Kevättähtimö
Kevättähtimö (Rabelera holostea, syn. Stellaria holostea) on monivuotinen, valkokukkainen tähtimöiden sukuun kuuluva kohokkikasvi.
| Kevättähtimö | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Kohokkikasvit Caryophyllaceae |
| Tribus: | Alsineae[1] |
| Suku: |
Kevättähtimöt Rabelera M.T.Sharples & E.A.Tripp |
| Laji: | holostea |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Rabelera holostea |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Pysty- tai kohenevavartinen kevättähtimö voi kasvaa 20–30 cm pitkäksi. Varsi on hoikka, hauras, teräväsärmäinen ja kalju. Vastakkain olevat lehdet ovat ruodittomia, 3–8 cm pitkiä, siirottavia ja jäykkiä. Muodoltaan ne ovat kapeanpuikeita, pitkäsuippuisia, teräväkärkisiä ja karheita. Kukinto on kaksihaarainen viuhko, joka joskus on muuntunut yksikukkaiseksi. Kukinnon kaikki tukilehdet ovat kalvolaidattomia. Valkoisissa kukissa on viisi verho- ja terälehteä. Terälehdet ovat osittain kaksijakoisia, 12–15 mm pitkiä ja 1,5–2 kertaa verholehtien pituisia. Kukan emiö on kolmelehtinen. Suomessa kevättähtimö kukkii touko-kesäkuussa. Hedelmä on kuusiliuskaisesti aukeava kota. Laji talvehtii rönsymäisten, juurehtivien versojensa varassa.[2]
Kevättähtimön erottaa muista sukunsa lajeista, esimerkiksi lehtotähtimöstä (S. nemorum) suurten kukkien ja pitkulaisten lehtien avulla. Heinätähtimöstä (S. graminea) sen erottaa ainakin lyhytpontisempien heteiden avulla.
Levinneisyys muokkaa
Kevättähtimöä tavataan Euroopassa Pyreneiden niemimaan pohjoisosista Länsi-Venäjälle. Etelässä sitä kasvaa aina Etelä-Italiaan ja Keski-Kreikkaan saakka, pohjoisessa levinneisyysalue ulottuu Fennoskandian keskiosiin ja Venäjän pohjoisosiin. Kaukasuksella lajilla on oma erillinen esiintymisalueensa. Euroopan ulkopuolella lajia tavataan Länsi-Siperian eteläosissa, Turkissa, Iranissa, Tunisiassa ja Marokossa. Tulokaslajina kevättähtimöä on tavattu myös Pohjois-Amerikan itärannikolla ja Uudessa-Seelannissa.[3]
Suomessa kevättähtimö on alkuperäislaji etelärannikon tammivyöhykeellä, jossa se on jokseenkin yleinen. Jo Hämeessä se on harvinainen lehtolaji. Satunnaisena tulokaskasvina kevättähtimöä tavataan aina Pohjois-Pohjanmaan eteläosien korkeudelle.[4] Lajin vahvin esiintymisalue Suomessa painottuu Uudellemaalle.[5]
Elinympäristö muokkaa
Kevättähtimö kasvaa lehdoissa, lehtomaisissa metsissä, metsänreunoissa ja -aukoissa, lehtoniityillä ja puistojen nurmikoilla.[4] Sopivilla kasvupaikoilla kevättähtimö voi muodostaa suuria, kukinta-aikaan hyvin näyttäviä kasvustoja. Lajin on havaittu viihtyvän erityisen hyvin muurahaispesien ympärillä, mutta syytä tähän ei tiedetä.[6]
Käyttö muokkaa
Kevättähtimöä kasvatetaan jonkin verran myös koristekasvina, usein luonnosta siirrettynä.[5]
Lähteet muokkaa
- Helsingin kasvit – Kukkivilta kiviltä metsän syliin. Toim. Kurtto, Arto & Helynranta, Leena. Helsingin kaupungin ympäristökeskus. Yliopistopaino, Helsinki 1998.
- Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
- Vantaan luonto: Kasvit. Toim. Ranta, Pertti & Siitonen, Mikko. Vantaan kaupunki, Vantaa 1996.
Viitteet muokkaa
- ↑ Stevens, P. F.: Caryophyllaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 6.9.2022. (englanniksi)
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 106–107.
- ↑ Arne Anderberg: Den virtuella floran: Buskstjärnblomma (Stellaria holostea) (Levinneisyyskartta) Den virtuella floran. 1999. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 21.3.2012. (ruotsiksi)
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 107.
- ↑ a b Helsingin kasvit 1998, s. 278.
- ↑ Vantaan luonto: Kasvit 1996, s. 343.