Sosiaaliturvatunnus

Henkilöiden yksilöintiin käytetty tunnus Suomessa vuosina 1964-1970.
Tämä artikkeli käsittelee sosiaaliturvatunnusta. Suomen kansalaiset on vuodesta 1971 alkaen tunnistettu henkilötunnuksen avulla.

Sosiaaliturvatunnus eli sotu[1] (aiemmin myös väestörekisteritunnus[2]) oli Kansaneläkelaitoksen jakama, henkilötunnusta vastaava numerosarja, joita ryhdyttiin antamaan sairausvakuutuslain voimaantulon jälkeen 1. syyskuuta 1964.[3] Tunnuksen muoto oli silloisen henkilötunnuksen kanssa sama.

Eläketurvakeskuksen (ETK) antamasta Työeläkenumerosta oli aikoinaan tarkoitus tehdä virallinen henkilötunnus, mutta tämä ei onnistunut, koska sen pohjana olleet tiedot perustuivat henkilön itse ilmoittamiin syntymätietoihin, jotka saattoivat poiketa virallisista tiedoista. ETK luopui muutaman vuoden jälkeen omasta tunnuksestaan ja ryhtyi käyttämään Kansaneläkelaitoksen antamaa sosiaaliturvatunnusta, silloin kun sellainen oli henkilölle annettu. Oli mahdollista, että henkilöllä oli tuolloin samaan aikaan eri sosiaaliturvatunnus kuin työeläkekortin numero.

Sosiaaliturvatunnuksista ja työeläkekortin numeroista luovuttiin lopullisesti vuoden 1971 alussa voimaan tulleen väestökirjalain myötä, josta alkaen vuonna 1969 perustettu Väestörekisterikeskus on myöntänyt viralliset henkilötunnukset vastasyntyneille ja maahanmuuttajille.[4]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  • Tilastokeskus: Tietoaika 8/2001 (PDF) 2001. Helsinki: Tilastokeskus. Viitattu 23.5.2009.

Viitteet muokkaa

  1. HETU, SOTU, SATU... ja PATU? petterijarvinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi. Viitattu 6.4.2014. (suomeksi)
  2. Virastosta tietotaloksi, Juhlakirja Eläketurvakeskukselle, sivu 98; Eläketurvakeskus, Helsinki (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. Henkilötunnus otetaan käyttöön tilastokoulu.stat.fi. Viitattu 6.4.2014. (suomeksi)
  4. Väestörekisterikeskus perustetaan vuonna 1969 tilastokoulu.stat.fi. Viitattu 6.4.2014. (suomeksi)