Smithin–Polvisen liikennesuunnitelma
Smithin–Polvisen liikennesuunnitelma on vuonna 1968 julkaistu Helsingin liikennesuunnitelma, jonka laativat yhdysvaltalainen konsulttitoimisto Wilbur Smith and Associates ja suomalainen konsulttitoimisto Pentti Polvinen ky. Smithin–Polvisen liikennesuunnitelmassa uskottiin autoilun kasvuun. Suunnitelmassa herätti eniten huomiota ehdotus suuren moottoritiesilmukan rakentamisesta Helsingin keskustan ympärille.
Henkilöautoilla olisi liikennesuunnitelman toteuduttua päässyt moottoriteitä pitkin Helsinginniemellä katuverkoston uudistamisen jälkeen. Yhdysvalloissa kaupunkien liikennettä kehitettiin sentyyppisesti, mitä Smithin–Polvisen liikennesuunnitelmassa ehdotettiin. Smithin–Polvisen liikennesuunnitelmaan kuului raitiovaunuverkostosta luopuminen, mutta suunnitelma sisälsi rakennettavan monilinjaisen metroverkoston. Helsingin keskustaan olisi rakennettu 53 000 uutta parkkipaikkaa.[1]
Smithin–Polvisen suunnitelman toteuttaminen olisi maksanut nykyrahassa noin seitsemän miljardia euroa.[1] Henkilöautomatkojen määrä pääkaupunkiseudulla kasvoi lopulta puolet odotettua vähäisemmin kuin mitä liikennesuunnitelman työryhmä oli arvioinut.[1] Suunnitelman moottoriteiden massiivisuutta on spekuloitu tarkoitukselliseksi, jotta vaihtoehtona päädyttäisiin rakentamaan suositeltu metro.[2]
Ehdotetut moottoritiet muokkaa
Smith ja Polvinen laativat suunnittelemastaan neljä versiota, joista he päätyivät suosittelemaan vaihtoehtoa C. Se sisälsi useiden uusien moottoriteiden rakentamista myös kantakaupungin alueelle. Ennen suunnitelman julkaisemista pääkaupunkiseudulla oli jo muutamia moottoriteitä: Länsiväylä Ruoholahdesta Kivenlahteen, Turunväylä Munkkiniemestä Veikkolaan,Tuusulanväylä Käpylästä Helsingin pitäjän kirkonkylään sekä Lahdenväylän alkuosa Vanhastakaupungista Viikkiin.[2]
Suunnitelman vaihtoehdossa C uusia moottoriteitä oli kantakaupungin länsi- ja itärantaa pitkin sekä lisäksi kolme poikittaista tietä. Länsirannan moottoritie olisi muodostanut jatkeen Hämeenlinnan moottoritielle, joka tosin ei olisi Helsingin alueella kulkenut nykyisen Hämeenlinnanväylän kohdalla vaan lännempänä, alkupäässään Vihdintien kohdalla, josta se olisi vasta Kannelmäen tienoilla kaartunut nykyiselle linjaukselleen. Vihdintieltä, Haagasta etelään, se olisi jatkunut Pikku Huopalahden silloin vielä rakentamattoman alueen ja Meilahden huvila-alueen läpi, sieltä pitkää siltaa tai maapengertä myöten Hietaniemen kärkeen ja edelleen Ruoholahteen. Pikku Huopalahdessa siihen olisi liittynyt Turunväylä, Ruoholahdessa Länsiväylä.[2]
Itärannan moottoritie olisi muodostanut Lahdenväylän jatkeen ja kulkenut Hermannin ja Sörnäisten rantoja myöten Pohjoissatamaan Tervasaaren tienoille, johon olisi täytemaalle rakennettu laaja moottoriteiden eritasoliittymä.[2]
Nämä moottoritiet olisi keskustassa yhdistänyt kaksi poikittaisväylää. Näistä eteläisempi olisi kulkenut Hietalahdessa merenrantaa pitkin ja jatkunut edelleen Punavuoren läpi siten, että Punavuorenkadun ja Merimiehenkadun väliset korttelit olisi kokonaan purettu liikenneväylän tieltä, samoin yksi Merimiehenkadun ja Ratakadun välinen kortteli sekä nykyiset Designmuseon ja Arkkitehtuurimuseon rakennukset. Väylä olisi kulkenut Helsingin normaalilyseon (Norssin) koulutalon ja Johanneksenkirkon välitse, jatkunut edelleen Tähtitorninmäelle ja sieltä pitkässä tunnelissa Eteläsataman ja Katajanokan alitse Pohjoissataman eritasoliittymään. Pohjoisempi poikittaisväylä, jota edellisestä poiketen ei luokiteltu moottoritieksi vaan moottorikaduksi, olisi länsiosaltaan kulkenut silloisen satamaradan kohdalla Rautatiekatujen välisessä kuilussa, jatkunut sitten siltaa myöten rautatien ja Kaisaniemen puiston yli sekä edelleen Kruununhaan läpi välittömästi Liisankadun eteläpuolella, minkä vuoksi Liisankadun varrella sen eteläpuolella olevat rakennukset olisi jouduttu kaikki purkamaan.[1] Myös Varsapuistikko ja Liisanpuistikko olisivat hävinneet. Tästä väylästä olisi haarautunut myös välittömästi pääradan länsipuolelle rakennettava, jo aikaisemmin monessa yhteydessä esitetty pääväylä, Vapaudenkatu, keskustasta Pasilaan. Kolmas poikittainen moottoriväylä olisi yhdistänyt Turunväylän ja Lahdenväylän Pasilan pohjoispuolitse suunnilleen nykyisen Hakamäentien kohdalla.[2]
Pohjoissataman eritasoliittymästä olisi johtanut uusi moottoritie myös itään, tunnelissa Laajasaloon sekä edelleen Vartiosaaren ja Vuosaaren kautta Helsingistä itään.[2]
Suunnitelman myöhemmät vaiheet muokkaa
Smithin–Polvisen liikennesuunnitelma tyrmättiin vuonna 1968, eikä sitä siis hyväksytty Helsingin liikenteen kehittämisen suunnitelmaksi. Helsingin metroverkon itäinen linja päätepysäkkeineen samoin kuin Länsimetron linjaus kuitenkin noudattavat Smithin–Polvisen suunnitelmassa esitettyä. Helsingin seudun kehätiet perustuvat jossain määrin Smithin–Polvisen liikennesuunnitelmaan. Nämä johtuvat siitä, että Smithin–Polvisen liikennesuunnitelma muodosti pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmäsuunnitelman (PLJ) pohjan.[2]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- Silfverberg, Kalle: Tältä 60-luvun hulluimmat moottoritiesuunnitelmat näyttäisivät nyky-Helsingissä (Maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat. 13.2.2015. Sanoma Media Finland Oy.