Sokkokiitäjä (perhonen)
Sokkokiitäjä (Smerinthus caecus) on keskikokoinen kiitäjäperhoslaji. Sitä ei toistaiseksi ole tavattu Suomesta.
| Sokkokiitäjä | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Aitoperhoset Ditrysia |
| Yläheimo: | Kehrääjämäiset Bombycoidea |
| Heimo: | Kiitäjät Sphingidae |
| Alaheimo: | Smerinthinae |
| Suku: | Smerinthus |
| Laji: | caecus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Smerinthus caecus |
|
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Sokkokiitäjä muistuttaa hyvin paljon silmäkiitäjää (Smerinthus ocellatus) ja vaihtelee ulkonäöltään hyvin vähän. Etusiivet ovat harmaanruskeat, siiven keskiosassa on kaksi tummanruskeaa poikkiviirua, joista sisempi tekee tasaisen kaarteen ja poikkivirujen väliin jää valkoinen keskitäplä. Siiven kärkiosan vaaleassa kuviossa poikkijuova muodostaa kaksi kärkeä. Takasiipi on pohjaväriltään ruusunpunainen ja reunojaan kohti oranssinsävyinen. Siivessä on iso sini-musta silmätäplä, joka jakaantuu tummalla juovalla kahtia. Ruumis on harmaanruskea, mutta keskiruumiin selkäpuoli suklaanruskea. Siipiväli 50–65 mm.[1][2]
Lähisukuisesta ja Suomessakin varsin yleisestä silmäkiitäjästä sokkokiitäjä eroaa etenkin pienemmän kokonsa vuoksi ja etusiipien kuvioinnin perusteella.
Toukka on sinivihreä tai vihreä, kauttaaltaan vaaliden nystyjen peittämä ja sen sivuilla on vaaleita vinojuovia. Toukan peräpäässä on loppuvaiheessa turkoosinsininen piikki.[2]
-
Smerinthus caecus ♂ -
Smerinthus caecus ♂ △
Levinneisyys ja lentoaika muokkaa
Sokkokiitäjä on itäinen laji, jonka levinneisyys Euroopassa rajoittuu Venäjälle. Venäjällä levinneisyys jatkuu laajalti Siperiaan sekä edelleen Mongoliaan, Kiinan pohjoisosiin, Japaniin ja Koreaan. Perhoset ovat lennossa yhtenä sukupolvena kesäkuun alusta heinäkuun alkuun.[2] Suomea lähimpänä laji elää Laatokan kaakkoispuolella ja Pietarin ympäristössä.[1]
Elinympäristö ja elintavat muokkaa
Sokkokiitäjää tavataan pääasiassa sekametsissä ja niiden laitamilla, sekä pajuja ja koivuja kasvavilla vesistöjen reunamilla. Se on harvalukuinen ja saattaa esiintyä pitkiä aikoja huomaamattomana. Lähimpien sukulaistensa tapaan aikuinen perhonen on lyhytikäinen eikä nauti lainkaan ravintoa, mutta koiraat tulevat helposti valolle. Kotelo talvehtii.[2]
Ravintokasvi muokkaa
Toukka elää mm. pajuilla (Salix).
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- lepidoptera.ru (englanniksi)
- lepidoptera.pl[vanhentunut linkki] (englanniksi)