Wikipedia

Stesikhoros

antiikin kreikkalainen lyyrinen runoilija

Stesikhoros (m.kreik. Στησίχορος, Stēsikhoros, lat. Stesichorus; n. 632–560/552 eaa.) oli antiikin kreikkalainen lyyrinen runoilija, joka oli kotoisin Metauroksesta tai Himerasta. Häntä pidettiin yhtenä kuorolyriikan keksijöistä. Hellenistisellä kaudella hänet luettiin yhdeksi yhdeksästä lyyrisestä runoilijasta.[1][2]

Stesikhoros
Στησίχορος
Stesikhoroksen rintakuva Roomassa.
Stesikhoroksen rintakuva Roomassa.
Henkilötiedot
Syntynytn. 632 eaa.
Metauros tai Himera
Kuollutn. 560–552 eaa.
Katane?
Ammatti runoilija
Kirjailija
Tuotannon kielimuinaiskreikka
Aikakausi arkaainen kausi
Tyylilajit lyyrinen runous
Kirjallinen suuntauskuorolyriikka
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Elämä muokkaa

Perhe ja ura muokkaa

Stesikhoroksen sanotaan syntyneen 37. olympiadin aikaan eli vuonna 632 eaa. ja toimineen 43. olympiadin aikaan eli vuoden 603 eaa. tienoilla ja sen jälkeen. Lyyrisistä runoilijoista hän oli näin Sapfon ja Alkaioksen aikalainen, Alkmania myöhäisempi ja Simonidesta varhaisempi.[2][3]

Antiikin lähteet ovat erimielisiä Stesikhoroksen kotipaikasta. Yleensä hänen sanotaan syntyneen Sisilian Himerassa, ja siksi häntä kutsutaan joskus vain ”Himeran runoilijaksi”, mutta joskus hänen kotipaikakseen mainitaan Etelä-Italian Suur-Kreikassa sijainnut Metauros (Matauros), joka oli lokrislainen siirtokunta.[2][4] On mahdollista, että koska Himera perustettiin vain hieman ennen Stesikhoroksen syntymää, hänen vanhempansa olisivat siirtyneet sinne Metauroksesta. Tämä selittäisi myös erikoisen perinteen, jonka mukaan Stesikhoros olisi ollut Hesiodoksen poika. Ozolian lokrislaisten parissa Oineonissa ja Naupaktoksessa oli nimittäin eeppisten runoilijoiden suku, joka väitti periytyvänsä Hesiodoksesta. Jos Stesikhoroksen vanhemmat olisivat olleet samaa sukua, hänet olisi voitu nähdä Hesiodoksen jälkeläisenä.[2] Toisaalta kyse voi olla vain siitä, että hänet olisi nähty Hesiodoksen ”kirjallisena perillisenä”.

Stesikhoroksen isän nimeksi esitetään antiikin lähteissä Euforbos, Eufemos, Eukleides ja Hyetes. Sudan mukaan hänellä olisi ollut kaksi veljeä, geometrikko nimeltä Mamertinos ja lainsäätäjä nimeltä Halianaks. Stesikhoroksen alkuperäisen nimen kerrotaan olleen Teisias. Nimi vaihdettiin Stesikhorokseksi, mikä selitetään sillä, että hän oli ensimmäinen, joka asetti (στῆσαι, stēsai)[5] kuoron (χορός, khoros)[6] laulamaan kitharan säestyksellä. Näin nimi tarkoittaa ”Kuoronasettajaa”.[2][7]

Stesikhoroksen elämästä tiedetään antiikin lähteiden perusteella vain joitakin hämäriä yksityiskohtia. Monien muiden merkittävien runoilijoiden tapaan kerrottiin, että hänen syntymäänsä olisi liittynyt ihme: satakieli istuutui vauvan huulille ja lauloi suloisia säveliä.[2][8] Stesikhoroksen kerrotaan saaneen koulutuksensa Katanessa. Myöhemmin hänen sanotaan toimineen Akragaan tyrannin Falariin hovissa, joskin tämä perustuu erittäin epävarmoihin lähteisiin.[2] Aristoteles taas sanoo hänen yrittäneen estää himeralaisia alistumasta Falariin valtaan.[1] Stesikhoroksen kerrotaan myös matkustelleen Kreikassa, ja tätä tukevat eräät kohdat hänen runoissaan.[2]

Kuolema ja jälkimaine muokkaa

Stesikhoros kuoli 55. tai 56. olympiadin aikaan eli vuonna 560–552 eaa. Hänen sanotaan kuolleen noin 80-vuotiaana tai Lukianoksen mukaan 85-vuotiaana.[2][3] Hänen kerrotaan tulleen haudatuksi Kataneen, missä hän oletettavasti myös kuoli. Sudan mukaan hänet haudattiin kaupungin portille, mistä portti tunnettiin Stesikhoroksen porttina, ja haudalle rakennettiin hieno kahdeksankulmainen hautarakennus, jossa oli kahdeksan porrasta ja kahdeksan pylvästä. Tästä sai joidenkin mukaan alkunsa sanonta ”Stesikhoroksen luku” (Στησίχορος ἄριθμος, Stēsikhoros arithmos), jolla viitattiin lukuun kahdeksan erityisesti nopilla pelattaessa.[2][9]

Nykyaikaan on säilynyt kaksi Stesikhorokselle kirjoitettua epitafia eli hautakirjoitusta, joista toinen on kreikankielinen ja toinen latinankielinen.[10] Himeraa seuranneessa Thermain kaupungissa oli runoilijan pronssipatsas.[2][11] Tämä tai joku muu patsas oli myöhemmin Zeuksippoksen kylpylässä Konstantinopolissa. Tunnetaan myös Himeran lyömä pronssimitali, jonka toisella puolella on kuvattuna seisova mies, jonka oikeassa kädessä on seppele ja vasemmassa kädessä lyyra, ja jota monet pitävät Stesikhoroksen kunniaksi lyötynä.[2]

Stesikhoroksella oli oletettavasti joku myöhempi runoilijana toiminut sukulainen, jolla oli sama nimi, sillä Paroslaisen kronikan mukaan Stesikhoros olisi tullut Kreikkaan samaan aikaan kun Aiskhylos sai ensimmäisen voittonsa tragediakilpailuissa, toisin sanoen Filokrateen arkonttikaudella 73. olympiadin aikaan eli vuonna 475 eaa. Koska Stesikhoros oli tuolloin kuitenkin jo kuollut, tämän täytyy viitata myöhempään samannimiseen henkilöön.[2][12] Saman vahvistaa sekin, että Simonides sanoo Stesikhoroksen olleen varhaisempien aikojen runoilija Homeroksen tapaan, kun taas jos hän olisi ollut sama henkilö kuin Paroslaisen kronikan mainitsema, hän olisi ollut Simonideen itsensä aikalainen.[2][13] Paroslainen kronikka mainitsee myös kolmannen runoilijana toimineen Stesikhoroksen, joka voitti Ateenassa dithyrambikilpailussa 102. olympiadin kolmantena vuonna eli 369 eaa. Näin runoilijan ammatti vaikuttaa kulkeneen suvussa satoja vuosia.[14]

Hellenistisellä kaudella aleksandrialaiset tekstikriitikot lukivat Stesikhoroksen yhdeksän tärkeimmän lyyrisen runoilijan kaanoniin.

Runous muokkaa

 
Stesikhoroksen rintakuva Cataniassa eli antiikin Katanessa.

Stesikhoros on runoudellaan merkittävimpiä doorilaisen kuorolyriikan edustajia yhdessä Alkmanin kanssa. Hän kehitti kuoron käyttöä merkittävillä edistysaskelilla, ja siksi häntä voidaan pitää kuorolyriikan toisena perustajana Alkmanin jälkeen. Hän oli ensimmäinen, joka lisäsi säkeistöjen eli stroofien ja vastasäkeistöjen eli antistroofien ohelle epodit eli jälkisäkeistöt, mikä rikkoi vuorotelleiden säkeistöjen monotonian. Hän myös käytti monipuolisempia runomittoja, ja hänen säkeistöjensä muoto oli taidokkaampi kuin Alkmanilla. [2]

Stesikhoroksen runojen aiheet olivat pääasiassa herooisia eli peräisin tarustosta. Hän siirsi vanhan eeppisen runouden aiheet lyyriseen muotoon luopuen kerronnan jatkuvuudesta ja keskittyen sen sijaan kuvaamaan yksittäisten heerosten tekoja. Hän käytti runoissaan kuitenkin myös muita aiheita. Stesikhoroksen runokielenä oli doorilainen murre, johon oli sekoitettu eeppistä runokieltä.[2]

Stesikhoroksen tuotanto oli hyvin laaja. Aleksandrialaiset oppineet jakoivat sen myöhemmin 26 kirjaan.[1] Nykypäivään tultaessa suurin osa hänen töistään on hävinnyt, ja ne tunnettiin pitkään lähinnä muiden tekemien lainausten ja kuvausten perusteella.[2] 1900-luvulla Stesikhoroksen aiemmin tuntematonta runoutta on löydetty papyruksista.[1]

Vanhastaan tunnetut runot voidaan jaotella seuraavasti:[2]

  • Myyttinen runous – josta tunnetaan ainakin seuraavat nimikkeet: Athla (Ἄθλα), Geryonis (Γηρυονίς, Gēryonis), Kerberos (Κέρβερος), Kyknos (Κύκνος), Skylla (Σκύλλα), Syotherai (Συοθῆραι, Syothērai), Europeia (Εὐρώπεια, Eurōpeia), Troijan tuho (Ἰλίου πέρσις, Iliū persis), Paluut (Νόστοι, Nostoi) ja Oresteia (Ὀρεστεία).
  • Hymni-, enkomia-, epithalamia- ja paiaanirunous – mm.: Helenan palinodia (Παλινῳδία εἰς Ἑλέναν, Palinōdia eis Helenan) ja Helenan häälaulu (Ἐπιθαλάμιον Ἑλένας, Epithalamion Helenas).
  • Rakkausrunot ja skolionit – mm. Kalyka (Καλύκα) ja Rhadina (Ῥαδινά).
  • Paimenruno – Dafnis (Δάφνις).
  • Faabelit – Hevonen ja kauris (Ἵππος καὶ ἔλαφος, Hippos kai elafos), Maanviljelijä ja kotka (Γεωργὸς καὶ ἀετός, Geōrgos kai aetos) ja Kehotus lokrislaisille (Είς Λόκρους παραίνεσις, Eis Lokrūs parainesis).
  • Elegiat.

Myöhempiin löytöihin lukeutuvat muun muassa:[1]

Runojen nimet saattavat myös olla aleksandrialaista perua.[1] Stesikhoros oli kuuluisa runostaan Helenan palinodia tai vain Palinodia (myös palinodi) ja siihen liittyvästä legendasta, jonka mukaan hän sokeutui välittömästi kirjoitettuaan syyttävän runon Helenasta. Tämän jälkeen Stesikhoros laati palinodin kumotakseen juuri esittämänsä väitteet, jolloin myös hänen näkönsä palautui takaisin ennalleen. Myöhemmin hän tukikin ajatusta siitä, että ainoastaan Zeuksen valmistuttama harhakuva (eidolon) Helenasta oli matkustanut Troijaan saakka oikean Helenan jäädessä Egyptiin koko sodan ajaksi.[2] Nykyisin katsotaan, että sisilialainen yleisö olisi vaatinut Helenan käsittelyä perinteistä myönteisemmässä valossa.[1] Palinodi on säilynyt jälkipolville lainattuna Platonin dialogissa Faidros.[2][15][16]

Antiikin aikaisista kirjailijoista Stesikhorosta ylistivät erityisesti Cicero,[17] Aelius Aristides,[18] Dionysios Halikarnassoslainen,[19] Kassios Longinos,[20] Dion Khrysostomos[21] ja Synesios.[22] Lähes kaikki heistä vertasivat häntä Homerokseen luonteessa ja tyylissä.[2] Quintilianus, joka sanoo Stesikhoroksen ”lyyrisoineen eepoksen”,[1] on melko samaa mieltä, vaikkakin piti hänen runokieltään liian monisanaisena.[23] Hermogenes Tarsoslainen sen sijaan arvioi, että Stesikhoroksen runoudessaan käyttämät lukuisat epiteetit vain lisäävät suloisuutta hänen tyyliinsä.[2][24]

Stesikhoroksen katkelmat painettiin ensimmäisen kerran yhdessä Pindaroksen katkelmien kanssa vuosina 1560, 1566, 1567, 1586, 1598 ja 1620 sekä kreikkalaisten runoilijoiden kokoelmissa vuosina 1568 ja 1569. Myöhemmin niistä on tehty useita tekstilaitoksia.[2]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c d e f g h Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Stesikhoros”, Antiikin käsikirja, s. 542. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
  2. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w Smith, William: ”Stesichorus”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  3. ↑ a b Suda, Στησίχορος, Σιμωνίδης, Σαπφώ; Eusebios Kesarealainen: Kronikka, olympiadi 43.1; Aristoteles: Retoriikka II.20.5 ; Lukianos: Pitkäikäiset (Macrobii) 26.
  4. ↑ Suda; Stefanos Byzantionlainen: Ethnika, s. v. Ματαυρός.
  5. ↑ Liddell, Henry George & Scott, Robert: ἵστημι A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
  6. ↑ Liddell, Henry George & Scott, Robert: χορός, ὁ A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
  7. ↑ Suda: Ἐκλήθη δὲ Στησιχόρος, ὅτι πρῶτος κιθαρῳδίᾳ χορὸν ἔστησεν, ἐπεί τοι πρότερον Τισίας ἐκαλεῖτο.
  8. ↑ Jacobs, Frederici (Friedrich): Kreikkalainen antologia (Anthologia Graeca) vol. I s. 42; Plinius vanhempi: Naturalis historia 10.29.
  9. ↑ Suda, s. v. πάντα ὁκτώ; Julius Pollux: Onomastikon 9.7; Eustathios: (Skolia) Homeroksesta ((Scholia) ad Homerum) s. 1229, 1397.
  10. ↑ Jacobs, Frederici (Friedrich): Kreikkalainen antologia (Anthologia Graeca) vol. I s. 328; Ferrett. Mus. Lapidar. 5.36, s. 354.
  11. ↑ Cicero: Verrestä vastaan 2.35: statua senilis, incurva, cum libro, summo at putant artificio facta.
  12. ↑ Paroslainen kronikka 51.
  13. ↑ Athenaios: Deipnosofistai IV s. 172ef.
  14. ↑ Paroslainen kronikka 74.
  15. ↑ Pausanias: Kreikan kuvaus 3.19.11; Platon: Faidros 243a–244a.
  16. ↑ Liddell, Henry George & Scott, Robert: παλινοδία, ἡ A Greek-English Lexicon. 1940. Oxford: Clarendon Press / Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
  17. ↑ Cicero: Verrestä vastaan 2.35.
  18. ↑ Aelius Aristides: Puheet vol. I, s. 152, ed. Steph.
  19. ↑ Dionysios Halikarnassoslainen: De compositione verborum vol. II, s. 28, ed. Sylb.,
  20. ↑ Kassios Longinos 13.3.
  21. ↑ Dion Khrysostomos s. 559d, ed. Morell.
  22. ↑ Synesios: Unista (De insomniis) s. 158b, ed. Pariisi, 1612.
  23. ↑ Quintilianus: Puhujan kasvatus 10.1.62.
  24. ↑ Hermogenes: De Form. Oral. II, s. 409, ed. Laurent.

Kirjallisuutta muokkaa

Käännöksiä ja tekstilaitoksia muokkaa

  • Stesichorus, Ibycus, Simonides: Greek Lyric. Volume III: Stesichorus, Ibycus, Simonides, and Others. Edited and translated by David A. Campbell. Loeb Classical Library 476. Cambridge, MA: Harvard University Press, 1991.
  • Schade, Gerson A. (toim.): Stesichoros. Mnemosyne Supplements, nide 237. Brill, 2003. ISBN 9789004128323.

Muuta kirjallisuutta muokkaa

  • Finglass, P. J. & Kelly, Adrian: Stesichorus in Context. Cambridge University Press, 2015. ISBN 9781316381113.
  • Gerber, Douglas E.: A Companion to the Greek Lyric Poets. Mnemosyne, Supplements. Brill, 1997. ISBN 9789004217614.
  • Hutchinson, G. O.: Greek Lyric Poetry. A Commentary on Selected Larger Pieces (Alcman, Stesichorus, Sappho, Alcaeus, Ibycus, Anacreon, Simonides, Bacchylides, Pindar, Sophocles, Euripides). Uusintapainos. Oxford: Oxford University Press, 2003. ISBN 9780199265824.

Aiheesta muualla muokkaa

  • Stesikhoros-fragmentteja Oxyrhynchus Online. The Imaging Papyri Project, University of Oxford. (englanniksi) (muinaiskreikaksi)
Antiikin Kreikan kirjallisuus: Yhdeksän lyyristä runoilijaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Stesikhoros&oldid=20471246”