Steve Smith (jääkiekkoilija, s. 30.4.1963)
James Stephen "Steve" Smith (s. 30. huhtikuuta 1963 Glasgow, Skotlanti) on kanadalais-skotlantilainen entinen ammattilaisjääkiekkoilija, pelipaikaltaan puolustaja. Hän pelasi NHL-liigassa 804 ottelua Chicago Blackhawksissa, Edmonton Oilersissa ja Calgary Flamesissa. Edmontonissa pelatessaan hän voitti kolmesti Stanley Cupin.
| Steve Smith | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 30. huhtikuuta 1963 Glasgow, Skotlanti |
| Kansalaisuus |
 Kanada & Iso-Britannia |
| Jääkiekkoilija | |
| Pelipaikka | puolustaja |
| Maila | vasen |
| Pituus | 191 cm |
| Paino | 95 kg |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 1984–2000 |
| Seurat |
Edmonton Oilers Chicago Blackhawks Calgary Flames |
| NHL-varaus |
111. varaus, 1981 Edmonton Oilers |
Ura muokkaa
Smith aloitti jääkiekon kanadalaisessa nuorten OHL-liigassa London Knightsin joukkueessa vuonna 1980. Edmonton Oilers varasi hänet heti ensimmäisen kauden jälkeen vuoden 1981 NHL:n varaustilaisuudessa, mutta Smith jatkoi pelaamista OHL:ssä vielä kaksi seuraavaa kautta.[1]
Smith kävi hakemassa vielä kahtena kautena kokemusta AHL-liigan Moncton Alpinesista ennen liittymistään Edmontonin kokoonpanoon kauden 1984–1985 lopussa. Hänen varsinainen tulokaskautensa NHL:ssä oli kausi 1985–1986.[1] Kausi päättyi katastrofiin pudotuspeleissä 30. huhtikuuta 1986, jolloin Edmonton hävisi seitsemännen ottelun ja samalla koko sarjan Calgary Flamesille Smithin tehdessä ratkaisevan oman maalin Grant Fuhrin taakse.[2]
Seuraavana neljänä vuonna Smith voitti Edmontonin kanssa kolme Stanley Cupia ja kehittyi samalla vahvaksi hyökkääväksi puolustajaksi. Kausi 1990–1991 jäi hänen viimeisekseen Edmontonissa, sillä hänet myytiin Chicago Blackhawksiin vaihdossa Dave Mansoniin ja varausvuoroon.[1]
Smith vahvisti Chicagoa selvästi, ja joukkue selvisi heti Smithin ensimmäisellä kaudella Stanley Cup -finaaleihin saakka. Tätä parempaan joukkue ei kuitenkaan pystynyt, vaikkakin pääsi pudotuspeleihin joka vuosi.[3] Pisteiden puolesta Smithin uran paras kausi oli Chicagossa 1992–1993, jolloin hän teki kymmenen maalia ja 47 syöttöä. Seuraavilla kausilla häntä alkoivat vaivata useat loukkaantumiset, eikä hän pystynyt pelaamaan yhtään täyttä kautta. Loukkaantumisien takia Smith ilmoitti kauden 1996–1997 jälkeen lopettavansa uransa.[1]
Vuoden tauon jälkeen Smith teki paluun jääkiekon pariin. Hän solmi sopimuksen Calgary Flamesin kanssa ja kausi 1998–1999 näytti lupaavalta, kunnes se päättyi jälleen loukkaantumiseen. Seuraavana kahtena kautena hän sai pelattua vain 33 ottelua muun muassa niskavamman takia ja joulukuussa 2000 Smith lopetti uransa lopullisesti.[1]
Smithin poika Barron Smith varattiin NHL:ään vuonna 2009.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Legends of Hockey - Steve Smith HHOF. Viitattu 10.7.2009. (englanniksi)
- ↑ 1986: Own goal, oh no! CBC Digital Archives. Viitattu 10.7.2009. (englanniksi)
- ↑ Chicago Blackhawks Seasons HockeyDB. Viitattu 10.7.2009. (englanniksi)
- ↑ 2009 NHL Entry Draft - 7th Round NHL. Viitattu 10.7.2009. (englanniksi)