestelmän keskeiset osat ovat Etelä-Suomen kansallinen tuki, pohjoinen tuki sekä ympäristötuen ja luonnonhaittakorvauksen kansalliset lisäosat. Lisäksi maksetaan eräitä muita kansallisia tukia, kuten perunantuotannon kansallista tukea. Vuoden 2006 tuotannolle kansallista tukea arvioidaan maksettavan yhteensä 611,7 miljoonaa euroa, joka jakautuu eri tukimuotojen kesken seuraavasti: Etelä-Suomen kansallinen tuki Etelä-Suomen kansallista tukea maksetaan tukialueilla A ja B kotieläintaloudelle, kasvihuonetuotannolle ja puutarhatuotteiden varastoinnille. Kotieläintalouden tukea maksetaan maidon tuotantomäärän, emolehmien, sonnien, uuhien, kuttujen, sikojen, kanojen, lihasiipikarjan ja hevosten eläinyksikkömäärän sekä teurashiehojen lukumäärän perusteella. Eräät kotieläintalouden tuet maksetaan saaristoalueilla korotettuina. Tuki perustuu liittymissopimuksen 141 artiklaan. Tuen muodosta ja tukitasoista on sovittu vuoden 2007 loppuun saakka. Vuoden 2007 aikana Suomi käy neuvottelut komission kanssa tuen jatkosta vuodesta 2008 alkaen.

Ympäristötuen kansallinen lisäosa

Vuonna 2003 käytyjen Etelä-Suomen kansallista tukea koskeneiden neuvottelujen yhteydessä sovittiin siitä, että Etelä-Suomen tukialueiden A ja B kasvintuotantoa tuetaan ympäristötuen kansallisella lisäosalla. Lisäosaa voidaan maksaa ohjelmakauden 2000–2006 mukaista osarahoitteista maatalouden ympäristötukea saaville tiloille. Tuki on kasvikohtaisesti eriytetty ja sen kokonaismäärä on enintään 55 miljoonaa euroa vuodessa. Tukea ei voida maksaa vuonna 2007 alkavalla ohjelmakaudella tehdyille maatalouden ympäristötukea koskeville sitoumuksille.

Luonnonhaittakorvauksen kansallinen lisäosa

Vuonna 2003 käytyjen Etelä-Suomen kansallista tukea koskeneiden neuvottelujen yhteydessä sovittiin myös siitä, että Suomi käyttää täysimääräisesti hyödyksi mahdollisuuden maksaa luonnonhaittakorvausta koko maan maksimikeskiarvoon 250 e/ha saakka. Luonnonhaittakorvauksen kansallinen lisäosa otettiin käyttöön koko maassa vuonna 2005. Lisäosa on alueellisesti porrastettu siten, että perusosa on A-, B- ja C1-alueilla enintään 20 e/ha ja C2-C4 -alueella enintään 25 e/ha. Kotieläintiloille maksettava korotus on koko maassa enintään 80 e/ha. Luonnonhaittakorvauksen enimmäiskeskiarvoa koskevan rajoitteen vuoksi lisäosaa ei ole voitu maksaa aivan täysimääräisesti. Vuonna 2006 lisäosaa maksetaan 94,7 % hehtaarikohtaisen tuen enimmäismäärästä.

Muut kansalliset tuet

Muita kansallisia tukia ovat muun muassa perunantuotannon ja sokerijuurikkaan kansalliset tuet, nurmi- ja viljakasvien siementuotannon kansallinen tuki ja maatalousyrittäjien opintoraha. Lisäksi on erilliset alueelliset kansalliset tuet Etelä-Suomen (Artikla 141) ja Keski- ja Pohjois-Suomen (Artikla 142).

Hakuprosessi

Maataloustukia voivat hakea ne luonnolliset tai oikeushenkilöt taikka edellä mainittujen yhteenliittymät, jotka täyttävät tietyt ikää, maatilaa sekä hallinnassa olevaa peltoalaa koskevat vaatimukset. Tukia haetaan kunkin vuoden virallisilla hakulomakkeilla tai vastaavilla atk-tulosteilla, joita on saatavissa kuntien maaseutuelinkeinoviranomaisilta, työvoima- ja elinkeinokeskusten maaseutuosastoilta sekä maa- ja metsätalousministeriön internetsivuilta. Hakulomakkeet on toimitettava liitteineen huhtikuun viimeiseen arkipäivään mennessä sen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle, jonka toimialueella tila sijaitsee. Hakemuksen toimittaminen myöhästyneenä on mahdollista enintään 25 päivää hakuajan päättymisestä, jonka jälkeen toimitetut hakemukset hylätään. Hakemuksen toimittaminen myöhästyneenä alentaa aina tukia, enimmillään 17 %. Kansallisten tukihakemusten liitteiden toimittaminen on mahdollista myöhemminkin erikseen ilmoitettuihin määräaikoihin mennessä. Vastuu tukihakemuksen ja sen liitteiden jättämisestä määräajassa on yksin hakijalla.

Tukihakemus on tehtävä vaikka tiedot eivät muutu edellisestä vuodesta. Myös ympäristötukea ja luonnonhaittakorvausta on haettava joka vuosi vaikka ympäristötuki- ja luonnonhaittakorvaussitoumukset olisi tehty aiemmin. Kaikki haettavat tuet on rastitettava tukihakemuslomakkeelle. Tukihakemuksen jokainen sivu on allekirjoitettava ja mikäli tukihakemus koostuu erillisistä sivuista, on jokaiselle sivulle merkittävä lisäksi hakijan tilatunnus sekä päivämäärä.

Vuoden 2007 päätukihaussa (tukihaku, joka päättyy huhtikuun lopussa) on mahdollista hakea seuraavia peltoalaperusteisia tukia:

• Tilatuki ja/tai non food –kesantopalkkio
• Peltokasvien tuotantopalkkio
• Tärkkelysperunan tuki tuottajille
• Valkuaiskasvipalkkio
• Energiakasvituki
• Luonnonhaittakorvaus (LFA-tuki)
• Luonnonhaittakorvauksen kansallinen lisäosa
• Maatalouden ympäristötuki
• Maatalouden ympäristötuen erityistukisopimusten maksatus
• Ympäristötuen kansallinen lisäosa
• Kansallinen hehtaariperusteinen siementuotannon tuki tietyille vilja- ja nurmikasveille
• EU:n kiloperusteinen siementuki (timoteille)
• Perunantuotannon kansallinen tuki
• Pohjoinen hehtaarituki
• Nuorten viljelijöiden tuki
• Yleinen hehtaarituki
• Sokerijuurikkaan kansallinen tuki

Tukihakemukseen on mahdollista tehdä viljelyaloja koskevia muutoksia 15. kesäkuuta saakka erillisellä kylvöalailmoituksella (lomake 117). 15. kesäkuuta jälkeen toimitettuja ilmoituksia ei enää hyväksytä vaan tällöin tuet käsitellään hakuajan päättyessä ilmoitettujen tietojen mukaisesti. Kylvöalailmoituksella on mahdollista tehdä vain kylvöaloja koskevia muutoksia, joita ovat esimerkiksi eri viljalajien kylvöalojen muutokset tai pellon jättäminen kesannolle. Uusia tukimuotoja ei ilmoituksella ole mahdollista hakea, sillä kaikki mahdolliset tuet on haettava tukihakemuslomakkeella, joka on palautettava kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle huhtikuun loppuun mennessä.

Hakuajan jälkeen tukihakemuksesta voidaan korjata vain ilmeisiä virheitä. Tällaisia ilmeisiä virheitä ovat esimerkiksi hakemuksen sisäiset ristiriidat, väärin ilmoitetut tilatunnukset tai tilinumerot. Virheiden korjaaminen edellyttää muun muassa että virheestä ilmoitetaan kirjallisesti kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle välittömästi sen jälkeen kun virhe on havaittu ja ettei hakijalle ole ilmoitettu tilalla suoritettavasta valvonnasta ennen virheestä ilmoittamista. Lisäksi edellytetään että tukihakemus on täytetty huolellisesti. Hakija voi kuitenkin välttää hakemuksessa olevista muistakin kuin ilmeisistä virheistä johtuvat seuraamukset ilmoittamalla niistä kirjallisesti kuntaan. Ilmoituksella ei kuitenkaan ole merkitystä mikäli hakijalle on ilmoitettu paikan päällä tehtävästä valvonnasta tai jos viranomainen on ottanut hakijaan yhteyttä siitä sääntöjenvastaisuudesta, josta hakija on aikonut ilmoittaa. Oma-aloitteisella virheilmoituksella voi kuitenkin vain välttää hakemuksen virheellisyydestä aiheutuvat seuraamukset (tukien alennus), eikä ilmoituksella näin ollen siis voi muuttaa tai korjata hakemusta. Kokonaan kansallisesti rahoitettujen tukien osalta virheiden korjausmahdollisuudet ovat laajemmat kuin sellaisten tukien kohdalla, joita EU rahoittaa osittain tai kokonaan. Kansallisten tukien muutokset eivät saa kuitenkaan vaikuttaa EU:n rahoittamiin tukiin.

Tukihakemus on mahdollista peruuttaa joko kokonaan tai osittain hakijan niin halutessa. Tämäkin edellyttää kuitenkin tiettyjen ehtojen täyttämistä. Peruminen on esimerkiksi tehtävä aina kirjallisesti kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle, eikä sitä voi tehdä enää sen jälkeen kun hakijalle on ilmoitettu tilaan kohdistuvasta valvonnasta.

Lisätietoja tukien hakemisesta löytyy muun muassa maa- ja metsätalousministeriön internetsivuilta sekä kunkin vuoden hakuoppaasta.

Maataloustukien valvonta

Viljelijöiden oikeusturvan ja tasapuolisuuden vuoksi maataloustukia valvotaan. Valvontavelvoite on jokaisella EU:n jäsenvaltiolla. Vuosittain valvotaan tukia hakeneista tiloista vähintään 5 %. Valvonnoissa havaituista puutteista voi seurata sanktioita eli tukien vähennyksiä. Sanktioprosentin määrä riippuu peltoalaperusteisissa tuissa valvonnoissa havaituissa pinta-alavirheistä ja eläintuissa sanktioprosenttiin, joka lasketaan tapauskohtaisesti. Palkkioeläimen sanktioprosentti lasketaan seuraavasti:

(Virheelliset palkkioeläimet kalenterivuodelta/Tukikelpoisiksi (virheettömiksi) todetut palkkioeläimet)x 100

Tarkastuksesta saa ilmoittaa tilalle etukäteen, kuitenkin aikaisintaan 48 tuntia ennen tarkastusajankohtaa. Viljelijä voi valtuuttaa toisen henkilön asiamiehekseen tai avustajakseen. Tarkastus voidaan kuitenkin tehdä ilman viljelijän tai hänen edustajansa läsnäoloa. Tarkastusta varten on esitettävä kaikki tarvittavat asiakirjat. Tilavalvonnasta tehdään pöytäkirja. Viljelijä saa tiedotteen valvontamenetelmistä ja seuraamuksista. Viljelijä voi valittaa valvontapäätöksestä.

Peltoalaperusteiset tuet

Peltoalaperusteisia tukia valvotaan tilakäynneillä sekä ristiintarkastuksilla. Hakemuksien tietoja verrataan eri rekisterien tietoihin. Jos lohkoille on ilmoitettu suurempi pinta-ala, kuin minä se on digitoitu, tarkastetaan ala paikan päällä tai kuulemismenettelyllä.

Tilakäynneillä tarkastuskohteina ovat peltojen pinta-alat, viljeltävät kasvit ja viljelytapa, sadonkorjuu, lohkojen tukikelpoisuus ja ympäristötuen täyttyminen. Lisäksi voidaan tehdä erillisiä käyntejä, joilla tarkastetaan vain tukiehtoja. Lisäksi eläintukien kohdalla tehdään ristiintarkastuksia. Ristiintarkastuksella saadaan lista tukikelvottomista eläimistä. Nämä tarkastusajolistat lähetetään alueellisten TE-keskusten maaseutuosastoille tarkastettaviksi ja jatkotoimenpiteitä varten.

EU:n eläinpalkkiot

Nautapalkkioita hakeneista tiloista tarkastetaan tilakäynnein vähintään 5 %. Uuhipalkkioita hakeneista tai alkuperäisrotujen kasvatussopimustiloista tarkastetaan 10 %. Otos poimitaan satunnaisotannalla ja riskianalyysillä, tai TE-keskus voi valita tiloja. Jos jollakin alueella ilmenee huomattavia epäsäännönmukaisuuksia, valvontamääriä lisätään.

Nautapalkkioita hakeneilla tiloilla tarkastetaan kaikki 12 kk ennen tarkastusta haetut nautapalkkiot. Emolehmätiloilla tarkastetaan vain tilalla olevat palkkioeläimet. Mikäli tuottajan päivittämässä tilan nautaeläinrekisterissä on virheitä, ne voidaan vielä ensimmäisellä tarkastuskerralla hyväksyä. Puutteiden tulee kuitenkin olla korjattuna seuraavan 24 kuukauden aikana tehtävän tarkastuksen yhteydessä.

Tarkastuksen kohteena ovat nautakarjalla korvamerkinnät, rekisteröinti, eläinluettelon ajankohtaisuus, palkkiovaatimusten täyttyminen sekä lampailla korvamerkinnät, luettelointi sekä tilallapitoaika.

Kansalliset kotieläintuet

Kansallista nautatukea hakeneista tiloista valvotaan vähintään 5 % tilakäyntien avulla, jotka pyritään tekemään eläinpalkkiovalvontojen yhteydessä. Sioista, siipikarjasta, hevosista ja kutuista haetuista tuista tehdään oma otanta. Tiloista tarkastetaan 10 %. Nuorten siitossikojen tukia hakeneista tarkastetaan vähintään 30 %.

Viljelijän on järjestettävä riittävästi apuvoimia, jotta tarkastus voidaan suorittaa sujuvasti. Viljelijän tai hänen edustajansa on oltava pyydettäessä läsnä tarkastuksessa.

Sika-, lammas- ja vuohitiloilla tarkastetaan tilan rekisteröityminen, pitopaikkojen rekisteröinti, sikojen merkitseminen, siirtojen merkitseminen, eläinmäärät ja eläinluettelo. Tarkastukset voivat olla myös hallinnollisia tai ristiintarkastuksia.

Eläinsuojelulainsäädännön huomioon ottaminen

Jos tilavalvonnassa huomataan eläinsuojelulain säädösten vastaista eläintenpitoa tai kohtelua, havainnoista ilmoitetaan kunnan eläinlääkärille, terveystarkastajalle tai poliisille. Epäily, joka on saatettu syyttäjän harkittavaksi eläinsuojelurikoksesta tai -rikkomuksesta, johtaa eläinpalkkioiden maksatuksen keskeyttämiseen.

Täydentävien ehtojen valvonta

Tiloista valvotaan 1 % vuosittain. Täydentävät ehdot liittyvät hyvään maatalouteen ja ympäristöön, kansanterveyteen, eläinten sekä kasvien terveyteen liittyviin hoitovaatimuksiin, eläinten hyvinvointiin liittyviin hoitovaatimuksiin. Valvonta suoritetaan tarkastuskäynnein tiloilla tai hallinnoliisesti TE-keskuksissa. Kuitenkin tilakäynnit pyritään tekemään muiden tukien valvontakäyntien yhteydessä.

Maataloustukien maksatus

EU:n kokonaan rahoittamien tukien maksatus voidaan aloittaa aikaisintaan 1. joulukuuta.

Hallintoviranomaisen on julkaistava vuodesta 2008 alkaen vuosittain luettelo tuensaajista, joille myönnetään tukea maaseudun kehittämisohjelmasta ohjelmakaudella 2007–2013. Viljelijätukien osalta tämä koskee luonnonhaittakorvausta, ympäristötukea ja ympäristötuen erityistukia.

Maatalousministeriö antaa luvan tukien maksatuksille. Kuntien maaseutuviranomaiset hoitavat maksatuksen.

Katso myös

• Maataloustuki
• Euroopan unionin yhteinen maatalouspolitiikka
• Protektionismi

Lähteet

• Hakuopas (Maa- ja metsätalousministeriö) ^{[vanhentunut linkki]}
• Maa- ja metsätalousministeriö Tilatukiesite (arkistoitu)
• Maa- ja metsätalousministeriö:Haku kansallisesta varannosta (Arkistoitu – Internet Archive)
• Laki tilatuen täytäntöönpanosta 557/2005
• Kansalliset tuet (Arkistoitu – Internet Archive)
• Tukien hakuajat 2006 (arkistoitu)

Aiheesta muualla

• Yle Uutiset: 141-neuvottelujen vaiheet, kokoelma 141-tuen uutisista
• Kettunen, L., Knuutila, M. & Niemi, J.: Suomen maatalouspolitiikka ja sen asema kansantaloudessa. Kansantaloudellinen aikakauskirja, 2012, 108(4). vsk, s. 416-426. Artikkelin verkkoversio.