Sotilasnimi
Sotilasnimi on sotilaalle annettu lisänimi. Suomessa se oli Ruotsin vallan aikana yleensä vierasperäinen, mutta Suomen suuriruhtinaskunnassa siirryttiin suomenkielisiin sotilasnimiin.[1]
Vierasperäiset sotilasnimet ovat olleet Suomessa käytössä jo keskiajalla. Näiden varhaisten sotilasnimien vaikutus nykyiseen suomalaiseen nimistöön on kuitenkin vähäinen. 1600-luvun lopulla Ruotsissa otettiin käyttöön ruotujakolaitos, jonka yhteydessä annetut sotilasnimet ovat vaikuttaneet voimakkaammin suomalaiseen nimistöön, sillä monet niistä ovat jääneet käyttöön sukuniminä. Ruotujakolaitoksen alkuaikoina merkittiin katselmusrulliin muun muassa kansanomaisia liikanimiä ja ammattinimiä, mutta 1700-luvun alun jälkeen koko Ruotsissa kehittyi yhtenäinen sotilasnimien antamiskäytäntö. Tähän vaikutti pyrkimys yhtenäiseen ruotsinkieliseen valtakuntaan.[1]
Sotilasnimet muistuttivat aluksi yleisesti säätyläisten nimiä. Aatelisnimien antaminen kiellettiin 1752, mutta niitä matkittiin sen jälkeenkin. 1700-luvun puolessa välissä yleisimpiä sotilasnimiä olivat kaksiosaiset nimet, jotka mukailivat aatelis- ja porvarisnimiä. 1700-luvun lopulla yleistyivät lyhyet nimet, niin sanotut tyypilliset sotilasnimet. 1800-luvun puolivälissä ruotujakolaitosta uudistettiin Suomessa ja sotilasnimiksi annettiin suomenkielisiä nimiä. Ne muistuttivat tyyliltään ja sisällöltään ruotsalaisia tyypillisiä sotilasnimiä.[1]
Ruodun uusi sotamies saattoi saada edellisen sotamiehen sotilasnimen sellaisenaan tai vähän muutettuna.[1]
1860-luvulla ruotujakolaitos lakkautettiin, mutta sotilasnimet jäivät elämään. Osa Suomen nykyisistä ruotsinkielisistä sukunimistä on alkujaan sotilasnimiä. Myöhemmin sotilasnimiä on käännetty myös suomeen, jolloin tulokseksi on saatu sukunimi, jota tuskin muuten esiintyisi. Sotilasnimi on voinut siirtyä sotilaalta myös sotilastorpalle ja sitä kautta paikannimeksi. Tällaiset paikannimet ovat yleensä mukautuneet suomen kieleen.[1]
Vänrikki Stoolin tarinoissa taisteluun osallistunut sivullinen saa sotilasnimen sekä varusteet komppanian urhoollisimmalta taistelussa kaatuneelta, sotamies Stoltilta.
»
Sen pyssy ja nuttu ja rensseli sen
nyt tänne te toimittakaa;
nimen hältä ja sankarikalleuden
perinnäksehen tää nyt saa.
(...)
Kas nyt olet oiva ja täys sotilas
olennolta ja katsannolt',
olt myös sotaveljemme arvoltas,
ja viidestoist' olet, Stolt.»
Esimerkkejä muokkaa
Esimerkkejä sotilasnimistä[1]:
- Keskiajalla käytettyjä sotilasnimiä:
Ryting, Posse, Utmark - Ruotsinkielisiä kaksiosaisia säätyläisnimiä mukailleet nimet. Yleisiä jälkiosia:
-man, -berg, -ström, -felt, -qwist, -gren, -dal - Tyypilliset sotilasnimet:
- kasvikunnan aiheet:
Roos, Blom, Ek, Björk, Lindh - eläinkunnan aiheet:
Falck, Björn, Rehn, Svan, Örn - muut luontoaiheet:
Sten, West, Winter - värit:
Grön, Bruun - Sotilaan ominaisuudet:
Lång, Flick, Frisk, Rask, Skön, Stolt, Lustig, Tapper - Sotilaan varusteet ja muut sotilastermit:
Borg, Ståhl, Hammar, Pihl, Skants, Svärd, Hjelm
- kasvikunnan aiheet:
- suffiksilliset muukalaistetut sivistyneistön nimien tyyppiset nimet (harvinaisia):
Hulten, Järwelin, Wendell, Willenius, Hujander, myös -ing-päätteisiä kuten Nordling, Velling - 1800-luvun puolenvälin suomalaiset nimet:
Luoti, Kuula, Samo, Voima, Niemi, Saari, Lahti - Uuden sotilaan muutettuna perimiä nimiä:
Willing→Willman, Häkkinen→Häckman, Walström→Ström→Forsström, Kask→Rask, Listig→Lustig - Asuinpaikasta tai ruotutalonpojan nimestä johdettuja nimiä:
Hirvelä→Hirvi, Tikkala→Ticka, Rantala→Randalindu, Salmenoja→Sund, Sonnilahti→Oxman - Mukaillen tai kääntämällä suomalaistettuja sotilasnimiä:
Nöjd→Tyytyväinen, Hertz→Sydänheimo, Tjeder→Teiro - Paikannimiksi siirtyneet mukautetut sotilasnimet:
Risku, Vikki, Viiperi, Pistooli, Översti
Lähteet muokkaa
- Suomalainen nimikirja, Otava 1985 ISBN 951-1-07227-7 s. 247-248