Soi-tin-me-not

Soitinmenot-televisiosarjan albumi 1986

Soi-tin-me-not on Soitinmenot-televisiosarjan pohjalta tehty studioalbumi, joka sisältää sarjassa esitettyjä kappaleita. Soitinmenot -sarjan lauluja julkaistiin lisää albumeilla Uffaffaa! ja Hui-Hai.

Soi-tin-me-not
Soitinmenot
Studioalbumin Soi-tin-me-not kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Studio  MTV-Studiot
 Julkaistu 1986
 Formaatti LP-levy (MTVLP 007)
C-kasetti (MTV MC 007)
 Tuottaja(t) Aarno Raninen
 Tyylilaji huumorimusiikki, parodiamusiikki, suomipop
 Kesto 36.02
 Levy-yhtiö MTV Oy
 Levymerkki MTV
Soitinmenojen muut julkaisut

Soi-tin-me-not
1986
Uffaffaa!
1986
Singlet albumilta Soitinmenot
  1. ”Antaa pakkastuulen tuulla / Tatti ja limanuljaska”
    Julkaistu: 1987

Albumi julkaistiin MTV:n toimesta vinyylilevynä ja C-kasettina vuonna 1986.

Kappaleet muokkaa

Kaikki kappaleet säveltänyt ja sovittanut Aarno Raninen, sävellykset salanimellä George Romain ja sanoittanut Pertti Reponen salanimellä Alan Dorkin.

A-puoli muokkaa

  1. Elämän sain soimaan – 2.43
  2. Scat – 1.12
  3. Sinä – 3.15
  4. Antaa pakkastuulten tulla – 2.42
  5. Kerran haaveet kaikki haihtuu – 4.56
  6. Hemmetin puheosat – 2.08
  7. Klassillista – 2.32

B-puoli muokkaa

  1. Jos kaipaat vuorten taa – 3.30
  2. Rakastan liikaa – 3.45
  3. Tatti ja limanuljaska – 2.09
  4. Näistä päivistä unta nähtiin – 2.51
  5. Shakkitarina – 2.26
  6. 60-luvun rakkautta – 2.37
  7. Madrigal – 1.56

Vinyylilevyn takakannessa on Pertti "Pertsa" Reposen kirjoittama teksti:[1]

»Tuntui hulluudelta suunnitella 50 minuutin kerran kuussa ulostulevaa musiikkisarjaohjelmaa täysin uusin lauluin joka osassa. Mutta hulluja kun oltiin, niitä kai ovat monet muutkin viihteentekijät Suomessa, niin pantiin homma käyntiin. Heikki sanoi tuntevansa pari rautaista naista Kaupunginteattrissa ja kun Ekikin oli lähes vapaalla jalalla, alkoi ensemble hahmottua. Niinkuin moni muukin, joutui Arska kymmenkertaistamaan tavallisen työvauhtinsa pika-Sibeliuksena. Hän keksi nimen Soitinmenot, selvästi viittaus menneisyyteen, kun ei ollut vielä hevosmenoja. "Tuntui kuin olisi astunut Kaupunginteatterin suuresta höyrylaivasta keikkuvaan pikku jollaan", paljasti Eija omistaan ja Susan tunteista. Kun sitten keväällä .85 porukka kokoontui ensi kertaa Arskan kotistudioon soinnuttelemaan, moni kysymysmerkki haihtui taivaan tuuliin. Ja kun vielä ohjaamaan saatiin taisteltua oma AvaruusSeikkulamme, alkoi sormenpäissä kihelmöidä. Mitä jos tää jolla ei heti uppookkaan! Tänään, kun vuosi on mennyt, Soitinmenojen surffaillessa yhä eteenpäin, olemme monille kiitoksen velkaa. Teidän avullanne saimme elämän soimaan.»
(Hki 25.5.1986 lähes täysissä järjenvoimissa Pertsa Reponen)

Kokoonpano muokkaa

Solistit muokkaa

Tuotanto muokkaa

Lähteet muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Tämä musiikkialbumiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.