Slovenialainen keittiö

Slovenialainen keittiö on yhdistelmä paikallisia omaperäisiä tuotteita sekä erilaisia yhteisiä vaikutteita naapurimaista eri aikoina, erityisesti Keski-Euroopasta, Unkarista ja Jugoslaviasta. Ensimmäinen vaarsinainen slovenialainen keittokirja on vuodelta 1799, ja sen on koonnut Valentin Vodnik. Vuoristoisuudesta huolimatta maasta suuri osa on viljelysmaata. Maaseudun ruokakulttuuri poikkeaa kaupunkilaisesta, ja eri seuduilla on vaihtelua keskenään. Nykyään Slovenia markkinoi matkailuaan ruokaperinteen monipuolisuudella.

Zgancipuuroa – tattaria ja sulatettua silavaa

Kinkkua ja makkaraa myynnissä Ljubljanassa

Ruokalajeista

Lihaa on tarjottu perinteisesti ainoastaan viikonloppuisin sekä juhlapyhinä. Aineksina on käytetty paikallisesti kasvatettuja sianlihaa ja siipikarjaa. Makkaroita ja veripalttua on suosittu. Puuroja, keittoja ja pataruokia sekä muhennoksia on käytetty paljon. Kalaa ja mereneläviä on käytetty suhteellisen vähän. Sienet ja marjat ovat perinteisesti suosittuja. Koska myös lypsykarjaa on ollut, on monipuolisista juustoista tullut erityinen perinne, ja niitä on tehty sekä lehmän että lampaan maidosta. Alkoholijuomina on tarjoiltu olutta, viinejä ja toisinaan väkevämpiäkin. Tunnettu, mutta ehkä aliarvostettu ruokaviini on kuiva valkoviini Rizling.

Slovenialaisia juustoja

Lampaanmaidosta valmistettuja juustoja ovat bovški sir ja kraški ovčji sir. Lehmänmaitopohjaisia juustoja ovat bohinjski sir, mohant, nanoški sir, tolminc ja trnič.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Slovenialainen keittiö Wikimedia Commonsissa