Stigmatisaatio
Stigmatisaatio (m.kreik. στíγμα, kreik. στíγμα --> häpeä‚ merkki, stigma, lat. stigma --> polttomerkki) tarkoittaa väitettyjä yliluonnollisella tavalla henkilöön ilmestyviä Jeesuksen kärsimyksen haavoja eli stigmoja. Haavat tulevat esimerkiksi jalkoihin ja käsiin, paikkoihin joihin ristin naulat kuviteltiin lyödyn. Lisäksi haavoja saattaa tulla kylkeen kohtaan, johon roomalainen sotilas haavoitti Kristusta, selkään ruoskaniskuja muistuttavina ruhjeina tai otsaan orjantappurakruunun merkiksi. Haavat saattavat ilmestyä lähinnä symbolisina merkkeinä iholle tai verta vuotavina ja syvinä haavoina, jotka tuottavat kipua. Joillakin väitetyillä stigmatisaation uhreilla on ollut kaikki merkit, joillakin vain osa.
The Catholic Encyclopedian mukaan ennen 1200-lukua ei tunneta yhtään stigmaatikkoa.[1] Ensimmäinen muistiin kirjattu stigmatisaatiotapaus on vuodelta 1222 Englannista, haavat ilmestyivät Stephen Langton -nimiselle miehelle. Kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 1224 Franciscus Assisilaisen kerrottiin kärsivän stigmoista pari vuotta ennen kuolemaansa.[2] Hänen stigmatisaatiotaan juhlistettiin ennen 17. syyskuuta. 1300-luvulla eläneen pyhän Katariina Sienalaisen kerrotaan kantaneen stigmataa, mutta kun hän nöyryydestä pyysi niiden tulevan näkymättömiksi, hänen rukouksensa kuultiin.[1] Suuremman osan kaikista stigmaatikoista, ehkä yli 80 prosenttia, väitetään olevan naisia.[2] Moni raportoitu stigmaatikko on kuulunut johonkin sääntökuntaan.[2]
Selitykset muokkaa
Stigmat esiintyvät tyypillisesti katolilaisilla alueilla, protestanttien keskuudessa ne ovat erittäin harvinaisia. Tätä on pidetty merkkinä ilmiön valheellisesta luonteesta, stigmojen syntyä pidetäänkin tavallisesti joko psykosomaattisena oireiluna tai tahallisena itsensä vahingoittamisena.
Paavi Johannes Paavali II:n äskettäin pyhimykseksi julistaman Padre Pion väitetään kärsineen stigmoista vuosikymmeniä. Uskonnollisissa piireissä herää kuitenkin aika ajoin keskustelua ilmiön luonteesta: katolisen kirkon historiassa tunnetaan monia tapauksia, joissa merkittävät kirkon henkilöt ovat haavoittaneet itseään vakuutellakseen uskollisuuttaan.
Epäilijät liittävät stigmat myös nk. Münchhausenin oireyhtymään, jota sairastavat kokevat usein sairaalloista tarvetta saada huomiota ja huolenpitoa tekeytymällä sairaiksi tai jopa vahingoittamalla itseään.
Huomattavia stigmatisoituja henkilöitä muokkaa
Muun muassa seuraavien henkilöiden uskotaan olleen stigmaatikkoja:[3]
- Pyhä Paavali (n. 3–64)
- Pyhä Franciscus Assisilainen (1181-1226);
- Pyhä Lutgarde (1182-1246);
- Pyhä Margaret Cortonalainen (1247-97);
- Pyhä Gertrude (1256-1302);
- Pyhä Montefalcon Clare (1268-1308);
- Autuas Folignon Angela (d. 1309);
- Pyhä Katariina Sienalainen (1347-80);
- Pyhä Lidwine (1380-1433);
- Pyhä Frances Roomalainen (1384-1440);
- Pyhä Colette (1380-1447);
- Pyhä Cassian Rita (1386-1456);
- Autuas Mantuan Osanna (1499-1505);
- Pyhä Katariina Genoalainen (1447-1510),;
- Autuas Baptista Varani (1458-1524);
- Autuas Narnin Lucy (1476-1547);
- Autuas Racconigin Katariina (1486-1547);
- Pyhä Jumalan Johannes (1495-1550);
- Pyhä Catherine de' Ricci (1522-89);
- Pyhä Mary Magdalene de' Pazzi (1566-1607);
- Autuas Marie de l'Incarnation (1566-1618);
- Autuas Jeesuksen Mary Anne (1557-1620);
- Autuas Sezze Carlo (d. 1670);
- Pyhä Margaret Mary Alacoque (1647-90);
- Pyhä Veronica Giuliani (1600-1727);
- Pyhä Mary Frances (1715-91);
- Pyhä Padre Pio (1887-1968)
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Mystical Stigmata newadvent.org. Viitattu 22. huhtikuuta 2017.
- ↑ a b c Stigmata catholic.org. Viitattu 22. huhtikuuta 2017.
- ↑ Mystical Stigmata newadvent.org. Viitattu 22. huhtikuuta 2017.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Stigmatisaatio Wikimedia Commonsissa
