Sotilaspartiohiihto

Sotilaspartiohiihto on hiihtolaji, jossa kilpaillaan tavallisesti eri maiden tai sotilasyksiköiden välillä. Lajista on sittemmin kehitetty suurta suosiota nauttiva ampumahiihto.

Sotilaspartiohiihdon tuomaristoa 1928 St. Moritzin olympialaisissa

Perinteisen kaavan mukaisessa sotilaspartiohiihdossa hiihtomatka on 25 kilometriä. Matkan jälkipuoliskolla suoritetaan ammunta. Nousujen yhteenlasketun korkeuden tulee olla 500–1200 metriä. Perinteisesti partio koostuu yhdestä upseerista, yhdestä aliupseerista sekä kahdesta miehistön jäsenestä. Aliupseerin ja miehistöön kuuluvien reppujen yhteispainon pitää olla vähintään 24 kilogrammaa. Upseerin aseistuksena on pistooli ja muilla sotilaskivääri. Upseeri ei osallistu ammuntaosuuteen. Ammunta tapahtuu kolmen, halkaisijaltaan 25 senttimetriä olevan, maalitaulun maaliryhmään. Jokaisella on käytettävissään kolme patruunaa. Jokaisesta ohilaukauksesta tulee yksi sakkominuutti.

Nykyisin sääntöjä on jossakin määrin muutettu erityisesti välineistön osalta ampumahiihdon suuntaan. Partionjohtaja ei kanna asetta lainkaan, muiden jäsenten aseet ovat Kansainvälisen ampumahiihtoliiton IBU:n sääntöjen mukaisia. Maalitaulut ovat samanlaisia kuin ampumahiihdossa. Maaliin tultaessa partion ensimmäisen ja viimeisen ero saa olla korkeintaan 30 sekuntia.

Sotilaspartiohiihto on ollut vuodesta 1929 kansainvälisen sotilasurheiluliiton CISM:n hiihtomestaruuskilpailujen lajina. Talviolympialaisten ohjelmassa se oli 1924 Chamonix'ssa ja näytöslajina 1928 St. Moritzissa, 1936 Garmisch-Partenkirchenissä ja 1948 St. Moritzissa. Pitkään luultiin vuoden 1924 Chamonix'n sotilaspartiokilpailun olleen myös näytöslaji, mutta vuonna 2006 Kansainvälinen Olympiakomitea vahvisti sen olleen virallinen olympiakilpailu.

Lähteet

• Sotilaspartiohiihdon säännöt CISM:n sivuilla
• Otavan Iso Fokus 6, s. 3896-3898. Otava, 1974. ISBN 951-1-01236-3.