Sofiankatu
Sofiankatu (ruots. Sofiegatan; ven. Софийская улица; ent. Itäinen Kirkkokatu) on lyhyt kävelykatu Helsingin historiallisessa keskustassa Kruununhaan kaupunginosassa, Leijonan ja Sarvikuonon korttelien välissä. Se päättyy pohjoisessa Aleksanterinkatuun ja etelässä Pohjoisesplanadiin ja siten yhdistää toisiinsa Senaatintorin ja Kauppatorin. Nykyään katu on vilkas turistikatu, ja sillä sijaitsee muun muassa panimoravintola.
Historia muokkaa
Sofiankatu on ollut olemassa 1640-luvulta asti. Ruotsin vallan aikana sen nimenä oli Itäinen Kirkkokatu, ja se ulottui pohjoispäässään nykyiselle Hallituskadulle saakka. Johan Albrecht Ehrenströmin asemakaavassa vuonna 1812 katu lyheni nykyiseen noin sadan metrin mittaansa, kun sen entinen pohjoispää jäi Senaatintorin alle. Samalla se sai nykyisen nimensä keisari Aleksanteri I:n äidin Maria Fjodorovnan mukaan, joka oli syntyjään Württembergin prinsessa Sofia Dorotea Augusta.
Sofiankadun rakennuskanta edustaa tyylillisesti empireä. Kadun pohjoiskulmissa on kaksi Ruotsin vallan aikaista kauppiastaloa, jotka on laajennettu ja muutettu empiretyylisiksi 1800-luvun alussa: Leijona-korttelin puolella Helleniuksen talo ja Sarvikuono-korttelin puolella Sunnin talo. Kadun eteläkulmiin nousi 1830-luvulla kaksi Carl Ludvig Engelin suunnittelemaa rakennusta, joista Leijona-korttelin puoleinen oli Helsingin huvielämän keskus Hotelli Seurahuone. Sofiankadun nuorin rakennus, Lars Sonckin suunnittelema klassistinen Sofiankatu 4, valmistui vuonna 1913 Stockmannin tavaratalon rakennustarvikeosastoa varten; itse tavaratalo toimi Sarvikuono-korttelin toisella puolella Kiseleffin talossa.
1900-luvun alussa Sofiankatu muuttui liikekadusta virastokaduksi. Hotelli Seurahuoneesta tuli vuonna 1913 Helsingin kaupungintalo, ja kaupungin virastot ottivat nopeasti haltuunsa kaikki sen viereiset rakennukset. Stockmannin tavaratalo muutti pois Sarvikuonon korttelista vuonna 1930, ja sen entinen rakennustarvikeosasto Sofiankatu 4:ssä muuttui Helsingin pääpoliisiasemaksi.
,_Helsinki,_Finland.jpg)
Arkkitehti Gunnar Taucherin suunnitteleman Kaupungintalon peruskorjauksen yhteydessä vuonna 1931 kadun yli rakennettiin Huokausten sillaksi sanottu ylikulkusilta, joka purettiin kun Kaupungintaloa seuraavan kerran kunnostettiin 1960-luvulla.[1]
Suurimman osan 1900-lukua Sofiankadun varrella oli pelkästään toimistoja, ja kadun yleisilme oli hyvin hiljainen. Katu alkoi kuitenkin jälleen elävöityä vuosisadan lopulla: pääpoliisiasema siirtyi 1980-luvulla Pasilaan, ja vuonna 1995 Helsingin kaupunginmuseo sai käyttöönsä sen entisen talon. Vuodesta 1985 alken kaupunginmuseon rakennuksessa on toiminut myös elokuvateatteri Kino Engel.[2] Kadun varrella on myös antikvariaatti ja ravintoloita. Rakennusten ylemmissä kerroksissa on edelleen kaupungin virastoja, ja Sofiankadulta on käynti myös kaupungintalokorttelin keskellä olevaan valtuuston istuntosaliin. Sofiankatu muutettiin museokaduksi vuonna 1998. Katu jaettiin kolmeen osaan, joista kukin päällystettiin ja kalustettiin eri aikakauden tyylillä. Museo lakkautettiin osana Torikorttelit-uudistusta. Loppuvuodesta 2015 kaupunginmuseo muutti Sofiankadulta Aleksanterinkadulle.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ Virka.fi, viitattu 27.6.2014
- ↑ Helsingin pienet elokuvateatterit ovat elämyksiä! Listasimme 6 kauneinta – joko kävit kaikissa? Kotiliesi. Viitattu 21.1.2021.
- ↑ Helsingin kaupunginmuseon kuva-arkisto kiinni muuton vuoksi Helsingin kaupunginmuseo. 17.11.2015. Viitattu 22.1.2021.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sofiankatu Wikimedia Commonsissa
- Kuvia korttelit.fi:ssä (Arkistoitu – Internet Archive)
- Kuvia ja tekstiä senaatintori.fi-sivustolla (Arkistoitu – Internet Archive)