Stunt Car Racer

1989 videopeli

Stunt Car Racer (julkaistu myös nimellä Stunt Track Racer) on ajopeli, jossa ajetaan vuoristoratamaisilla kilparadoilla. Pelin kehitti Geoff Crammond ja sen on julkaissut MicroStyle vuonna 1989 (MicroProsen julkaisunimike).

Stunt Car Racer
Kehittäjä Geoff Crammond
Julkaisija MicroStyle
MicroPlay
Suunnittelija Geoff Crammond
Ohjelmoija Geoff Crammond
Julkaistu 1989
Lajityyppi ajopeli
Pelimuoto yksinpeli, kaksinpeli
Alusta Amiga, Amstrad CPC, Atari ST, C64, MS-DOS, ZX Spectrum
Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla

Pelaaminen muokkaa

Peli eroaa muista ajopeleistä siinä, että radat ovat korkeita ja kaiteettomia. Ne muistuttavat enemmän vuoristoratoja kuin perinteisiä kilpa-autoratoja. Lisäksi radoilla on hyppyreitä ja kuoppia. Ratojen vaikeat kohdat pitää oppia muistamaan, ja niihin pitää löytää sopiva ajonopeus, jotta auto pysyisi radalla.

Pudonneet autot nostetaan takaisin radalle nosturin avulla, mutta siinä kuluu aikaa. Autoissa ei ole vaihteita, mutta rajatun ajan toimiva turbo löytyy.

Yksinpelissä on neljä divisioonaa, joista kussakin on kaksi rataa ja kaksi vastustajaa. Yhteensä kilparatoja on siis kahdeksan. Molempia vastustajia vastaan ajetaan kerran kummallakin divisioonan radalla. Jokaisessa kisassa on kolme kierrosta. Divisioonan voittaja nousee ylempään divisioonaan ja vähiten pisteitä saanut putoaa alempaan. Kaikkia ratoja voi harjoitella, mutta varsinaiseen kilpailuun ylempien divisioonien radoille pääsee vain voittamalla ensin alemmat divisioonat.

Voittamalla kaikki divisioonat pääsee SuperLiigaan, jossa autot kulkevat paljon lujempaa ja voittaminen on vaikeampaa, jopa helpoilla radoilla.

Ruudun yläreunassa näkyvä halkeama toimii vauriomittarina. Kun halkeama ulottuu ruudun oikeaan laitaan, on auto hajonnut ja kisa hävitty. Auto hajoaa helposti ilman ulosajojakin, jos ajaa hyppyrit väärillä nopeuksilla. Isommat vauriot näkyvät reikinä, joiden seurauksena auto jatkossa hajoaa nopeammin. Tietokoneen auto ei koskaan putoa radalta.

Pelissä on mahdollisuus myös kilpailla ihmisvastustajaa vastaan yhdistämällä kaksi tietokonetta nollakaapelilla.

PC-versiossa on julkaisuvuodesta johtuen EGA-tasoinen grafiikka. Atari ST:n ja Amigan versiot käyttävät korkeampaa resoluutiota ja laajempaa väripalettia. Niissä on keskenään samanlainen grafiikka. Amstrad CPC:n ja ZX Spectrumin versiot on ohjelmoinut Pete Cooke, joka teki muitakin 3D-grafiikkaan perustuvia pelejä näille koneille. Commodore 64:n versio julkaistiin myöhemmin myös moduulina.

Vastaanotto muokkaa

Peli sai ilmestyessään hyvän vastaanoton. Pelin erikoiset radat olivat uudenlainen kokemus.

Mikrobitin Niko Nirvi antoi pelin Atari ST- ja Commodore 64 -versioille täydet viisi tähteä.[1]

Aiheesta muualla muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. Mikrobitti 12/1989, sivu 41
Tämä videopeleihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.