Sotaväen ja eräiden kulkulaitosvirastojen leski- ja orpokassa
Sotaväen ja eräiden kulkulaitosvirastojen leski- ja orpokassa oli aiemmin Suomessa eläkelaitos, josta maksettiin eräiden valtion virkamiesten leskien ja turvattomien lasten eläkkeet.[1]
Toiminta muokkaa
Kassan osakkaat muokkaa
Eläkekassan osakkaita olivat kaikki valtionrautateiden, tie- ja vesirakennusten, merenkulkulaitoksen sekä ylisotaoikeuden mies- ja naispuoliset peruspalkkaa nauttivat viran- ja toimenhaltijat, jotka olivat päässeet tai myöhemmin pääsivät osallisiksi tähän eläkelaitokseen. Lisäksi osakkaita olivat kaikki siviili- ja sotilasviranhaltijat, jotka ennen eläkelaitoksen ohjesäännön voimaan tulemista vuonna 1927 olivat poistuneet virasta ja tätä ennen voimassa olleiden ohjesääntöjen mukaan päässeet osallisiksi kassaan ja oikeutetuksi leskiensä ja lastensa hyväksi saamaan siitä eläkettä.[1]
Kassan osakkaat oli jaettu 12 luokkaan, joissa eläkemäärät vaihtelivat 10 800 markasta 1 700 markkaan. Eläkkeen suuruus riippui myös siitä, milloin ja minkälaisilla ehdoilla kukin oli aikanaan eläkelaitoksen osakkaaksi otettu.[1]
Eläkkeen maksaminen ja hakeminen muokkaa
Eläkettä suoritettiin sekä osakkaan leskelle että hänen turvattomille lapsilleen.[1]
Eläkehakemus sekä ilmoitus siitä, missä paikkakunnalla eläkettä oli nostettava, oli annettava eläkelaitoksen Helsingissä olevalle johtokunnalle. Hakemukseen oli liitettävä virkaluettelo tai asianomaisen päällystön antama nimikirjanote, jonka tuli sisältää tieto virasta tai toimesta, jossa osakas oli viimeksi ollut; papintodistus tai ote siviilirekisteristä; lääkärintodistus tarvittaessa sekä todistus eläkelaitokseen viimeisten kahdentoista kuukauden aikana pidätetyistä maksuista.[L 1][1]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
Lakiviitteet muokkaa
- ↑ Sotaväen ja eräiden kulkulaitosvirastojen leski- ja orpokassan ohjesääntö (12.11.1926) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.