Suojelusenkeli
Suojelusenkeli tarkoittaa enkeliä, joka suojelee ja ohjaa henkilöä, ryhmää tai kansaa. Kristillisen perinteen mukaisesti jokaisella ihmisellä on suojelusenkeli, joka auttaa häntä vaikeuksissa ja ohjaa kohti Jumalaa. Ajatus suojelevasta henkiolennosta oli yleinen jo antiikissa, ja usko ihmisiä suojeleviin enkeleihin kuului myös antiikin juutalaisuuteen. Uusi testamentti ja Raamatun apokryfiset kirjat tuntevat suojelusenkelin. Kristinuskon piirissä enkeleistä ovat kirjoittaneet etenkin pseudo-Dionysios Areopagita 400-luvulla ja Tuomas Akvinolainen 1200-luvulla. Enkeleitä koskeva teologian alue eli angelologia kuuluu kristillisen dogmatiikan alaan.
Myös islaminusko tuntee enkelit, mutta islamissa ei ole suojelusenkeleitä.
Historia muokkaa
Antiikki muokkaa
Ajatus siitä, että jumala tai jumalat lähettävät hengen jokaisen ihmisen suojaksi oli yleinen antiikin Kreikan filosofiassa. Platon kertoo dialogissa Faidon uskomuksesta, että kuoleman jälkeen "kunkin vainajan oma suojelushenki, jonka hoivissa hän on elämänsä ajan ollut, lähtee viemään häntä paikkaan, jonne vainajat kokoontuvat." [1]
Vanha testamentti muokkaa
Usko suojelusenkeliin löytyy Vanhasta testamentista ainakin viitteellisesti. Danielin kirjassa Nebukadnessar tuomitsi kolme uppiniskaista juutalaista, Sadrakin, Mesakin ja Abed-Negon, tuliseen pätsiin, mutta nämä käyskentelivät siellä rauhallisesti ilman, että tuli tarttui heihin. Tällöin Nebukadnessar sanoi: »Kiitetty olkoon Sadrakin, Mesakin ja Abed-Negon jumala! Hän lähetti enkelinsä ja pelasti palvelijansa -- "[2]
Uusi testamentti muokkaa
Apostolien teoissa enkeli ihmeellisesti pelastaa Pietarin vankeudesta. Apostoli toteaa: "Totisesti, nyt tiedän, mitä tapahtui! Herra lähetti enkelinsä ja auttoi minut Herodeksen käsistä, pelasti minut kaikesta siitä, mitä tämä kansa toivoi minulle tapahtuvan."[3] Matteuksen evankeliumin mukaan lapsilla on suojaavat enkelit: "Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja."[4]
Apokryfikirjat muokkaa
Vanhan testamentin apokryfisiin kirjoihin kuuluvan Eenokin kirja mainitsee suojaavat enkelit.[5] Apokryfikirjoihin kuuluvassa Tobitin kirjassa eli Tobiaan kirjassa kerrotaan tarina Tobitista, joka lähtee toimittamaan isänsä asioita. Hänelle palkataan matkaseuraksi palvelija, joka osoittautuu kekseliääksi. Kertomuksen lopussa palvelija tunnustaa, että hän on enkeli Rafael. [6]
Kristinusko ja suojelusenkelit muokkaa
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Kristinuskossa ei ole varsinaisesti määritelty, onko jokaisella ihmisellä suojelusenkeli vai ei. Enkeleiden käsitettä ja enkelihierarkioita kehitti pseudo-Dionysios Areopagita 400-luvulla. Pyhä Ambrosius uskoi, että pyhimykset menettävät enkelinsä joutuakseen suurempiin kiusauksiin ja taisteluihin. Pyhä Hieronymus ja Pyhä Basileios sanoivat, että synti ajaa enkelit pois.
Ensimmäinen kristitty teologi, joka tarkemmin kirjoitti suojelusenkeleistä, oli Honorius Autunlainen (k. 1151). Hän sanoi, että jokainen sielu saa suojelusenkelin sillä hetkellä, kun sielu sijoitetaan ruumiiseen. Tuomas Akvinolainen oli samaa mieltä, ja määritteli, että suojelusenkelin tehtävä kuuluu enkelihierarkian alimmille enkeleille. Duns Scotus oli sitä mieltä, että kuka tahansa enkeli saattoi ottaa tehtävän vastaan.
Yksi vanhan kirkon ajan suojelusenkeleihin liittyvä pohdinta koski suojelusenkelin suhdetta kasteeseen: saiko ihminen suojelijansa vasta kasteessa? Tuomas Akvinolainen ajatteli, että kasteessa enkeli saa täyden toimintavallan, sillä vasta silloin se saa kaiken avun Jumalalta ja Kristukselta taistelussa pahaa vastaan.
Ajatus suojelusenkeleistä alkoi vahvistua reformaation jälkeen sekä protestanttisella että katolisella puolella. Nykyaikaisen katolisen uskon mukaan suojelusenkelit suojelevat ruumista ja esittävät rukoukset Jumalalle. Katolisessa kirkossa vuodesta 1670 vietetty suojelusenkelien muistopäivä oli alun perin arkkienkeli Mikaelin päivänä, mutta nykyään päivä on 2. lokakuuta.
Psykologiset tulkinnat muokkaa
Lapsipsykologiaa ja kiintymyssuhdeteoriaa edustavat Lieberman ym. katsovat, että suojelusenkeli vastaa symbolisesti äitiä, isää tai muuta varhaisen hoivan antajaa, joka suojaa, ohjaa ja tyynnyttää lasta vaikeissa tilanteissa.[8]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Platon: Faidon. Teoksessa: Platon: Teokset III. Suomentanut Marja Itkonen-Kaila ym.. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-15894-5.
Viitteet muokkaa
- ↑ Platon 1999, s. 69 (107d)
- ↑ Danielin kirja 3: 19–28 Raamattu.fi.
- ↑ Apostolien teot. 12:11 Raamattu.fi.
- ↑ Matteuksen evankeliumi 18:10 Raamattu.fi.
- ↑ The Book of Enoch. Translated from Ethiopic by Richard Laurence. Chapter 99:2 johnpratt.com. 1883.
- ↑ Tobian kirja 2015. Finnbibble.
- ↑ Kysymykset (Arkistoitu – Internet Archive) Kysy.fi, Helsingin kaupunginkirjasto. Viitattu 26.6.2016.
- ↑ Lieberman, A.F., et al., Angels in the nursery: The intergenerational transmission of benevolent parental influences. Infant Mental Health Journal, 2005. 26(6): p. 504-520.
