Stafford Cripps
Richard Stafford Cripps (24. huhtikuuta 1889 – 21. huhtikuuta 1952) oli brittiläinen Työväenpuolueen poliitikko ja Yhdistyneen kuningaskunnan valtiovarainministeri toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina 1947–1950.[1]
| Stafford Cripps | |
|---|---|
 Stafford Cripps |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. huhtikuuta 1889 Lontoo |
| Kuollut | 21. huhtikuuta 1952 (62 vuotta) Sveitsi |
| Kansalaisuus | britti |
| Arvonimi | The Right Honourable |
Lapsuus ja nuoruus muokkaa
Cripps syntyi Lontoossa. Hänen isänsä oli parlamentin alahuoneen konservatiivipuolueen jäsen, lordi Parmour, joka myöhemmällä iällään liittyi työväenpuolueeseen. Cripps varttui varakkaassa perheessä ja sai aristokraattisen kasvatuksen. Hän opiskeli Winchester Collegessa ja sen jälkeen Lontoon yliopistossa kemistiksi. Hän jätti tiedeuran ja aloitti lakiopinnot ja vuonna 1912 hän oli asianajaja. Cripps palveli ensimmäisessä maailmansodassa ambulanssinkuljettajana Ranskassa ja teki tehdastyötä.
Työväenpuolueessa sotaan asti muokkaa
1920-luvun loppupuolella Cripps siirtyi selvästi vasemmalle poliittisissa näkemyksissään ja vuonna 1930 hän siirtyi työväenpuolueeseen. Seuraavana vuonna Cripps valittiin apulaisoikeuskasleriksi (solicitor general),[1] joka oli yleisesti yhdistetty ritariluokkaan. Hänestä tuli Sir Stafford Cripps. Cripps vastusti puolueen oikeistosiiven hallituspolitiikkaa ja siirtyi radikaalisti vasemmalle: hänestä tuli vahva marxilaisen sosiaali- ja taloudspolitiikan kannattaja. Vuoden 1931 parlamenttivaaleissa Cripps oli yksi niistä kolmesta työväenpuolueen ministereistä, jotka säilyttivät paikkansa; kaksi muuta olivat George Lansbury ja Clement Attlee. Vuonna 1936 työväenpuolueen kansallinen komitea päätti irtisanoutua Crippsin puheesta, jonka mukaan ei olisi haitaksi brittiläiselle työväenluokalle, ”jos Saksa voittaisi meidät.”
Cripps oli aikaisemmin kehottanut yhdistynyttä rintamaa nousemaan fasismia vastaan. Nyt hän käynnisti yhdistyneen kampanjan kokoamalla Sosialistisen liiton, ILP:n ja Ison-Britannian kommunistipuolueen muodostamaan vaaliliiton oikeistoa vastaan. Työväenpuolueen johtohenkilöt vastustivat kampanjaa, ja Cripps suostuteltiinkin vuonna 1937 lakkauttamaan Sosialistinen liitto. Lopulta Cripps erotettiin Työväenpuoluesta 1939[1] ja hän liittyi kansanrintamaan kommunistien ja myönnytyspolitiikkaa vastustavien liberaalien ja konservatiivien kanssa. Hän toimi parlamentissa puolueista riippumattomana vuoteen 1945 saakka.[1]
Toinen maailmansota muokkaa
Talvisodan aikana Cripps oli yksi harvoja parlamentikkoja joka vastusti Chamberlainin hallituksen suunnitelmia tukea Suomea. Toisin kuin muut vastustajat, Crippsin vastustus ei perustunut säästäväisyyteen, eli että oli turha tuhlata resursseja Suomen tueksi koska Neuvostoliitto joka tapauksessa voittaisi sodan ajan kanssa, vaan Crippsin vastutus perustui Neuvostoliiton turvallisuustarpeiden ja laajentumispyrkimysten hyväksyntään. Kuuluisin esimerkki on Crippsin artikkeli perustamassaan Tribune lehdessä, jossa hän voimakkasti puolusti Neuvostoliittoa.[2]
Kun Winston Churchill muodosti sodanaikaisen koalitiohallituksen vuonna 1940, hän valitsi Crippsin lähettilääksi Neuvostoliittoon. Neuvostoliitto oli liittoutunut elokuussa 1939 natsi-Saksan kanssa solmimalla Molotov–Ribbentrop-sopimuksen ja Crippsin marxilaisten näkemysten vuoksi Churchill ajatteli, että hän olisi paras henkilö yrittämään neuvotteluja Josif Stalinin kanssa. Cripps johti lähetystöä Moskovaan vuonna 1940 ja yritti epäonnistuneesti varoittaa Stalinia Saksan hyökkäyksen mahdollisuudesta Neuvostoliittoon. Kun Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon kesäkuussa 1941, Crippsistä tuli avainhenkilö liittolaisuuden muodostamisessa länsivaltojen ja Neuvostoliiton välillä.
Vuonna 1942 Cripps palasi Isoon-Britanniaan ja teki radio-ohjelman sotatapahtumista Neuvostoliitossa. Crippsistä tuli yksi maansa suosituimmista poliitikoista, vaikka hänellä ei ollut minkään puolueen tukea. Hänet valittiin sotakabinetin jäseneksi. Cripps toimi Lord Privy Sealinä ja parlamentin alahuoneen johtajana. Churchill lähetti Crippsin Intiaan neuvottelemaan sopimuksen kansallisten johtajien Mahatma Gandhin ja Muhammad Ali Jinnahin kanssa. Hän sai näin Intian pysymään uskollisena Britannialle lupaamalla vastapalveluksena Intialle täydellisen itsehallinnon sodan jälkeen. Vaikka mitään muodollista sopimusta ei saavutettu, Cripps onnistui rauhoittamaan tilanteen Intiassa. Hänet valittiin lentokonetuotannon ministeriksi ja hän liittyi uudelleen työväenpuolueeseen vuonna 1945.
Sodan jälkeen muokkaa
Kun työväenpuolue voitti parlamenttivaalit 1945, se hyväksyi Crippsin jäsenekseen. Pääministeri Clement Attlee valitsi Crippsin kauppaministeriksi, toiseksi tärkeimpään talouden virkaan. Ison-Britannian sodan jälkeinen talous oli huonossa kunnossa. Cripps tuli kauppaministerinä tunnetuksi ”säästöpolitiikastaan”.
Vuonna 1946 Neuvostoliiton lentokonesuunnittelijat keskustelivat Stalinin kanssa lentokonesuunnittelusta ja vaativat hankkimaan uusinta tietoa läntisistä lähteistä. Stalin oli sanonut: ”Kuka hullu tulisi meille myymään salaisuuksiaan.” Kuitenkin hän antoi apulaisilleen luvan, jolloin neuvostotiedemiehet ja suunnittelijat matkustivat Isoon-Britanniaan tapaamaan Crippsiä ja uudistamaan koneita. Stalinin hämmästykseksi Cripps ja työväenpuolueen hallituksen jäsenet antoivat täydellistä tietoa uusimmasta tekniikasta, Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimien upseerin Frank Whittlen suunnittelemasta Rolls-Royce Nene -lentokoneen moottorista ja keskustelivat valmistuslisenssin myöntämisestä heille. Nene-moottorin kopiota käytettiin Neuvostoliiton Klimov VK-1 -hävittäjissä ja myöhemmin MIG-15:ssä, jota käytettiin YK:n sotavoimia vastaan Korean sodassa vuonna 1950. Se aiheutti lukuisia B-29-pommittajien putoamisia sekä keskeytyksiä pommituksiin Pohjois-Korean yllä.
Vuonna 1946 Cripps palasi Intiaan osana hallituksen lähetystöä, jonka tarkoituksena oli keskustella itsenäisyydestä Intian johtajien kanssa. Kaksi muuta lähetystön jäsentä olivat Intian valtiosihteeri lordi Pethick-Lawrence sekä laivaston ensimmäinen komentaja A. V. Alexander. Intian kongressipuolue ei kuitenkaan ollut tyytyväinen lähetystön esittämään suunnitelmaan.
Vuonna 1947 Cripps suostutteli Attleeta vetäytymään pääministerin paikalta, kun taas ulkoministeri Ernest Bevinin pyysi Attleeta pysymään virassa. Cripps valittiin Attleen hallituksen talousasioiden ministeriksi. Kuusi viikkoa myöhemmin Hugh Dalton erosi valtiovarainministerin paikalta ja Cripps tuli hänen seuraajakseen. Valtiovarainministerinä Cripps lisäsi verotusta ja vähensi valtion menoja. Cripps ajoi voimakkaasti strategisesti tärkeiden teollisuudenalojen kuten hiilen ja teräksen tuotannon kansallistamista. Kuitenkin Crippsin heikentyvä terveys pakotti hänet eroamaan valtiovarainministerin virasta lokakuussa 1950.[1] Cripps oli kärsinyt useita vuosia paksusuolentulehduksesta. Cripps erosi parlamentista samassa kuussa. Hän kuoli kaksi vuotta myöhemmin Sveitsissä.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Seppo Zetterberg (toim. suomalainen laitos): Muutosten vuosisata 6, s. 260. Alkuteos: Power, Wealth & Powerty, The Family, Science, The Arts, Passing Parade. WSOY, 1995. ISBN 951-0-18423-3.
- ↑ Kitchen, Martin.: British policy towards the Soviet Union during the Second World War, s. 16. Basingstoke, Hampshire: Macmillan, 1986. 16526268. ISBN 0333398777, 9780333398777. Teoksen verkkoversio (viitattu 10.10.2018).